”Sinä olet enkeli rakas kulta Janne. Minä rakastan sinua nyt niin kovasti ja olen onnellinen. Kuinka hyvä olet, kun keksit sen, että ajatellaan toisiamme määrätyllä hetkellä. Se tulee olemaan hauskaa tietää varmaan että silloin sinä ajattelet minua.”
Helmikuun 23. päivänä vuonna 1891 eräs 19-vuotias Aino Järnefelt kirjoitti nämä ja useat muutkin suloista rakkautta tihkuvat sanat lemmitylleen Jean Sibeliukselle. Koukeroiset kirjaimet ovat suorissa riveissä maltillisina ja huolellisesti usealle paperiliuskalle valutettuna.
Viime vuonna ihastuin Shaun Usherin kokoamaan Kirjeitä, jotka mullistivat maailmaa -kirjaan, joten lienee selvää, että tänä vuonna ilmestynyt suomalainen versio kyseisestä kirjasta kiehtoi minua suuresti. Timo Kalevi Forssin kokoamassa Unohtumattomia kirjeitä Suomesta -teoksessa on sata kirjettä, joista vanhin on Elias Lönnrotin kirje vuodelta 1835 ja uusin elokuvaohjaaja Aki Kaurismäen kirje Sauli Niinistölle joulukuussa 2019.
Näiden kirjekirjojen ihanin puoli on alkuperäisten kirjeiden tarkasteleminen. Tuntuu etuoikeutetulta päästä kurkistamaan millainen käsiala kirjoittajalla on ollut, onko hän joutunut suttaamaan tekstiä ja millaisia tahroja tai kulumia paperiin on vuosien saatossa jäänyt. Ja voi että niitä kirjeitä, joita on elävöitetty taidokkailla kuvituksilla! Antaisin melkein mitä vaan, jos voisin päästä kirjeenvaihtoon Tove Janssonin tai Albert Edelfeltin kanssa. Totisesti kehystäisin joka sivun ja ihailisin kauniita kirjeitä päivittäin.
Suomalaisiin keskittyvä kirja on monin tavoin hedelmällisempi kuin koko maailman kirjeitä käsittelevä teos. Kirjan rajaaminen yhteen maahan luo kirjeille jonkinlaisen historiallisen kehyksen, joka on huomattavasti helpompi hahmottaa kuin ympäri maailmaa pomppivien kirjeiden jatkumoa. Toisaalta taas Suomesta lienee säilynyt vähemmän kirjeitä etenkin 1800-luvun puolelta (vanhemmista puhumattakaan). Vähän jopa harmittaa, että kirjan alkupuolella on muutama kirje samoilta kirjoittajilta. Olisin kaivannut useampia näkökulmia 1800-luvulle, mutta ehkä niitä ei juuri tunnetuimpien kulttuurihenkilöiden jäämistöjen ulkopuolelta löytynyt. Ovathan toki esimerkiksi Aleksis Kiven kirjeet kiinnostavia, mutta kaipaan kirjan alkupuolelle muunkin kuin kulttuuriväen viestejä. 1900-luvun puolelle tultaessa etenkin sota-aikoja kuvataan koskettavasti rintamalla taistelevien sotilaiden ja kotirintamalla ahkeroivien ihmisten sanojen kautta.
Eräs asia minua raivostuttaa valtavasti. Kirjan loppuun on nostettu viestejä viime vuosilta. Eivätkä ne suinkaan ole kirjoitettu käsin. Sadan kirjeen kokoelmaan on nostettu jaarittelevia avoimia kirjeitä, twiittejä ja sähköposteja. En minä tällaisia viestejä haluaisi lukea kirjekokoelmassa! Vähintään puolet huvia on tosiaan tarkastella käsinkirjoitettujen viestien erikoisuuksia ja virheitä, mutta sellaisia ei ole nähtävillä samalla tavalla sähköisessä viestinnässä. Ja miksi ihmeessä haluaisin lukea Alexander Stubbin twiitin kirjan sivuilta? Jos se minua kiinnostaa, etsin sen Twitteristä tai Nyt.fi-sivuston artikkelista. Mieluummin olisin tähän kirjaan nostanut jonkin oikean kirjeen. Ymmärrän toki, että näillä valinnoilla on haluttu tuoda mukaan myös nykyaikaista viestittelyä, mutta se ei minusta ole oikein tämän kirjan hengen mukaista.
Joka tapauksessa Unohtumattomia kirjeitä Suomesta on mainio lukukokemus, joka saa haaveilemaan pitkien kirjeiden laatimisesta ja vastaanottamisesta. Kyllä vaan ihmisillä on läpi historian ollut taito tallentaa suuriakin tunteita hyvinkin mitättömiltä vaikuttaville paperinpaloille. Mutta todellisuudessa juuri nuo laput ovat niitä kaikkein arvokkaimpia.
★★★★
Timo Kalevi Forss: Unohtumattomia kirjeitä Suomesta
Sivuja 269
Like, 2020
Luettavaksi kustantajalta
Helmet-lukuhaasteen kohtaan 35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa
Bibbidi Bobbidi Book 