Ystävyydestä ja oikeudesta päättää omasta vartalostaan – Jenni Hendriks & Ted Caplan: Tosi raskas reissu

Humoristinen kirja abortista. Kolme sanaa, joiden yhdistelmä tuntuu varsin epätodennäköiseltä. Mutta uskokaa tai älkää, juuri tällainen teos on Jenni Hendriksin ja Ted Caplanin kirjaTosi raskas reissu.

Lähtötilanne ei suinkaan ole millään tavalla huvittava. Koulun priimus Veronica istuu kauhusta tutisten koulun vessassa ja tuijottaa raskaustestiä, joka kertoo hänen sisällään tapahtuvista asioista. Eihän tämän näin pitänyt mennä! Veronican piti lähteä huippuyliopistoon eikä suinkaan kahlita itseään lastenvaunuihin näin nuorena! Mitä vanhemmat, ystävät, sukulaiset ja koko koulu sanovat, jos saavat kuulla tästä?

Veronica haluaa abortin, mutta alaikäisenä hän ei sellaista voi kotiosavaltiossaan saada ainakaan ilman vanhempiensa lupaa. Niinpä edessä on pitkä ja epätoivoinen road trip tuhannen mailin päähän ja takaisin. Matkaseuraksi Veronica saa epäonnisten tapahtumien seurauksena entisen parhaan ystävänsä, jonka kanssa hän ei ole jutellut koko lukion aikana. Mikä voisikaan mennä pieleen?

Tosi raskas reissu ei ole naurettavalla tavalla humoristinen kirja. Itse asiassa se muistuttaa melkein enemmän elokuvan pohjalta kirjoitettua romaania kuin aivan tavallista kirjaa. Syy saattaa toki löytyä siitä, että kirjan kirjoittajat työskentelevät elokuva-alalla. Vaikka tukalat tilanteet ja näppärät sutkautukset eivät romaanin äärellä kirvoita lukijasta kuin pieniä hymähdyksiä, voisin hyvin kuvitella tarinan taipuvan meneväksi elokuvaksi.

Vaikka pinkkikantinen kirja on näennäisen kevyt, on sen aihe mitä tärkein. Ajatus siitä, että aborttia ei saa ilman tuskastuttavan pitkää ajomatkaa, on kirvelevä. Puhumattakaan niistä mielenosoittajista, jotka katsovat oikeudekseen parkkeerata kyltteineen aborttiklinikoiden eteen syytämään kaikenlaista kakkaa sisälle astelevien niskaan. Vaikka tilanne on varmasti Yhdysvalloissa huomattavasti tulehtuneempi kuin Suomessa, on hyvä että tätä asiaa käsitellään myös kotimaassamme tämänkin käännöskirjan kautta. Toisaalta mietin, korostetaanko kirjassa tarpeeksi selkeästi vanhanaikaisten ajattelumallien virheellisyyttä ja vahingollisuutta. Veronica syyttää positiivisesta raskaustestistä hyvin vahvasti itseään, eikä haluaisi kertoa ”mokastaan” edes poikaystävälleen. Veronica näkee tilanteen hyvin nöyryyttävänä ja itsensä syyllisenä. Kuten kirjan takakansiteksti osoittaa, poikaystävä on edistänyt tilanteen kehittymistä useammallakin kuin yhdellä tavalla. Mutta jos raskaus olisi ollut oikeasti kaikkien osapuolten kannalta pudas vahinko, olisiko etenkin nuorelle lukijalle varmasti välittynyt ajatus siitä, että asiasta ei suinkaan tarvitse kantaa syyllisyyttä tai häpeää? Tai että ainakaan tytön ei pitäisi sättiä asiassa vain itseään, sillä harvapa ilman kumppania saa munasolunsa hedelmöitettyä?

Kokonaisuutena Tosi raskas reissu on viihdyttävä kirja, johon tärkeä ja ainutlaatuinen aihe tuo oman kiinnostavan sävynsä. Muutamaan otteeseen kerronnan kierrokset lähtevät nousemaan mielestäni turhan korkealle, mutta päähenkilöiden oivallukset ja ajatukset tekevät tästä hyvin tärkeän kirjan.

★★★½
Jenni Hendriks & Ted Caplan: Tosi raskas reissu
Suomennos: Inka Parpola
WSOY, 2020
Sivuja 304
Luettavaksi kirjastosta

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 13. Kirjassa eksytään