Kirjoittaisitko sinäkin aamusivuja? – Julia Cameron: Tie luovuuteen

Tiedättekö, kun toisille kirjoille äänikirja on formaattina juuri se oikea ja toisille taas täysin väärä? Julia Cameronin Tie luovuuteen oli äänikirjamuodossa toisaalta aivan väärä valinta ja toisaalta juuri oikea.

Tie luovuuteen on ainakin kirjailijoiden ja muiden luovaa työtä tekevien ihmisten keskuudessa kulttiteos. Olen itsekin lukenut kirjoittamisoppaan jos toisenkin, sekä tutustunut aika laajasti erilaisiin elämäntaito-oppaisiin. Cameronin teoksen keskeisenä tavoitteena on auttaa luovuudessaan ja luomisessaan jumiutunut ihminen irti jumituksesta ja kohti luovempaa elämää. Tästä teoksesta ovat kotoisin myös ne kuuluisat aamusivut, joita esimerkiksi Antti Holman Auta Antti -podcastissa suositeltiin.

Äänikirja oli oikea formaatti teokselle siksi, että en varmasti olisi jaksanut lukea Cameronin new age -henkistä tekstiä paperisena kirjana kovinkaan pitkälle. Olen ajan myötä tullut aika allergiseksi kaikelle sellaiselle ”sinä hallitset omaa maailmaasi” -tyyppiselle vetovoiman lakeihin ja korkeampiin voimiin nojaavalle hapatukselle, vaikka periaatteen tasolla samaa mieltä olenkin. (Omassa maailmakuvassani asioita ei kuitenkaan pyydetä suurelta jumalalta tai energialta, kuten Cameronin teoksessa.) Siinä mielessä äänikirja siis toimi: kun kuuntelunopeus oli 1,35-kertainen, hömppään pohjaavat osiot menivät ohi nopeammin.

Toisaalta äänikirja ei formaattina toiminut tämän teoksen kohdalla laisinkaan, sillä luovuuden tiessä on oikeastaan kysymys 12 viikon kurssista, jonka voi kirjan lukemalla suorittaa. Jokaisella viikolla on oma teemansa, johon sen aikana keskitytään, kuten raha ja ihmissuhteet. Ajatuksena on kirjoittaa aamusivuja, siis kirjoittaa joka aamu käsin kolme sivua tajunnanvirtaa, ja käydä taitelijatreffeillä eli viedä itse itsensä treffeille jonnekin yksin joka viikko. Lisäksi mukana on reflektointiharjoituksia ja omien ennakkoluulojen ja ajatusmallien purkamiseen liittyviä kirjoitusharjoitteita. Vaikka näissä harjoituksissa esitettyjä kysymyksiä voi toki kuunnellessaan pohtia, olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että nämä toimivat usein paremmin fyysisestä kirjasta luettuina, jolloin niihin voi palata myöhemminkin.

Mitä kirjasta sitten oikein jäi käteen? Ensisijaisesti käytin teosta töistä irrottautumiseen, koska varsinkin tammikuun loppupuoli oli kiireistä aikaa. Oli ihanaa päivän tieteellisten tekstien lukemisen jälkeen kuunnella, kuinka Sarah oli löytänyt itselleen juuri sen oikean työpaikan irtisanouduttuaan vanhasta työstään, koska oli soveltanut juuri Cameronin antamia neuvoja. Tai miten Joe oli aamusivuja ensin vastustettuaan huomannut niiden tehon ja muuttunut niiden myötä sekä luovemmaksi ihmiseksi että paremmaksi aviomieheksi ja isäksi. Viihteenä teos ajoi siis täysin asiansa.

Se sai minut myös aloittamaan aamusivujen kirjoittamisen. Olen oikeastaan kaivannut kirjoittamista alkuvuodesta aikalailla, koska tällä hetkellä työni painottuu paljolti lukemiseen ja luovaa kirjoittamista on aika vähän. En kirjoita aamusivuja mitenkään erityisen orjallisesti, kuten Cameron haluaisi, että niitä tehtäisiin, vaan kirjoitan aamuisin kolme sivua käsin vihkoon mistä milloinkin. Syön ensin kuitenkin aamupalaa ja luen lehden – mikä olisi alkuperäisen metodin mukaan ehdottomasti väärin. En myöskään edes pyri kirjoittamaan joka päivä, koska esimerkiksi joinakin viikonloppuaamuina en yksinkertaisesti pysty. Jokaisena arkiaamuna kirjoitan kuitenkin aamupalan jälkeen edes jotakin – ja se on tuntunut mukavalta.

Tie luovuuteen on taattua self help -kirjallisuuden kestokamaa, joka sopii ihmiselle, joka kaipaa jonkun sanomaan, että on ok luottaa itseensä. Sen keskeinen sanoma on itseasiassa jonkinlainen itsekkyys kaikessa luovuuteen liittyvässä ja jos koet, että luovaa tekemistä on vaikeaa priorisoida, voi kirjasta olla apua. Cameronilta ilmestyy pian ainakin BookBeatiin myös Kuuntelemisen taito, jonka meinasin ihan mielenkiinnosta kuunnella myös.