Helmikuu oli hiljaista hyssyttelyä myös lukurintamalla

Minna: Helmikuu oli lukemisen suhteen varsin niukka. Kulutin kyllä mielestäni kirjallisuutta lähes koko ajan, mutta aivan kuten tammikuussakin, Barack Obaman Luvattu maa -teoksen kahlaamiseen meni aivan luvattoman kauan aikaa. Kirja tuli viimein luetuksi tällä viikolla, mutta kuitenkin merkittävästi vasta maaliskuun puolella. Jotenkin nyt on keveä olo siitä, että seuraavaksi voi lukea jotakin muuta. Ainoa loppuun saakka luettu teos oli siis Ashley Elstonin 10 x sokkotreffit, josta ehdin jo alkukuusta kirjoittaa aivan oman postauksensakin.

Äänikirjojen puolella kuuntelin viehättävän Pamela Druckermanin Kuinka kasvattaa bébé, jossa amerikkalainen Druckerman vertailee kokemuksiaan vanhempana amerikkalaisessa ja ranskalaisessa kulttuurissa. Kulttuurieroja pohtiva teos oli ihanan sujuvasanainen ja sen tyyli upposi minuun, vaikka tietysti kulttuuria käsittelevän kirjan tapaan sekin uhkasi välillä sortua liiallisiin stereotypiohin. Kasvatusoppaan jälkeen hyppäsin self helpin pariin ja nyt menossa on Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt.

Maaliskuulle toivon hieman parempia lukusaldoja kuin helmikuulle ja uskonkin niihin pääseväni, kun tuo Obama on viimein luettu. Aion ainakin taktisesti lukea hieman lyhyempiä kirjoja kuin tuollaisia 700-sivuisia järkäleitä.

Helmikuussa luin…
Ashley Elston: 10 x sokkotreffit

Yhteensä yksi kirja, jossa 266 sivua.

Helmikuussa kuuntelin…
Pamela Druckerman: Kuinka kasvattaa bébé

Yhteensä yksi kirja, joka kesti noin 10,5h.

Laura: Masentavaa kyllä edes helmikuun aurinko ja kimmeltävät hanget eivät pyyhkineet pois joulukuussa alkanutta lukujumia. Toisaalta jollain tavalla tilanne tuntuu jo hieman helpottavan. Vaikka en saanut yhtään printtikirjaa kahlattua loppuun saakka, sain sentään otettua parikin kirjaa käteeni. Ehkä jo maaliskuun aikana pääsen niiden viimeisille sivuille. Lukukopan reuna häämöttää jo, kyllä täältä vielä kivutaan ylös.

Äänikirjoja kuuntelin myös hitaalla tahdilla, mutta toisaalta kuunteluvuoroon sattui kaksi aika pitkää kirjaa. Ja ennen kaikkea, ne olivat hyviä! Tähtien antaja ei ole Jojo Moyesin paras kirja, mutta verkkaisen alun jälkeen tarina imaisi mukaansa. Eve Hietamiehen Tarhapäivä oli toisellakin kuuntelukerralla hitti ja ai että Antti Virmavirta tekee timanttisen suorituksen kirjan lukijana!

Maaliskuu tuokoon mukana helpotusta lukujumiin ja virkistäviä lukukokemuksia. Huomaan kyllä pidentyneiden päivien tuoneen jo huomattavasti lisää energiaa, joten ehkäpä toiveeni ei ole aivan turha. Kevät, sinua odotellaan jo kovasti.

Helmikuussa kuuntelin…
Jojo Moyes: Tähtien antaja
Eve Hietamies: Tarhapäivä

Yhteensä kaksi kirjaa, jotka kestivät 27 h 40 min

Blogissa vietettiin jonkin verran hiljaiseloa helmikuun aikana. Luetuin postaus oli Minnan teksti Julia Cameronin Tie luovuuteen -teoksesta, joka herätti myös Kirjallisuuden ystävät -ryhmässä Facebookissa jonkin verran keskustelua. Osa hiljaiselostamme selittyy myös jonkinmoisella luku-uuvahduksella, jota Laura yritti selättää lukuvlogissaan. Lähes päivittäisiä lukukuulumisia kannattaakin siis ehdottomasti seurata Instagramin kautta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s