Jason Reynoldsin Minuutin mittainen ikuisuus (Otava, 2021) valikoitui lukulistalleni kahdesta syystä: 1) se on säeromaani, joita julkaistaan edelleen ihan liian vähän ja 2) kustantajan ennakkokappale oli saapunut sopivasti postissa ennen maaliskuun alussa pitämäämme #aamilukumaraton’ia. Minuutin mittainen ikuisuus on siis käytännössä runomittaan kirjoitettu nuortenromaani, joka etenee muotonsa vuoksi erityisen nopeasti. Säemuoto sopii erityisesti vaikeiden asioiden ja suurien tunteiden käsittelyyn, mitä tästäkin teoksesta löytyy roppakaupalla.
Tarina sijoittuu jengimaailmaan ja päähenkilönä näemme 15-vuotiaan Willin, jonka veli Shawn on ammuttu. Will lähtee kotoaan aikomuksenaan kostaa veljensä kuolema tappamalla tämän ampunut mies, mutta minuutin mittaisen hissimatkan aikana moni asia ehtii muuttua. Runoissa ehditään valaista Willin ja Shawnin lapsuutta ja nuoruutta, elämää kotikulmilla ja isän kuolemaa. Hahmokavalkadi on runsas, mutta pysyy kuitenkin hallinnassa, koska tapahtumapaikka ei teoksen edetessä muutu.
Olen aiemmin lukenut säeromaaneja vain Sarah Crossanilta ja olen nauttinut niistä valtavasti. Jollain tapaa Minuutin mittainen ikuisuus ei ehkä aivan onnistunut kipuamaan Crossanin teosten rinnalle koskettavuudessaan, vaikka siinäkin käsitellään isoja asioita ja suuria tunteita. Pidin erityisesti teoksen rytmistä ja puhekielinen ilmaisutapa sopi tarinan maailmaan oikein hyvin. Suomennoksessa oli onnistuttu myös erinomaisesta! Silti teoksen luettuani en kokenut niitä samoja järisyttäviä tunteita, joita esimerkiksi juuri Crossanin Yksi onnistui minussa aiheuttamaan.
Kaiken kaikkiaan Minuutin mittainen ikuisuus on kuitenkin lajissaan oikein kelpo yksilö: se toivottavasti innostaa lukemaan säemuotoista tekstiä enemmänkin ja kuvittelisin, että paksuja teoksia kammoksuvalle nuorelle tähän voisi olla hieman helpompi tarttua kuin samankokoiseen tavalliseen romaaniin. Itse huitaisin tarinan yhdessä illassa, eikä aikaakaan mennyt juuri paria tuntia kauempaa.

★★★
Jason Reynolds: Minuutin mittainen ikuisuus
Suomentanut Niko Toiskallio
Otava, 2021
Sivuja 317
Luettavaksi kustantalta arvostelukappaleena (pyytämättä)

Jätä kommentti Amma Peruuta vastaus