Entä jos vauvavuonna ei tarvitsisikaan muuttua zombiksi? – Laura Andersson: Voit nukkua – Kuinka opetin vauvani nukkumaan ja kuinka se muualla tehdään

Moni lapsen hankkimista miettivä (ja varmasti moni sellainenkin, joille asia ei ole ajankohtainen) pysähtyy jossakin vaiheessa pohtimaan vauvavuoden nukkumista – tai pikemminkin nukkumattomuutta. Suomessa on varsin vahvasti vallalla ajatus siitä, että ainakaan ensimmäiseen vuoteen pienen vauvan vanhemmat eivät saa nukkua kokonaisia öitä ja pikkuhiljaa he muuttuvat unenpuutteessa automaatiolla eteneviksi zombeiksi. Pakko myöntää, että vauvavuoden unenpuute hirvityttää itseäni edelleen, vaikka Laura Anderssonin erinomainen teos Voit nukkua – Kuinka opetin vauvani nukkumaan ja kuinka se muualla tehdään (Atena, 2016) antaakin helposti lähestyttäviä vinkkejä siihen, miten vauvan unta voi jo aivan alusta saakka ohjata parempaan suuntaan.

Andersson on itse kahden lapsen äiti, joka esikoisensa kanssa kokemistaan asioista viisastuneena päättää opettaa kuopuksensa nukkumaan paremmin. Hän valmistautuu tehtävään lukemalla tieteellisiä artikkeleita, juttelemalla ystävien kanssa, haastattelemalla vanhempia ympäri maailman ja ennen kaikkea testaamalla saamiaan neuvoja oman lapsensa kanssa. Teos on samalla opaskirja pienten lasten vanhemmille sekä kertomus Anderssonin omasta vauvavuodesta ja sen nukkumisesta. Se on jaettu seitsemään osaan, jossa jokaisessa käsitellään erilaisia nukkumiseen liittyviä teemoja, kuten päiväunia, nukkumisolosuhteita sekä päivärytmiä. Jokaisen osion lopusta löytyy lisäksi aukeama, jolla Andersson kertaa asiat, jotka kannattaa tehdä, asiat, joita välttää ja antaa vielä pari kokeilemisen arvoista vinkkiä.

Kun työkaverini vinkkasi juuri ennen äitiyslomaani tästä kirjasta, pistin sen heti kirjastosta varaukseen ja ahmin sen ihan parissa päivässä. Olin jo etukäteen ollut kiinnostunut vauvojen unesta, koska kuunneltuani Pamela Druckermanin Kuinka kasvattaa bébé -teoksen helmikuussa, olin jo ihan vakuuttunut, että nukkumisen ei ehkä tarvitsisi sittenkään olla kauheaa taistelua. Toki olen realisti sen suhteen, etten tiedä millainen tyyppi meille on tulossa ja miten puolison kanssa itse kestämme unettomuutta uudessa elämäntilanteessa (vaikka omalta osaltani tiedän, että inhoan huonosti nukuttuja öitä ja muutun rasittavaksi ja itkuiseksi, jos en saa nukkua, mutta toisaalta ihan vastasyntyneen kanssa myös hormonit auttavat valvomisessa). Anderssonin teos helpotti vauvavuoden nukkumiseen liittyviä jännityksiä ja työnsin sen lopulta myös puolisolleni luettavaksi.

Kirja on loogisesti järjestetty ja sen teksti etenee sujuvasti. Ajoittain ärsyynnyin preesens-muodon käytöstä kertomuksien kohdalla, mutta mitä pidemmälle lukiessa pääsin, sitä enemmän tyyliin tottui. Vinkkilistat ovat ihanan selkeitä ja ainakin tällaiselle konkreettisia neuvoja haluavalle ihmiselle ne ovat ihan kultaa: niistä voi halutessaan tehdä jopa muistiinpanoja, jos tuntuu, että siitä on apua. Parasta teoksessa oli sen kannustava suhtautuminen nukkumiseen ja nukuttamiseen, kirjailijan valmius myöntää oman projektinsa epäonnistumiset ja toisaalta vauvavuoden yllätykset, joita varmasti on itse kullakin edessä, sekä ajatus siitä, että nukkuminen on taito, joka auttaa lasta pitkälle elämässä. Näiden eväiden avulla meillä toivottavasti nukutaan vauvan kanssa ainakin kohtalaisesti!

★★★★
Laura Andersson: Voit nukkua – Kuinka opetin vauvani nukkumaan ja kuinka se muualla tehdään
Atena, 2016
Sivuja 233
Luettavaksi kirjastosta