Huumorilla vaatteista – Laura Friman: Tauko, jolloin luovuin vaateostoksista vuodeksi ja pilasin elämäni ehdoin tahdoin

Laura Frimanin Tauko, jolloin luovuin vaateostoksista vuodeksi ja pilasin elämäni ehdoin tahdoin (Gummerus, 2021; jessus, että on muuten mouthful tämä nimi) olisi mennyt minulta kokonaan ohi, jollen olisi bongannut Frimanin haastattelua Hesarissa. Jostain syystä olin aiemmin ajatellut, että kirja ei kiinnostaisi minua, koska a) sen kansi oli jotenkin sekava ja b) en jaksa lukea taas yhtä someajan kasvukertomusta. Sitten Hesarin aukeamalta paljastui, että teos käsittelee vaatteita! Olin sujuvasti ohittanut koko teoksen alaotsikon, mutta nyt kiinnostuin. Laura Pörstin Viimeinen vuosi sai minut kiinnostumaan vaatteista aivan uudella tavalla, joten kyllä – lisää vaatepohdintaa pliis!

Teos kertoo juuri siitä, mistä sen jumalattoman pitkä otsikko toteaakin sen kertoavan. Toimittaja ja somepersoona Laura Friman rakastaa vaatteita ja erityisesti niiden ostamista. Somesisällön puutteessa hän päättää kuitenkin uutena vuotena 2020, ettei osta tulevan vuoden aikana yhtään uutta vaatetta. Ei takkeja, paitoja tai housuja, mutta ei myöskään sukkia, rintaliivejä tai alushousuja. Friman pitää kiinni lakostaan jopa silloin, kun huonosti istuvat alushousut hiertävät tulehdusvaarassa olevaa uutta tatuointia. Luvut etenevät kuukausi kerrallaan ja kun vuodesta 2020 on kyse, ei Friman tietenkään voi olla kirjoittamatta paikoin myös koronasta. Poikkeusvuoden aikana vaatteiden rooli tulee aivan uudella tavalla esille, kun kaikki pysyvät kotona, eikä etäpalaveria varten tarvitse kuin valita päälleen siisti paita.

Friman kirjoittaa osuvasti vaatteiden ja tunteiden liitosta; siitä, että kun puhutaan vaatteista, puhutaan itseasiassa nimenomaan tunteista. Hän pui omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan, äitisuhdettaan sekä omaa rooliaan äitinä ja puolisona. Moni kokemus resonoi: se, kun kouluun mennessä luulee pukeutuneensa tyylikkäästi, mutta suosittujen tyttöjen silmissä näyttääkin aivan pöhköltä. Tai kuinka teininä tuli kokeiltua aivan kaikki pukeutumisen alalajit omaa tyyliä etsiessä. Friman on saman perustavanlaatuisen ajatuksen äärellä kuin kaimansa Laura Pörsti: vaatteilla haluamme sekä erottautua että sulautua massaan.

Teoksen tyyli on kepeä ja ironinen. Siinä kuuluu Frimanin oma ääni selkeänä. Hän nauraa itselleen ja kuittaa usein kipeät asiat huumorilla. Tekstin tasolla teki mieli monessa kohtaa karsia metaa ja mennä nopeammin suoraan asiaan. Tai napsaista kappaleiden päättävät kursivoidut englanninkieliset lausahdukset pois. Asia vaan, ei mitään turhaa slangia perään. Mutta juuri se tekee kirjasta Frimanin kuuloisen ja helposti lähestyttävän. Teosta lukiessa tuntuu välistäkin, että juttelee kaverin kanssa.

Yksilön tasolla kirja on erinomainen. Se purkaa hienosti osiin sitä, mitä vaatteet merkitsevät yksilölle, miten määrittelemme itseämme ja muita niiden kautta. Tällaisissa omakohtaisissa teoksissa kaipaan usein kuitenkin myös sitä yleistä tasoa. Tekee mieli kysyä, että mitä sitten, jos Laura Friman tykkää ostaa vaatteita? Mitä sitten, jos me kaikki tykätään ostaa vaatteita? Sitä sitten: tekstiiliteollisuus tuhoaa maapalloa, eikä meidän kuluttamisessa oikeastaan ole mitään järkeä. Eli jos jotakin kaipasin enemmän, niin pohdintaa isommasta kuvasta.

Kuten jo Viimeistä vuotta käsittelevässä arviossa kirjoitin, aloin loppuvuoden kestävään vaatteidenostolakkoon ja se on pitänyt. Tauko antoi lakolle uutta pontta ja muistutti, että uusien vaatteiden hankkiminen muuten kuin todelliseen tarpeeseen on oikeastaan aika turhaa. (Teos sai minut myös aivan yllättäen tarttumaan pitkästä aikaa puikkoihin ja neulomaan ensimmäisen villasukan 12 vuoteen!) Jos omaa vaatesuhdettaan haluaa tarkastella kirjallisuuden avulla, lukulistalle kannattaa laittaa Tauon ja Viimeisen vuoden lisäksi Julia Thurénin Kaikki kuluttamisesta.

Tauko nauratti ja laittoi ajattelemaan. Jos haluat lukea vielä toisen mielipiteen teoksesta, niin lue ehdottomasti Helmi Kekkosen teksti kirjasta. (Osaisinpa mäkin sanoittaa asioita noin!)

★★★½
Laura Friman: Tauko, jolloin luovuin vaateostoksista vuodeksi ja pilasin elämäni ehdoin tahdoin
Gummerus, 2021
Sivuja 219
Luettavaksi arvostelukappaleena (pyydetty kustantajalta)