Tänään oli tarkoitus kirjoittaa teksti tämän vuoden lukutavoitteista ‒ hieman jälkijättöisesti tosin, koska kerkesin postata tämän vuoden kuusi hyllynlämmittäjää jo viikko sitten Instagramiin (ja valitsin vain kuusi, koska olen realisti!). Äsken lasta nukuttaessani kuitenkin mietin, miten ankeaa on oikeastaan kirjoittaa jo instaan kirjatut hyllynlämmittäjät uudelleen ja siihen perää todeta, että aion tänä vuonna lukea 52 kirjaa. Siinä se, muita tavoitteita en aio tänä vuonna asettaa, enkä oikein kunnianhimoisesti niitä edes tavoitella. Jos pystyn työssäkäynniltä ja äitiydeltä lukemaan edes jotain muuta kuin lastenkirjoja tänä vuonna, olen omissa silmissäni voittaja.
Siinä lukutavoitteiden ankeutta ja vaihtoehtoisia postausaiheita pyöritellessäni päädyin sitten miettimään vielä, minkälaista kirjablogia haluaisin ylipäätään lukea. Nyt seuraa paljastus: minä en lue kirjablogeja. Luen tietenkin tätä meidän omaa blogia, koska pidän hirveästi Lauran tavasta kirjoittaa ja aika usein olen kiinnostunut niistä asioista, joista Laura postaa. Omat tekstit, no, ne tulee suollettua yleensä kertarysäyksellä enkä niitä juuri jälkikäteen silmäile, mutta onhan nekin siinä kirjoittaessa luettava kauheiden typojen varalta ainakin kerran. Seuraan kirjallisuuskeskustelua perinteisessä mediassa, kirjatilejä Instagramissa ja ennen lasta katsoin myös kirjavideoita Youtubesta (nyt niille ei yksinkertaisesti ole aikaa). Mutta muiden ihmisten kirjablogeja minä en lue.
Tässä kohtaa joku voisi huomauttaa, että moni muukaan ei oikeasti lue enää mitään blogeja. Blogit on kuolleet jo vuosia sitten, pitkää tekstiä ei jaksa lukea enää kukaan ja niin edelleen. Bibbidi Bobbidi Bookin tilastot kertovat itseasiassa hieman erilaista tarinaa: blogin kävijämäärä kasvaa vuosi vuodelta, vaikka postausten määrä varsinkin viime vuoden aikana jäi aika vaatimattomaksi kiitos meidän molempien raskauksien. Vuosien varrella kerätty postausmassa kuitenkin pitää kävijämäärän tasaisena ja jopa kuukausittaisessa kasvussa. Viime vuoden loppupuolella eli loka-joulukuu välillä blogia ladattiin keksimäärin 5,2 tuhatta kertaa. Eli kyllä sitä pitkää tekstiä kirjallisuudesta joku edelleen blogeistakin lukee.
Vaikka en lue kirjablogeja, niin blogeja minä luen. Moni meidän seuraajista tietää Lauran lifestyleblogimenneisyydestä, mutta harvempi taitaa tietää omastani. Olen ollut on/off-bloggaaja: olen kirjoittanut nettipäiväkirjaa ala-asteikäisenä, pitänyt ”muotiblogia” yläasteella, lifestyleblogia lukiossa ja yliopistossa ja viimeisemmäksi kirjoittanut Mediumiin väitöskirjamatkastani – siis tietenkin Bibbidi Bobbidi Bookin lisäksi. Blogi on itseilmaisun formaattina minulle rakas. Nykyinen seurattavien blogien listani on kaukana niistä päivistä, jolloin seurasin kymmeniä ja taas kymmeniä blogeja Bloglovinin avulla. (Bloglovin on edelleen muuten olemassa, omg.) Niistä päivistä on kuitenkin jäänyt ikisuosikkeja, kuten amerikkalaiset Carly Riordan, Grace Atwood ja Meghan Donovan. Kotimaisista bloggaajista luen edelleen Alexa Dagmaria ja Juliaihmistä, ja erityisesti Julian jutut viihdyttävät ja ihastuttavat joka kerta. Olisipa oma kynä yhtä terävä!
Ilmeistä on, että kaikki edellä mainitut bloggaajat ovat naisia ja näin tarkemmin ajateltuna kolme viidestä nykyisin myös äitejä. Sisällöt ovat omaan elämäntilanteeseeni nähden erityisen relevantteja. Amerikkalaisten bloggaajien kohdalla haaveilen joistakin heidän elämiensä osa-alueista: Meghan asuu New Yorkissa, Grace Charlestonissa (eli aivan lähellä niitä seutuja, joilla vietin vaihtarikuukaudet!) ja Carly on ikuisesti tyyli-ikonini. Tämä naiskolmikko matkusti ennen pandemiaa paikkoihin, joihin halusin matkustaa ja pukeutui niin kuin toivoin pukeutuvani. Myös lukuvinkit olivat oleellisia: erityisesti Grace tuli tutuksi Bad on Paper -podcastista, jossa käsitellään lifestyleaiheiden ohella paljon kirjallisuutta. Suomalaisista taas Alexaa seuraan nykyisin erityisesti äitiyteen ja yrittäjyyteen liittyvien teemojen takia. Muoti ja kauneus, joista hänet kai useammin tunnetaan, ovat omalle seuraamiselleni vain kivoja plussia. Ja Julia Thurén ‒ kuten jo sanoin, voi kunpa oma kirjoittamiseni olisi yhtä mintissä ja osaisinpa ajatella yhtä selkeästi. Olen suositellut Julian kirjoja ihan kaikille.
Hyvä blogi sitouttaa seuraajansa sekä asiapitoisella sisällöllä että viihteellä. Minä haluan blogia lukiessani oppia uutta, huvittua ja nauraa, sekä haaveilla tietynlaisesta elämästä. Ja ehkä näistä elementeistä koostuisi myös se hypoteettinen kirjablogi, jonka seuraajaksi ryhtyisin (ja joka ei tietysti olisi omani). Saisin laadukkaita, omaan elämäntilanteeseeni sopivia kirjavinkkejä ja mahdollisuuksia haaveilla jonkinlaisesta kirjallisesta elämäntavasta. Tällä hetkellä se voisi olla lukemisen priorisointia perhearjen keskellä, kiherryttäviä kirjalistoja, joista napsia teoksia aina vain kasvavalle TBR-listalle ja simppelissä muodossa tieto ihan jokaisesta lorumuotoon kirjoitetusta lastenkirjasta, joka meidän lähikirjastosta löytyy. Pikkutyyppi rakastaa niitä. Hän myös ehdottomasti haluaa aina kääntää itse sivua, mitä tosin vielä yhdessä harjoitellaan.
Millaista kirjablogia sinä haluaisit lukea?
Bibbidi Bobbidi Book 
Jätä kommentti