Naurattaa katsoa rakkaan blogimme etusivua. Edellisen postauksen otsikko on Kuulumisia melkein kahden vuoden hiljaiselon jälkeen, ja toden totta, tällä kertaa kirjoitustauko ehti venyä yli kahden vuoden mittaiseksi.
Mitäkö tässä välissä on tapahtunut? Suurin muutos on perheemme paisuminen kuulemma nykystandardien mukaan suurperheeksi. Minusta kolmen lapsen perhe ei ole suur-mitään, mutta takapenkki täyteen -lausahdus taitaa tällä vuosikymmenellä tarkoittaa jotain aivan muuta kuin ysärillä. (Nykyturvaistuimia tuntemattomille tiedoksi että jo kaksi istuinta täyttää käytännössä melkein jokaisen auton takapenkin. Että ehkä se kolme lasta tarkoittaa, jos ei nyt suurperhettä, niin ainakin tarvetta suurautolle.)
Blogi on minulle sosiaalisen median muodoista ensimmäinen ja sen vuoksi hyvin kotoinen. Tätä kirjoittaessa tuntuu kuin loikkisin ajassa eestaas lukiovuosieni lifestyleblogiin, yliopistoaikaiseen vaihtoblogiin sekä tietysti Bibbidi Bobbidi Bookin intensiivisimpiin blogiaikoihin. En tiedä, millainen suhteeni blogin kirjoittamiseen tulee lähiviikkoina ja -kuukausina olemaan, mutta ainakin toivon, että seuraavaa postausta ei tarvitse odottaa kahta vuotta.
Palataan kirja- ja someaiheisiin sitten seuraavissa teksteissä, sillä minulla on oikeastaan ihan erityinen syy kirjautua pitkästä aikaa blogialustalle. Olen yksi Melukylän lapset -joukkueen jäsenistä Maagisessa Kesäkisassa, ja koska en ole raportoinut pitkin kesää joukkueemme seikkailuista, teen nyt kerralla tällaisen jättimuistelon.
Maaginen Kesäkisa on kirjasomessa jo varsin monena vuonna järjestetty tapahtuma, jossa on tarkoitus kesän aikana suorittaa mitä eriskummallisimpia tehtäviä. Jos konsepti kuulostaa hauskalta, suosittelen lämmöllä Vehka Kurjenmiekan Jouka Lumisalon ihastumisoppi -kirjaan (Aula, 2025) tarttumista. Itse asiassa tartu siihen joka tapauksessa, kyseessä on yksi viime vuosien suosikkikirjoistani, jota suosittelen aina kun vaan saan mahdollisuuden!
No mutta asiaan. Kesäkisan alkaessa puolet joukkueestamme reilasi pitkin poikin Eurooppaa. Vaikka yhteisen strategiapalaverin pitäminen oli hankalaa, saivat Liisa ja Julia suoritettua kuin itsestään vaikean tehtävän 30 (matkusta lentämättä Tanskaan, Saksaan, Puolaan, Ranskaan tai Isoon-Britanniaan). Itse asiassa he matkustivat melkein kaikkiin noista maista lentämättä.
Reissu antoi toki mahdollisuuksia eeppisiin suorituksiin. Kuka esimerkiksi on kirjallisuusmaailman ehdoton ikkunastakiipeilijä? No Vaahteramäen Eemeli tietenkin! Liisa kuittasi yhden pisteen kiipeämällä sisään Eemelin verstashuoneen ikkunasta Astrid Lindgrens Världissä (43. Mene sisään taloon jostain muualta kuin ovesta). Suoritus sai ihailua puiston henkilökunnaltakin. Pariisissa Liisa söi elämänsä ensimmäisen croissantin (251. Vie itsesi tekemään jotain itsellesi kokonaan uutta), Disneylandissa hän mallaili päähänsä stetsonia (154. Sovita itsellesi epätyypillistä vaatetta) ja Silja Serenaden karaokessa ehti laulaa vielä Satuprinsessan (52. Laula karaokessa jokin Tiktakin tai Indican biisi).
Kesän aikana Britanniaan matkusti myös joukkueen kolmas jäsen Lotta. Mansfieldissa sijaitseva Tissington Avenue olisi saattanut herättää hilpeyttä muutenkin, mutta kun kesken sattui vielä olemaan Pinja Meretoja Tissilogia-kirja, oli yhteensattuma suorastaan riemukas (15. Etsi jokin hauska paikannimi, kyltti tms, joka osuu lukemaasi kirjaan).
Juhannuksena kolme neljästä joukkueemme jäsenestä majaili saman katon alla, joten ehdimme selailla antaumuksella tehtävälistaa. Lotta pääsi armottomalla tuuletuksella muun muassa kellopasianssin läpi (vaikea 47. Pelaa onnistuneesti läpi 10 erilaista pasianssia), Laura taas pääsi läpi Ylen Puhelinlangat laulaa -ohjelmaan (32. Pääse Ylen radiolähetykseen tai Ylen uutisiin).
Vaikka kyseessä on nimenomaan Maaginen Kesäkisa, saapui joulu välillä kukkeimman suven keskelle. Armottomasta kuolemanpelostani huolimatta kiipesimme Lotan ja Liisan kanssa kolmistaan katolle juomaan vuosikertaglögiä (179. Juo glögiä katolla). Lotta puolestaan virittäytyi tunnelmaan kuuntelemalla ala-asteluokan joululevyä (64. Kuuntele CD-levy).
Kesäkisatehtäviä tehdessä on päässyt myös hämmentämään läheisiä. Puolisoni toteaa nykyään vain yksikantaan Kesäkisa? kun kerron tekeväni jotain omituista tai vähintäänkin arkielämästämme poikkeavaa. Äitini puolestaan istui seurana autossa, kun kiersin läpi Hämeenlinnan uimarantoja aamutakki märän uimapuvun peittona. Lotta suoritti tehtävän numero 393 eli soita tutulle ja kysy, saatko tulla spontaanisti kylään parin tunnin sisällä. Ystävän ensimmäinen sana puhelimeen oli ”kummallista”, mutta lupa kyläilyyn heltisi.
Heinäkuussa Liisa ja Julia jatkoivat matkustamista, ja suuntasivat kesän onnellisimmille päiville. Kaustinen jos mikä on maaginen paikka, joten sitä sopii juhlistaa asuntovaunussa hyvällä musiikilla (282. Kuuntele folk-levy) ja kippistämällä (263. Juo kuksasta skumppaa).
Yllättäen yksi eniten viestittelyä aiheuttanut kohta oli Kesäkisan helppo tehtävä numero kaksi eli tanssi täysikuun valossa. Kahden ensimmäisen täysikuun aikaan pilviverhot peittivät öisen möllöttäjän, mutta vihdoin kolmannen täysikuun kohdalla sää näytti suotuisalta. Minä hiivin kesäkodin rantaan tanssimaan lasten nukkuessa. Eikä siinä vielä kaikki. Tahoillaan myös Liisa ja Julia tanssivat kuun katsellessa. Eikä SIINÄKÄÄN vielä kaikki, sillä myös paria aikavyöhykettä jäljessämme elänyt Lotta kävi herättämässä hämmennystä brittiläisellä kadulla keskellä yötä. Siis NELINKERTAINEN täydenkuuntanssi!
Täytyy tunnustaa, että näin viikko ennen Kesäkisan loppumista harvinaisen moni tehtävä on vielä kesken. Tuntuu vaikealta uskoa, että kokkaisin vielä 16 ruokaa (vaikea 3. Kokeile 30 uutta kasvisreseptiä) tai pyöräyttäisin puuttuvat yhdeksän leipää (63. Leivo kymmentä erilaista leipää). Harmittaa, että niin moni tavallaan helppokin tehtävä kaatuu ajan loppumiseen. Lasten 6,5 viikon kesäloma ei ollut otollinen tehtävien suorittamiseen, joten kypsää lienee todeta, että parhaamme teimme ja hauskaa on ollut.
Itse asiassa yksi Maagisen Kesäkisan parhaista puolista on se, että olen huomannut kuinka maagista elämä oikeastaan onkaan. Että maailmassa on valtavasti museoihin tallennettuja esineitä ja asioita, joihin haluan tutustua. Että kadonnut lukuinto voi löytyä, samoin kuin uudenlainen innostus dokumenttielokuviin. Että pienestäkin hetkestä voi nauttia, kunhan pysähtyy hetkeksi. Ja että vihdoinkin voin hengittää tasan silloin kuin haluan ja juuri niin kuin haluan (vaikea 61. Tee ohjattu hengitysharjoitus joka päivä kuukauden ajan).
Ja saihan Maaginen Kesäkisa minut kirjoittamaan jälleen blogia. Ja jos saan editointiohjelman pyörimään tukkoisella läppärilläni, on tällä viikolla edessä myös paluu kirjatuben pariin. Ei yhtään pöllömpi kesä siis!
Bibbidi Bobbidi Book 
Jätä kommentti