Kevätaurinko on lämmittänyt olohuoneen lattiaan ihania läiskiä, joilla maatessa voi jo kuvitella kuulevansa kesän lähestyvät askeleet. Nyt istun kuitenkin keittiössä pienen pöydän ääressä ja yritän ryhdikkäällä kirjoitusasennolla tavoitella ryhtiä ja vauhtia myös kirjoittamiseen. Elän yhtä päivän seesteistä hetkeä, sillä vauva nukkuu päiväunia ja esikoinen on vielä tovin päiväkodissa. Nyt harras toiveeni on hiljaisena pysyvä itkuhälytin, sillä jos en saa tätä tekstiä kirjoitettua valmiiksi ennen kuin päiväkoti kutsuu, on vaarana, että palaan sen ääreen ehkä kuukauden päästä, jos silloinkaan.
Järkytyin itsekin, kun selasin taaksepäin vanhoja postauksia ja tajusin, että edellisestä kirjoittamastani julkaisusta on tosiaan melkein kaksi vuotta. Keväällä 2022 olimme juuri muuttaneet uuteen, lapsiperheelle ahtaaksi käynyttä kaksiota paremmin sopivaan kotiin. Vietin päivät pitkät vielä vauvaikäisen esikoisen kanssa, kunnes syksyllä palasin töihin. Mukanani oli tosin jo silloin pieni salamatkustaja, jonka vuoksi tiesin piipahduksen työelämässä kestävän vain puolisen vuotta.
Viime keväänä perheemme kasvoikin aivan ihanalla vauvalla, ja vaikka lapsiluvun kasvaminen ei aiheuttanut aivan sellaista totaalista kaaosaaltoa kuin pelkäsin, niin kaksi ei suinkaan mene siinä kuin yksikin. Pian tämä toinenkin vauva täyttää jo vuoden (varoitus Minna: toinen vauvavuosi menee vielä ensimmäistä nopeammin!), ja minä palasin vihdoin blogin ääreen. Instagramissa olen tehnytkin tässä välissä jo useamman paluun ensin raskauspahoinvoinnin kourissa ja sitten vauvavuoden univelkojen keskeltä. Katsotaan, jos nyt elämässä olisi tilaa myös pidemmille teksteille. Kirjatubeen paluuta en uskalla luvata, sillä vaikka palo videoiden pariin on suurta, aikaa editointiin ei yksinkertaisesti taida löytyä, jos mielin nukkua öisin enemmän kuin kolme tuntia. Ehkä nämä alkavat nyt olla niitä kuuluisia ruuhkavuosia?
No mutta mitä kuuluu lukemiselle? Vaihtelevaa. Autottomana suhaan paljon eestaas kävellen ja julkisilla, joten aikaa äänikirjoille on runsaasti. Sen sijaan printtikirjat ovat lasten kuvakirjoja lukuun ottamatta jääneet pahasti paitsioon. Kaihoten katson niitä kuukauden luetut -pinoja, jotka sain hädin tuskin nostettua syliini nopeaa kuvaamista varten joskus vuoden 2019 tienoilla. Tänä vuonna olen lukenut kaksi printtikirjaa (Maija Vilkkumaa & Miina Supinen: Vilkkumaa ja Antti Tuisku: Käännekohta), mikä taitaa olla melkein enemmän kuin koko viime vuoden printtikirjasaldo yhteensä.
Pahimpina epätoivon hetkinä ajattelen niitä kirjallisuuden ystäviä, jotka ovat kasvattaneet omat jälkeläisensä jo niin isoiksi, etteivät nämä vaadi herkeämättä hoivaa ja huomiota. Ajattelen heitä, jotka ruuhkaisten vuosien jälkeen ovat jälleen päässeet kiinni kirjapinoihin ja ahmivat kuin parhaina lapsuuden lukukesinä ikään. Onhan minulla aiemminkin ollut elämässäni ajanjaksoja, jolloin olen eksynyt kauas kirjahyllyjen aarteiden luota. Mutta aina ovat kirjat jossain kohdassa saaneet kutsuhuutonsa korviini asti, ja hetkellisen eron jälkeen on ollut ihanaa kohdata jälleen.
Ja taivaalle kiitos äänikirjoista, aivan kirjatta ei minunkaan ole tarvinnut elää! Juuri rattaita työntäessä pääsin osaksi Minna Rytisalon ja Tommi Kinnusen keskusteluja kuunnellessani Huokauksia luokasta -kirjaa. Iso suositus sille.
Tulevien viikkojen ja kuukausien aikana lämpö leviää olohuoneen lattian valoläikistä joka puolelle. Kesällä aion loputtomien puistopäivien, eväsretkien ja pyöräreissujen ohella löytää hetkiä, jolloin sylissäni on kiemurtelevan lapsen sijaan sivujaan kiltisti kääntelevä romaani. Elokuun alussa palaan töihin. Etäisyys työelämään on tehnyt hyvää, ja olen jälleen alkanut kirjoittaa puhelimen muistioon juttuaiheita, joista varsin moni sivuaa kirjoja ja kirjallisuutta.
Olen täynnä keväistä riemua ja intoa. Tästä tämä taas lähtee!
Ps. Tarkoitukseni oli kirjoittaa Minnan inspiroimana myös nykyisestä suhteestani sosiaaliseen mediaan sekä omaan ruutuaikaani, mutta jätetään se nyt tässä kevätpöhinässä jonkin toisen tekstin aiheeksi. Seuraavassa postauksessa aion kuitenkin vihdoin kirjoittaa vähän syvällisemmin jostain kirjasta, lupaan sen.
Bibbidi Bobbidi Book 