Valitsen usein kirjastosta kirjoja kannen perusteella. Eoin Colferin Hiuskarvan varassa -teoksen valitsin tarkemmin sanottuna etukannen mainostekstin vuoksi. ”Jos pidit Artemis Fowleista… kasva jo isoksi.” Minna arvosteli Artemis Fowl -sarjan ensimmäisen osan jo blogimme alkuaikoina. Tuo kirjasarja oli teini-iässä suosikkini, ehkäpä kehtaan jopa tunnustaa kokeneeni pieniä ihastuksen tunteita nerokasta teinirikollista kohtaan. Tämän vuoksi Colferin kirjaan tarttuminen tuntui hyvältä idealta, vaikka sen tyylilaji ei ole varsinaisesti omia suosikkejani.
Irlannista Yhdysvaltoihin muuttanut Dan työskentelee kasinon portsarina. Kaljuuntumisen rapistuttama itsetunto sekä Libanonin rauhanturvatehtävistä mieleen nousevat takaumat tekevät Danin elämästä välillä hieman tuskastuttavaa. Pahempaa on kuitenkin luvassa. Lihaskimpun mielitietty, cocktailemäntä Connie murhataan julmasti kasinon takapihalle. Myös Danin hiusistutuksista vastaava lääkäri ja hänen paras ystävänsä Zeb katoaa epäilyttävissä olosuhteissa. Yllättäen Dan on keskellä sellaisia gangsterikuvioita, että Libanonissa opitut taidot ovat totta vie tarpeen. Koskaan ei voi olla varma kuka yrittää tappaa ja kenet.
No. Niin no. Colfer ei onnistunut tällä teoksella sytyttämään fanityttömäistä innokkuuttani. Kirjan ensimmäiset sivut olivat niin kliseistä lihaskimppu-uhoilua proteiinipatukoineen päivineen, että olin lopettaa lukemisen heti alkuunsa. Toisinaan Colferin tuttu, rikas kielellä leikittely pääsi onneksi oikeuksiinsa, mutta välillä tuntui kuin olisi seurannut Ö-luokan jännityselokuvaa. Ehkä asiasta voi syyttää myös suomennosta, sillä jotkin mahtipontiset repliikit olisivat luultavasti toimineet paremmin alkuperäiskielellä. Sen siitä saa, kun ei jaksa lukea englanniksi.
En ole juuri lukenut vastaavia pyssysankareilla kyllästettyjä rikosromaaneja, joten minun on lähes mahdoton arvioida kuinka onnistunut teos on omassa genressään. Paikoittain juoni pystyy pitämään lukijan imussaan, mutta valtaosan ajasta mielessä pyöri vain kysymys ”are we there yet?”. Kirjan takakannen hehkutus ”poskettoman mykistävästä murhamysteeristä” tuntuu siis hienoiselta liioittelulta. Jännitys pääsee jo kerran laukeamaan loppukohtaukselta tuntuvassa tapahtumasarjassa, mutta sen jälkeen Colfer yrittää nostattaa vielä tunnelmaa saadakseen loputkin juonikuviot pääteltyä kauniisti. Lukijaa vain haukotuttaa.
★★
Eoin Colfer: Hiuskarvan varassa
Suomentanut Jaakko Kankaanpää
WSOY, 2011
Sivuja 266
Luettavaksi kirjastoautosta
Bibbidi Bobbidi Book 
One thought on “Eoin Colfer: Hiuskarvan varassa”