Teatterissa: Cats

Jos saisin katsoa vain yhdentyyppisiä näytelmiä koko loppuikäni, en voisi kohdistaa valintaani mihinkään muuhun kuin klassikkomusikaaleihin. Voi kuinka rakastankaan mukaansatempaavia melodioita, häpeilemätöntä heittäytymistä ja ylitsepursuavia tanssikoreografioita! Olisipa arjessa vähän enemmän musikaalimaisuutta!

Vaikka olen päässyt nauttimaan varsin monista upeista esityksistö, on musikaalisivistyksessäni myös muutamia nolostuttavia aukkoja. Esimerkiksi Cats oli minulle tuttu vain Memory-kappaleesta ja ainaisista piikittelyistä, joita juuri tämä musikaali saa monissa yhdysvaltalaisissa komediasarjoissa. Nyt voin kuitenkin ilokseni todeta, että olen päässyt heittäytymään kissamaisen tunnelman vietäväksi, sillä nappasimme ystäviemme kanssa liput Tampereen teatterin näytökseen jo syyskuussa. Liikkeellä on ollut paljon Cats-faneja, ja kevään loputkin näytökset alkavat olla lähes loppuunmyytyjä. Kannattaa siis napata piletit nopeasti itselleen, jos tämän mestariteoksen mielii nähdä vielä tänä keväänä. Ensi syksylle sen sijaan on vielä ihan mukavasti paikkoja jäljellä.

Musikaalit ovat tavattoman helppo pilkan kohde kliseineen kaikkineen. Erityisen paljon herjaa osalleen on saanut Cats varmasti etenkin näyttävien kissamaskiensa vuoksi. Kyllähän siitä huumoria repii. Kaikesta ei ole tietenkään pakko pitää, mutta kaikkien musikaalien arvostelu nenänvartta pitkin tuijotellen on typerää. Musikaalien parissa työskentelee niin paljon ammattitaitoista väkeä, että ainakin minun on vaikea kätkeä ällistystäni. Teatterin ei ole aina pakko olla vakavamielistä ja henkevää, kyllä yksinkertaisella ja tunnelmaa nostattavalla voimalaulullakin on paikkansa.

Catsissa ei ole varsinaista juonta, vaan joukko kissoja esiintyy vuorollaan tavoitteenaan voittaa pääsy jollekin mystiselle, ylemmälle tasolle. Juonettomuuden vuoksi esitys ei noussut seuralaisteni suosikiksi, mutta minä keskityin ennemminkin heittäytymään mukavalle musikaalipatjalle, jolla pystyi köllöttelemään mukavasti koko illan. Juonettomuus nostaa esiintyjät erityisen tärkeään asemaan, tässä musikaalissa ei puolivillainen laulaminen ja tanssiminen käy. Onneksi sellaista ei nähdäkään, vaan koko näyttelijäkaarti on läpikotaisin lahjakas. Musikaaliin tuo uutta huumoria rotta (Risto Korhonen), joka haluaisi kovasti olla kissa. Siimahäntä soluttautuu mukaan erinäisiin kohtauksiin tarjoten yleisölle kevyttä naurua.

Kun kaikki esiintyjät ovat pukeutuneet pörröisiin peruukkeihin ja karvaisiin asuihin, on henkilöitä välillä vaikea erottaa toisistaan, ne eivät juuri painu mieleen vaan painuvat unholaan seuraavan ohjelmanumeron alkaessa. Muutama pörröhäntä maukuu silti toisia kirkkaammin. Ihastuttava Annu Pannunen (Elina Rintala) on käsittämättömän karismaattinen, ja sooloesityksensä jälkeen hän loistaa jopa suuressa tanssijoiden joukossa kissamaisen ketteränä. Teatterikissa Gusille (Tero Harjunniemi) minulla ei ole edes sanoja. Menneistä, paremmista teatteriajoista haaveileva Gus saa minut liikutuksen partaalle, voi mitä kaikkea tuo katti onkaan kokenut! Harjunniemellä on mystinen taito eläytyä vanhan kissan kähinään laulaen silti hengästyttävän kauniisti ja puhtaasti. Ja kun hän myöhemmin saa avata palkeensa oikein kunnolla, tärisee katsojien rintalastoissa asti. Memory oli luonnollisesti eniten odottamani kappale, mutta Irina Milanin laulutekniikka ei istunut omaan makuuni. Haikea laulu ei kaipaa ylitulkintaa, eikä nuottien alalaidoille jäävä laulu poraudu sydämeen asti. Ihastuttavia ovat sen sijaan Maaginen Mister Mistofeli -kappaleen taikatemput ja kieppuvat valoilluusiot.

Tampereen teatterin Cats on eheä kokonaisuus, jota ei voi katsella hymyilemättä. Illastasi teatterisalissa tulee ikimuistoinen, kunhan jätä ryppyotsaisuuden narikkaan ja heittäydyt musiikin vietäväksi! Kaiken kruunu on, jos satut osumaan dress along -näytökseen.

★★★★
Cats
Tampereen teatteri
Musiikki: Andrew Lloyd Webber
Teksti: T. S. Eliot
Suomennos: Jukka Virtanen
Ohjaus: Georg Malvius
Rooleissa muun muassa Risto Korhonen, Irina Milan, Lari Halme, Tero Harjunniemi, Elina Rintala
Esitykset jatkuvat marraskuulle 2018 asti

Kuvat © Harri Hinkka / Tampereen teatteri