Teatterissa: Godspell

Vietin jälleen viime viikolla kulttuurikeskiviikkoa, ja hyppäsin junaan, joka kuljetti minut Tampereelle. Nämä keskelle viikkoa osuvat kulttuurireissut ovat aina hieman raskaita, joten teen niitä vain hyvästä syystä. Tampereen työväen teatterissa esitettävä Godspell oli ehdottomasti erinomainen syy kärsiä pienestä väsymyksestä torstaiaamuna, etenkin kun roolituksessa on mukana hyvä ystäväni. Tampereen työväen teatterin kanssa toimivat yhteistyössä tällä kertaa musiikkiteatterin ja tanssi opiskelijat Tampereen musiikkiakatemiasta.

Godspell 3

Godspell on katsaus Jeesuksen opetuksiin ja vertauskuviin, joilla hän pyrkii selittämään seuraajilleen tietä taivasten valtakuntaan. Tampereen työväen teatterin lavalla nähdäänkin yhteensä kolmetoista näyttelijää, joista Superman-paidassaan messuava johtohahmo (Sonja Pajunoja) ottaa näytelmässä vetovastuun. Muuten näyttelijät ovat pitkälti yhtä suurta massaa, josta kukin vuorollaan pääsee kertomaan ja kyseenalaistamaan tuttuja vertauskuvia. Suurempaa juonta näytelmässä ei sitten olekaan, se etenee tarinasta toiseen musiikkiesitysten kautta.

Jollain tavalla Godspell tuo vahvasti mieleeni Catsin, jonka kävin taannoin katsomassa Tampereen teatterissa. Molemmista puuttuu mutkikas juonikudelma, ja ilta rakentuu spektaakkeleiksi kasvavien laulujen varaan. Kriittisimmät voivat pyöritellä silmiään, mutta vannoutunut musikaalien ystävä nauttii häpeilemättömästä riemusta, joka lavalta välkkyy. Valtavaa tekemisen iloa Tampereen työväen teatterissa nähdäänkin! How I Met Your Mother -sarjassa Barneylla on eeppinen resepti hyvän soittolistan tekemiseen: tunnelman täytyy kasvaa kappale kappaleelta, eikä suvantoja sallita. Hyvin samanlaista kaavaa noudatetaan myös Godspellin ensimmäisellä puolikkaalla. Jokaisen näyttävän musikaalinumeron jälkeen sitä luulee, että tästä ei voida kyllä nuppeja enää vääntää yhtään kovemmalle, mutta joka kerta otetaan aina uusia musikaalielementtejä mukaan. Kuten sanoin, tyylilajin ystävä on taivaassa!

Näyttelijäkaartissa ei ole yhtään heikkoa lenkkiä. Ammattiteatterissakin tulee usein lauluja, joiden aikana tekisi mieli osoittaa sormellaan kohti kattoa, jotta laulaja tajuaisi hilata melodian alavireisyyden puolelta takaisin nuotille. Samaa liikettä käytti entinen viulunsoitonopettaja virittäessäni soitintani. Godspellissa ei tarvitse kuitenkaan osoitella mihinkään suuntaan, sillä jokainen musiikkinumero on nappisuoritus! Myös koreografinen osaaminen ja tarkkuus ovat kohdallaan.

Näytelmässä on muutamia erityisen nerokkaita kohtauksia, jotka lyövät esitykseen persoonallisen leiman. Aivan aluksi näyttelijöillä on käsissään tabletit, joiden valkoisen valon he laittavat tarkan koreografian mukaan päälle ja pois. Hämärällä lavalla hohtavat ruudut valaisevat välillä näyttelijöiden kasvot aavemaisen hehkuviksi, välillä taas valkoisia näyttöjä heiluttelemalla luodaan kauniita koristekuvioita ilmaan. Kuin tanssivat suihkulähteet, mutta ilman vettä. Eräässä kohtauksessa käytetään hyväksi myös varjoteatteria. Laupias samarialainen ei ole ikinä mennyt samalla tavalla luihin ja ytimiin.

Godspell 2

Puhtaasti Raamatun opetuksiin pohjaava näytelmä on tietysti työryhmälle pieni haaste. Viime keväänä samalla tavalla opiskelijoiden esittämä Spring Awakening oli arki-iltaisinkin täynnä, ja esityskalenteriin lisättiin muistaakseni pari ylimääräistä esitystä. Sama ei toistunut tällä kertaa, vaan nappasin omat lippumme teatterin alennuskampanjan kautta, jolla pyrittiin täyttämään katsomon tyhjäksi jääneitä rivejä. Näytelmässä mukana oleva ystäväni jopa kertoi, että näytöksistä on poistunut reilustikin porukkaa väliajalla. Miksi uskonto sitten on niin vaikea aihe siirtää teatterin lavalle? Ehkä kaikkein konservatiivisimmat pitävät revittelevää musikaalia rienaavana? Ehkä ainakin yliopistopiireissä (koskisiko se myös kulttuuripiirejä) vallitseva uskonnon katsominen nenänvartta pitkin karkottaa teatterin ystävät? Varmaan aika harva pystyy suhtautumaan näin suoraan uskontoon pohjaavaan näytelmään täysin neutraalisti. Ehkä se on toiminut Yhdysvalloissa, mutta Suomessa uskonnolla ei ole perinteisesti paikkaa teatterin lavalla, etenkin kun juoni on suoraan Raamatusta eikä esimerkiksi uskonryhmien sisäisistä kamppailuista kuten Pauliina Rauhalan Taivaslaulu-kirjaan pohjautuvassa näytelmässä. On kiinnostavaa, miksi uskonnolliset tarinat herättävät niin paljon vastustusta, vaikka periaatteessahan ne ovat vain fantasiatarinoita niille, jotka eivät Raamattuun usko. Ehkä mukana kulkee sitten myös se historian painolasti, sillä onhan uskonnolla oikeutettu vuosisatojen aikana vaikka mitä kauheuksia. Toisaalta ihailemme silti monia muita uskontoja. – – Kuten varmaan huomaatte, en ole itsekään saanut aivan solmittua näitä ajatustenpäitä yhteen.

Joka tapauksessa Godspell on viihdyttävä ja riemastuttava, kunhan heittäytyy vain musiikin vietäväksi. Jalkani vipatti rytmin tahdissa, ja välillä olisi tehnyt mieli nousta ylös ja tanssia. Ällös kukaan kantako huolta suomalaisen musikaalikentän tulevaisuudesta. Tampereen musiikkiakatemiassa kasvaa joukko uskomattoman lahjakkaita ja asiastaan innostuneita taitureita!

allekirjoituslaura

★★★★
Godspell
Tampereen työväen teatteri
Käsikirjoitus: John-Michael Tebelak
Sävellykset ja sanoitukset: Stephen Schwartz
Ohjaus: Jermo Grundström
Suomennos ja laulujen ohjaus: Jyri Numminen
Rooleissa muun muassa Sonja Pajunoja, Osku Ärilä, Valtteri Aaltonen, Matleena Junttanen, Helena Puukka, Christa Talikka
Esitykset vielä 23.3. ja 4.4.

Kuvat © Kari Sunnari/ Tampereen työväen teatteri

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Teatterissa: Godspell

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s