Sarjakuvasunnuntai – Sarah Andersen: Big Mushy Happy Lump

Hurmaannuin täysin Sarah Andersenin Aikuisuus on myytti -sarjakuvasta, joten pakkohan se oli liittyä kirjaston varausjonoon myös sarjan toisen osan kohdalla. Big Mushy Happy Lump -teosta ei ole vielä suomennettu, mutta sarjakuvia jopa minä jaksan lukea englanniksi vaikka englanninkielisiä romaaneja laiskuuttani välttelenkin.

Big Mushy Happy Lump jatkaa vahvasti samalla linjalla, jolle Andersen mustatukkaisen sarjakuvahahmonsa asetti edellisessä kokoelmassa. Aikuisuuden ongelmien kanssa painiskeleva nainen haluasi vain paeta velvollisuuksia peiton alle, herkutella vailla huolia ja valaa itselleen edes hitusen enemmän itseluottamusta. Jos Viivi ja Wagner oli jossain kohtaa sarjakuva, jonka kohdalla lähes jokainen pariskunta huudahti että tämä kertoo juuri meistä, on Andersen onnistunut luomaan samanlaisen hahmon, johon harvinaisen moni nuori aikuinen (nainen) voi samaistua. Lopulta se ei ole kovin vaikeaa, mutta toisaalta en ole törmännyt ennen Andersenin sarjakuvia yhtä samaistuttavaan tarinankerrontaan. Eli yksinkertainen idea, johon on täytynyt vain tarttua.

Uutuutena tässä kokoelmassa ovat kuvitetut esseet, jotka ovat aivan kirjan loppupuolella. Suurin osa sarjakuvista on yhden sivun eli 2–6 ruudun mittaisia, mutta esseissä tarinaa jatketaan usean sivun verran ilmeisesti Andersenille henkilökohtaisista teemoista. Mustatukkainen piirroshahmo kertoo kuinka rakastui kissoihin, miten toteuttaa neulevarkautensa sekä kuinka yrittää päästä eroon sosiaalisesta ahdistuksesta, ylianalysoinnista sekä itseluottamuksen puutteesta. Pidemmät tarinat rikkovat mukavasti kirjan nopeatempoista etenemistä ja antavat Andersenille mahdollisuuden kehitellä tiettyjä teemoja normaalia pidemmälle. Visuaalisesti niiden toteuttamista olisi kuitenkin kannattanut vielä hieman kehitellä. Andersenin piirrostyyli on yksinkertainen, mutta vahva. Esseissä mustavalkoisten sarjakuvaruutujen ylä- ja alapuolelle on lisätty leipätekstiä, joka taustoittaa tarinaa. Koska ero voimakkaiden mustien ruutujen sekä varsin pienifonttisen leipätekstin välillä on niin suuri, meinaa lukija väkisinkin pomppia tekstien yli suoraan sarjakuvaruutuihin. Lisäksi teksteissä on hienoista joutokäyntiä, etenkin kun sarjakuvissa Andersenin tyyli on hyvin suoraviivaista ja jaarittelematonta.

Täytyy toivoa, että ”Sarah´s Scribblers” -kokoelma jatkuu tasaisena virtana tulevaisuudessakin. Hauskat oivallukset ja samaistuttava päähahmo muodostavat niin hauskoja strippejä, että niitä tekisi mieli kopioida ja tulostaa vaikka työpöydän viereen muistuttamaan että muillakin on joskus vähän vaikeita päiviä, mutta niistä kyllä selviää.

★★★½
Sarah Andersen: Big Mushy Happy Lump – ”Sarah´s Scribblers” -kokoelma
Anders McMeel Publishing, 2017
Sivuja 125
Luettavaksi kirjastosta