Jani Toivola: Musta tulee isona valkoinen

”Kun katson elämääni taaksepäin, ovat suurimmat ulkopuolisuuden kokemukseni syntyneet nimenomaan puhumattomuudesta. En niinkään muistele väkivaltaa tai loukkaavia sanoja. Muistelen kasvamista ympäristössä, jossa ei puhuttu ääneen siitä minkälainen minä olin, jossa minunlaisiani ei näkynyt yhteiskunnan kuvastossa. Minä olin näkymätön.”

Musta tulee isona valkoinen (2)

Talvilomani aikana luin muutamankin yhteiskunnallisesti ravisuttelevan kirjan. Yksi niistä oli Jani Toivolan omaelämäkerrallinen Musta tulee isona valkoinen. Jo teoksen riipivä nimi herätteli minut jo kuukausia sitten tekemään kirjasta varauksen kirjastoon. Noissa muutamassa sanassa kiteytyi minun silmissäni sellainen valtava epäreiluus, jota moni lapsi joutuu yhtä tänä päivänä Suomessakin kokemaan.

Toivola on isä, näyttelijä, kansanedustaja ja homoseksuaali. Muun muassa. Kun hänet valittiin Vihreiden kansanedustajaksi vuonna 2011, hän oli ensimmäinen tummaihoinen parlamentin jäsen Suomen historiassa. Jo oli siis aikakin. Toivola on minulle tuttu vuosien takaa joistain juontotöistään, sittemmin lämminsanaisista twiiteistään, joissa käsittelee vanhemmuutta, maailman tilaa ja omaa väsymystään. Hänellä on ihailtava taito ja rutkasti rohkeutta avata jopa suurimpia heikkouksiaan ja pelkojaan toisten eteen, jotta joku muu voisi saada niistä apua ja tukea.

”Seuraavaksi aloin pelätä että paljastuisin. Tässä ympäristössä en enää voisi piiloutua. Oikeat mustat näkisivät lävitseni ja huutaisivat etten kuulu joukkoon, että minut pitäisi poistaa koneesta. Koin itseni jollakin tavalla petturiksi. Olin vain esittänyt koko elämäni mustaa jossain kaukana pohjoisessa, missä minulla ei ollut paljastumisen vaaraa. Siellä olin vielä paremman puutteessa käynyt mustasta, mutta nyt tulisi toinen ääni kelloon. Kuka sitten olisin, jos en enää saisi olla musta? Jos en enää saisi kantaa Afrikkaa ihollani? Jos tämä olisikin vierasta, missä kotini sitten oikein oli? Se päätepiste, jossa voisin lopettaa kaiken ihonväriini liittyvän harhailun?”

Jani Toivolan isä oli kenialainen, ja katosi pojan elämästä Toivolan ollessa vielä pieni lapsi. Isä säilyi kuitenkin Toivolan iholla. Kun hipiä oli tummempi kuin kenelläkään muulla, joutui Toivola monissa tilanteissa silmätikuksi. Aina ei voitu edes ymmärtää hänen ihan tosissaan olevan suomalainen, kehuttiin vaan kuinka hyvin hän oli suomen kielen oppinut. Toivola varttui, alkoi haaveilla näyttelijän töistä, muutti New Yorkiin opiskelemaan ja lähti lopulta mukaan politiikkaan. Hänellä oli myös aina ollut haave omasta lapsesta, mutta homoseksuaalina sen toteuttaminen tuntui mahdottomalta. Kunnes se ei enää ollut sitä. Toivola löysi naisen, joka halusi olla yhteiselle lapselle etävanhempi. Se sopi Toivolalle, pelkkä viikonloppuvanhemmuus ei olisi hänelle riittänyt. Hän halusi lapsen kanssa myös arjen kaikkine maanantaiaamun väsymyksineen.

Kirjaa rytmittävää matkakertomus pieneen Webujen kylään Kenian maaseudulla. Se on Toivolan isän synnyinseutua, ja Toivola matkustaa sinne velipuolensa kanssa tapaamaan sukulaisiaan. Velipuolensa hän löysi vuonna 2009, joten se puoli hänen omasta tarinastaan alkoi keriytyä auki vasta vuosikymmeniä lapsuuden isäpohdintojen jälkeen.

Musta tulee isona valkoinen (1)

Kuten sanoin, Jani Toivola on kirjoittaessaan avoin, rehellinen ja rohkea. Kaikkein suurinta urheutta ei kuitenkaan ole huumekokeilujen tai New Yorkin pimeiden puistojen kätköissä tapahtuneiden kohtaamisten paljastaminen (vaikka ne ovatkin olleet lehdistölle varmasti meheviä herkkupaloja) vaan juuri nuo kaikkein henkilökohtaisimmat ja arimmat pohdinnat tekevät Toivolasta silmissäni vahvan. Hän uskaltaa kertoa, miten hukassa oli aloittaessaan kansanedustajana. Hän ei epäröi kirjoittaa tuskallisen todellisista lapsihaaveistaan. Isyydestä hän puhuu niin kauniisti, että odotan lukupinossani nököttävää Toivolan uusinta Kirja tytölleni -teosta silmät jo valmiiksi kosteina.

Vaikka kirja on omaelämäkerrallinen, se nousee yksityiseltä tasolta yleiselle. Toivola kertoo kiinnostavasti vuosistaan New Yorkissa, mutta myös homoseksuaalien ja rodullistettujen kamppailusta aivan arkisimpien oikeuksien puolesta. Toivottavasti seuraavasta kirjasta on karsittu pois laiskat kolmoispisteet (…), joita Toivola viljelee turhankin ahkerasti. Muuten en näe mitään syytä sille, ettei Kirja tytölleni voisi olla yhtä upea ja koskettava kuin Musta tulee isona valkoinen.

”Yksi tärkeä yhdenvertaisuuden mittari yhteiskunnassa on kysyä, kenellä on oikeus unelmoida? Kenen toiveet saavat olla näkyvillä? Entä millainen on sellaisen väestöryhmän osa ja asema, jolla ei ole mahdollisuutta edes haaveilla asioista, jotka toisille näyttäytyvät lähes itsestäänselvyyksinä?”

allekirjoituslaura

★★★★
Jani Toivola: Musta tulee isona valkoinen
Siltala, 2017
Sivuja 269
Luettavaksi kirjastosta

Helmet-lukuhaasteen kohta 14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Jani Toivola: Musta tulee isona valkoinen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s