Teatterissa: Myrskyluodon Maija

On muutamia kappaleita, jotka onnistuvat joka kerta survaisemaan aivojeni itkunappulan ala-asentoon. Nousee päivä, laskee päivä on varma itkettäjä, Prinsessa Ruususen häämarssille olen sentään pystynyt jo kehittämään jonkinlaista immuniteettia. Tällä viikolla tuli jälleen todistetuksi, että Myrskyluodon Maija on myös kärkikahinoissa kyynelkanavieni kostuttajana. Helsingin kaupunginteatterin Myrskyluodon Maija oli todellinen itkufest, pahoitteluni lähistöllä istuneille.

Remontin jälkeen ovensa avannut Helsingin kaupunginteatteri juhlisti viime syksynä sekä paluuta tuttuun teatterirakennukseen että Suomen satavuotista itsenäistä taivalta varsin perisuomalaisella ensi-illalla. Myrskyluodon Maija perustuu Anni Blomqvistin viisiosaiseen romaanisarjaan, joka kuvaa elämää saaristossa 1800-luvun loppupuolella. Maija (Laura Alajääski) avioituu vanhempiensa toiveesta Jannen (Aaro Wichmann) kanssa, ja pariskunta muuttaa kaukaiselle Myrskyluodolle. Talo rakennetaan ja lapsia syntyy, mutta meri ja ympäröivä maailma riepottavat Maijan perhettä rajuin ottein.

Maijan tarina oli minulle ennakkoon täysin tuntematon, vain piinaavan kaunis tunnusmusiikki on kulkenut mukanani. Näytelmä ei todellakaan kaunistele elämän raakuutta ja luonnon julmuutta. Vaikka istuin turvallisesti teatterin pehmeällä penkillä, valtava ahdistus roolihahmojen sekä heidän esikuviensa elämästä jyräsi minut. Miten voi jaksaa päivästä toiseen taistella eteenpäin, kun elämällä tuntuu olevan tarjottavana vain surua ja kuolemaa? Miten kukaan jaksaa vuosikymmenestä toiseen laskea elämänsä meren ja sen antimien varaan, vaikka arvaamaton aalto tai pettävä jää saattaa riistää hengen minä hetkenä tahansa? Toisaalta ehkä nämä karut olosuhteet selittävät osaltaan myös sitä, millaiseksi niin kutsuttu kansanluonteemme on muotoutunut. Maijalle onnellinen päivä on sellainen, ettei meri riepotele liikaa ja koko perhe on turvassa. Samanlaista puhdasta onnea tunnen minäkin kauniin luontomme keskellä. Ehkä tämä on perintöä, joka kumpuaa sukupolvien takaa.

Helsingin kaupunginteatterin versio Myrskyluodon Maijasta on hyvin perinteinen ja varsin yksinkertainen. Rustiikkiset lavasteet voisivat olla mistä tahansa menneiden aikojen teatterista, tosin hieman suurennettuina ja teknisin hienouksin höystettyinä. Perinteistä mallia rikotaan saaristolaisten keskellä tanssivilla henkiolennoilla, jotka välillä ottavat linnun, toisinaan taas meren muodon. En ole vieläkään aivan varma pidänkö näistä epämääräisesti lavalla haahuilevista hahmoista. Toisaalta ne tekevät mukavan särön muuten hyvin perinteiseen kerrontaan, toisaalta ne tuntuvat vähän turhalta lisältä.

Näytelmänä Myrskyluodon Maija on tutun tasaista Helsingin kaupunginteatterin laatua, tosin parempaakin on nähty. Näytelmän musiikki vie esityksen kuitenkin aivan uusiin ulottuvuuksiin. Joka kerta kun tuttu teema lähtee soimaan, puhaltaa salissa valtava tunteiden myräkkä. Kun kapellimestari Eeva Kontu vielä lopussa kannustaa orkesterin täyteen voimaan, jyllää sisimmässä niin voimakas ja kouristeleva puhuri, ettei sitä vastaan voi taistella. Musiikki on totisesti parhaimmillaan järjen ulottumattomissa, se puhuttelee vain tunteita.

★★★★
Myrskyluodon Maija
Helsingin kaupunginteatteri
Ohjaus: Kari Rentola
Dramatisointi Anni Blomqvistin teosten pohjalta: Seppo Parkkinen
Musiikki: Lasse Mårtenson
Laulujen sanat: Maija Vilkkumaa
Kapellimestari: Eeva Kontu
Rooleissa muun muassa Laura Alajääski, Aaro Wichmann, Eero Saarinen, Leenamari Unho, Antti Timonen
Esitykset vielä 18.4. ja 28.4.

Kuvat © Tapio Vanhatalo / Helsingin kaupunginteatteri