Topi, Tessu, Harry, Bella, Elisabeth ja Heathcliff – te teitte minusta lukijan

Vanha pöllömuori istui oksalla ja katseli aamu-usvaista maisemaa… Näin alkaa Topi ja Tessu -lastenkirja, jota isäni luki minulle ja siskolleni kyllästymiseen saakka. Tarinan mukaan hän pystyi lukemaan kirjan ensimmäiset sivut oikeastaan katsomatta tekstiä, sillä me halusimme kuulla Topista ja Tessusta niin usein.

Meillä kotona on aina luettu paljon. Sekä isä että äiti lukevat kirjoja, olemme aina saaneet kirjoja lahjaksi ja lapsena meille luettiin paljon ääneen. Kun olimme kasvaneet Topista ja Tessusta hieman vanhemmiksi, vaihtuivat sadut Harry Pottereihin. Pääsimme Azkabanin vankiin saakka, kunnes pikkusiskoni ilmoitti, että nyt on liian pelottavaa. Silloin minun piti alkaa lukemaan itse omat iltasatuni.

Toki olin lukenut itse jo ennen sitä. Opin lukemaan ensimmäisellä luokalla koulussa, enkä sen jälkeen ole koskaan lopettanut lukemista. Elämässäni on ollut kausia, joiden aikana en ole lukenut yhtä paljon kuin nykyisin, mutta koskaan en ole täysin lopettanut kirjojen lukemista ja tarinoista nauttimista. Ensimmäinen kirja, jonka muista lukeneeni itse loppuun saakka oli tavutettu Mi-nä luen it-se, joka oli suunnattu juuri lukemaan oppineille lapsille. Muistan edelleen sen punaiset kannet ja siihen aikaan mielestäni hauskan kuvitustyylin.

Ala-asteella olin se tyyppi, joka meni koulun jälkeen kotimatkalla käymään kirjastossa ja joka kantoi vähintään kerran kuussa uuden satsin kirjoja kotiin. Kävimme myös säännöllisesti äidin ja pikkusiskon kanssa kirjastossa lainaamassa kirjoa ja kotipaikkakuntani kirjasto on edelleen yksi lempipaikkojani maailmassa. Koulussa pidin aina pulpetissa yhtä kirjaa ja suoritin lukudiplominkin, eli luin muistaakseni 12 kirjaa kouluvuoden aikana.

Yläasteen aikana tutustuin paremmin fantasiaan ja nuortenkirjoihin. Luin Stephenie Meyerin Twilightin ja sain lahjaksi Maggie Stiefvaterin Väristyksen. Sen jälkeen olin koukussa: Luin koko yläkoulun ajan paljon fantasiaa ja nuortenkirjoja, mutta myös klassikoita. Ihastuin Emily Brontën Humisevaan harjuun ja Jane Austenin Ylpeyteen ja ennakkoluuloon. Ysiluokalla päädyin myös ensimmäistä kertaa lukemaan englanniksi, kun päätin lukea viimeisen Harry Potterin heti sen ilmestyttyä. (Olen muuten kirjoittanut englanniksi lukemisesta aikaisemminkin. Lue postausta täältä!) Pian sen jälkeen ostin näissäkin kuvissa näkyvän Ylpeyden ja ennakkoluulon englanninkielisen painoksen ja tahkosin sen hitaasti mutta varmasti läpi.

Tenivuosieni suosikkimuistoja ovat pienen yövalon ja kirjan kanssa valvotut yöt uusien Pottereiden ilmestymisen jälkeen. Koulumatka taittui tuohon aikaan bussilla ja pysäkillä piti olla joka aamu hieman ennen kahdeksaa. Saatoin lukea kirjaa kolmeen neljään saakka yöllä ja herätä seitsemältä lähteäkseni kouluun. Nykyään en tosiaankaan pysty sellaiseen (ainakaan yhtä usein kuin ennen), mutta silloin kirjojen kanssa valvomista tapahtui varsin usein. (Viimeisin vastaava kokemus aikuisiältä taitaa olla ACOWARin ilmestymisen jälkeiset päivät…)

Lapsena ja nuorena lukemani kirjat ovat selkeästi vaikuttaneet vahvasti siihen, millaisia kirjoja luen nyt aikuisenakin. Luen edelleen paljon fantasiaa ja nautin erityisesti hyvin rakennetuista maailmoista, joihin voin uppoutua ja unohtaa oman elämäni. Kirja on usein juuri mun makuun, jos siinä on upean maailman lisäksi mielenkiintoiset hahmot, jonkinlainen romanttinen viritys ja seikkailua. Tällaiset kirjat pitää mut lukijana, jos tässä postauksessa kuvaillut kirjat on tehneet musta lukijan.

Millä kirjoilla on ollut suurin vaikutus sun lukuharrastuksen alkuun?