Haluaisitko lukea klassikoita? Tässä viisi vinkkiä aloittamiseen ja muutama kirjasuositus

Kiinnostaako kirjallisuuden klassikot, mutta et tiedä mistä aloittaa? Tai pelottaako klassikoiden hurjat sivumäärät ja vanhanaikainen kieli? Ei hätää, tästä postauksesta saat lievitystä molempiin pelkoihin sekä toivottavasti myös intoa klassikoihin sukeltamiseen! 

Mä oon lukenut tänä vuonna ihan mukavan määrän klassikoita ja oon nauttinut niiden lukemisesta ennenkin. Tänä vuonna olen tänne blogin puolelle kirjoittanut ainakin Virginia Woolfin Oma huoneesta ja Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvasta. Aiemmin olen jakanut kokemuksiani lisäksi Ylpeydestä ja ennakkoluulosta, Humisevasta harjusta, Ernest Hemingwayn Vanhus ja merestä, sekä Virginia Woolfin Mrs. Dallowaysta. Omia lempiklassikoitani ovat ehdottomasti Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo, Virginia Woolfin tuotanto, Emily Brontën Humiseva harju ja Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani.

Oma fiksaationi klassikkokirjoihin alkoi jo ala-asteella, kun suosikkikirjojeni sankarit lukivat kirjallisuuden klassikoita (esimerkiksi Bella Twilightissa, I know). Heidän innoittamanaan halusin oppia klassikoista lisää ja tavoitteeksi muodostuikin lukea ainakin suosituimmat opukset. Tämän vuoden alussa nimesin lukuvuoden teemaksi klassikot ja olen yrittänyt lukea ainakin yhden klassikon kuussa (tosin lukujumista johtuen olen jäljessä tavoitteessa).

Lyhyesti sanottuna klassikot ovat minulle kuitenkin tuttuja ja ajattelinkin tänään jakaa parhaat vinkkini niiden lukemiseen! Tästä lähtee…

1. Määrittele oma lukutahtisi. Kuten sanottu, klassikot voivat kauhistuttaa pituudellaan ja vanhemmat painokset myös tiheällä ja vanhanaikaisella taitollaan. Suosittelen siis valitsemaan uusia painoksia (paitsi jos rakastat vanhojen kirjojen tuntua ja tuoksua, kuten minä) ja etenemään niiden lukemisessa niin hitaasti tai nopeasti kuin huvittaa. Klassikoiden kieli voi myös alkuun vaatia totuttelua: 1800-luvulla kieli oli erilaista kuin nyt.

2. Googlaa kirjat vasta jälkikäteen. Klassikoista löytyy asiaa niin verkosta kuin kirjoistakin vaikka ja kuinka. Itse suosittelisin etsimään tarkemmin tietoa kirjasta vasta lukemisen jälkeen, jotta voit tutustua teokseen ilman sen 200-vuotista historiaa. Tutkimuksen tekeminen jälkikäteen voi olla myös palkitsevaa, kun oman lukukokemuksensa saa asetettua historialliseen kontekstiin.

3. Valmistaudu henkisesti. Klassikkoa ei useinkaan lueta yhdeltä istumalta, ellet omista uskomattomia istumalihaksia tai lue novelleja. Valmistaudu käyttämään lukemiseen aikaa, varsinkin jos klassikoiden lukeminen on sinulle uutta. (On myös tiettyjä kirjoja, jotka kannattaa toisaalta lukea melkein yhdeltä istumalta tai ainakin vain lyhyillä tauoilla. Virginia Woolfin ajatuksenvirtamainen tyyli on esimerkiksi itselleni sellainen, että lyhyet tauot lukemisen lomassa toimivat hyvin, mutta tekstiin sisään pääseminen on pidemmän tauon jälkeen vaikeampaa).

4. Juttele muille, mutta älä välitä heidän mielipiteistään. (Lisää ristiriitaisia neuvoja, jee!) Klassikkoa lukiessa siitä puhuminen voi hyvin antaa lukukokemukselle paljonkin. Joskus paras tapa sukeltaa klassikoiden maailmaan voikin olla kimppaluku kaverin kanssa, jossa luetaan yhdessä jokin klassikko samaan tahtiin. Toisaalta neuvoisin ehdottomasti myös olemaan välittämättä muiden mielipiteistä. Vaikka minä tykkään Ylpeydestä ja ennakkoluulosta (ja suuri osa muutakin maailmaa pitää siitä), se ei tarkoita, että sun tarvisi tykätä siitä.

5. Nauti lukukokemuksesta ja luovuta, jos siltä tuntuu. Kaikki klassikot ei sovi kaikille. Itse sain esimerkiksi Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen hammasta purren luettua loppuun kirjallisuuden opintojen vuoksi, mutta vapaaehtoisesti en olisi varmasti lukenut sitä loppuun. Luovuta, jos lukeminen ei etene, pidä pidempi tauko, yritä ehkä myöhemmin uudestaan. Tai siirrä kirja suosilla kesken jääneiden pinoon ja siirry seuraavaan.

Tähän loppuun täytyy antaa vielä muutama lukusuositus. Klassikoiden lukeminen kannattaa aloittaa niin sanotusti helpoimmista eli tunnetuimmista teoksista. Ylpeys ja ennakkoluulo on ehdottomasti tutustumisen arvoinen ja tarinan seuraaminen on helppoa. Samaan kategoriaan menee kenties myös Kotiopettajattaren romaani. Humisevan harjun rakenne voi olla kehyskertomuksineen aloittelijalle hämmentävä, mutta itse selvisin siitä teini-ikäisenäkin varsin hyvin. Eri tyyppistä klassikkoluettavaa ovat esimerkiksi Mary Shelleyn Frankenstein – Uusi prometheus, Bram Stokerin Dracula ja Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva. Lisää klassikoita löydät esimerkiksi täältä.

allekirjoitusminna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s