Jessica Townsend: Nevermoor – Morriganin koetukset

Kun Helsingin Sanomat kirjoitti, että suomeksi on juuri julkaistu kirja, joka on kuin Harry Potter, olin tietysti innoissani. Jessica Townsendin Nevermoor – Morriganin koetukset saapui luokseni kirjaston varausjonon kautta yllättävän nopeasti, enkä kirjan alussa voinut muuta kuin nyökytellä – teoksessa tosiaan on lukemattomia yhtymäkohtia rakkaan velhokirjasarjan kanssa. Molemmissa on kääntäjänä iki-ihana Jaana Kapari-Jatta (johon liityen on muuten luvassa postaus tiistaina!). Molempien sarjojen päähenkilöt ovat lapsuudenkodissaan hyljeksittyjä, mutta uudessa maailmassa arvostettuja ja kunnioitettuja. Molemmissa kirjoissa on veikeää maagisuutta, mutta myös tumma pahuutta. Ja ennen kaikkea molemmat kirjasarja (toinen näin ensimmäisen osan perusteella) ovat hurjan hyviä!

Itse asiassa minun pitäisi ehkä pyytää anteeksi, että nostan näiden kirjasarjojen yhtymäkohdat esille ja vielä näin heti postauksen aluksi, sillä itse koin ne lukukokemukseni aluksi hieman rassaaviksi. Koska tiesin kirjojen muistuttavan toisiaan, etsin jatkuvasti uusia rajapintoja. Samankaltaisuuksia löytäessäni sekä riemastuin että tylsistyin. Onneksi viimeistään keskivaiheilla Nevermoor imaisi minut niin tiiviisti mukaan tarinan käänteisiin, että turha vertailu painui unohduksiin.

Morrigan Korppi on tottunut saamaan vihaisia katseita, jos ylipäätään kukaan uskaltaa edes katsoa häntä. Morrigan on nimittäin saanut syntyessään päälle kirouksen, joka aiheuttaa hänen ympärillään valtavasti onnettomuutta ja kurjuutta. Kaiken lisäksi Morrigan tulee kuolemaan yhdentenätoista syntymäpäivänään. Kuten arvata saattaa, juuri ennen tuomionkellojen kajahdusta Morrigan tempautuu mukaan seikkailuun, joka vie hänet Nevermooriin – paikkaan jossa kuolema tai isän ankaruus eivät tavoita häntä. Morrigan on ehdolla arvostetun Meineikkaan Seuran jäseneksi, mutta ensin hänen on selvittävä neljästä koetuksesta. Lisäksi hänen pitää löytää oma erityiskykynsä, sillä ilman sitä hänen aikansa Nevermoorissa jää lyhyeksi samoin kuin hänen elämänsä.

Townsendin tarina tempaa mukaansa, ja Kapari-Jatta on tehnyt taattua, vivahteikasta käännöstyötä. Pitkästä aikaa olen niin täpinöissäni jostain kirjasarjasta, etten millään malttaisi odottaa seuraavan osan ilmestymistä. Saattaa olla jopa niin, että minun on aivan pakko hankkia kirja omaankin hyllyyni. Jos olisin jälleen lapsi tai teini-ikäinen, kuten oli Pottereiden ilmestyessä, lukisin Nevermoorin varmasti niin moneen kertaan uudelleen, että muistaisin jokaisen pienenkin yksityiskohdan ulkoa. Vaikka näin aikuisena luen kirjoja harvoin uudelleen (en ehdi muutenkaan lukea kaikkia maailman kiinnostavia kirjoja), tämän seikkailun vietäväksi voisin totisesti heittäytyä toistamiseen.

★★★★½
Jessica Townsend: Nevermoor ­– Morriganin koetukset
Käännös: Jaana Kapari-Jatta
Otava, 2018
Sivuja 368
Luettavaksi kirjastosta

Helmet-lukuhaasteen kohta 15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja