Kahdeksan hyvää äänikirjaa, jotka sinun kannattaa kuunnella

Harmittelen usein sitä, miten vähän kirjoitan tänne blogiin kuuntelemistani äänikirjoista. Tähän hiljaisuuteen on varmasti monia syitä, kun alan asiaa tarkemmin ajatella. Kuuntelen niin paljon äänikirjoja, etten mitenkään ehdi kirjoittaa kaikista. Miten valitsen esiteltävät teokset? Mitä sanon niistä kehnohkoista kirjoista, jotka äänikirjoina kahlaan läpi, vaikka lukien olisin jättänyt taistelun kesken? Lisäksi kuunteleminen luo kirjaan aivan erilaisen suhteen kuin lukeminen. Liikenteessä ollessa äänikirjasta on hankala tehdä muistiinpanoja tai poimia talteen kiinnostavia sitaatteja. Kuuntelukokemus ei myöskään ole yhtä intensiivinen kuin lukeminen, joten minulla ei välttämättä ole erityisen paljon sanottavaa näistä äänikirjoista.

Viime viikolla vinkkasin teille lyhyesti neljä lyhyttä printtikirjaa, joten nostetaan panoksia ihan vaikka kesälomani kunniaksi. Tässä teille kahdeksan vinkkiä äänikirjoista, jotka kannattaa ehdottomasti kuunnella! (Tai ainakin lukea kirjoitettu versio.) Ja muista, että vaikka käytössäsi ei olisi maksullista äänikirjapalvelua, monet kirjastot ovat asettaneet tarjolle valtava määrän äänikirjoja.

Leonard Goldberg: Sherlock Holmesin tytär
Nerokkaita päättelyketjuja, alkeellisia kokeita ja vanhanaikaista hienostelua. Sherlock Holmesin tytär -kirjassa mestarietsivän salainen tytär päätyy ratkomaan epäilyttävää kuolemantapausta tohtori Watsonin sekä tämän pojan kanssa. Vaikka alkuperäisen tehokaksikon seikkailut eivät ole minulle kovin tuttuja, pidin tämän uuden trion seikkailuista. Sarjan toinen osa on muuten juuri julkaistu englanniksi, pitäisi taas malttaa odottaa suomennosta.

Stephen King: Kirjoittamisesta
En ole millään muotoa kauhun ystävä, minähän säikähdän lapsillekin tarkoitettujen elokuvien aikana. Voitte siis kuvitella, että Stephen King ei suinkaan ole jatkuvasti tbr-listani kärjessä. Itse asiassa en ole tainnut lukea yhtä ainoaa Kingin romaania. Siitä huolimatta päädyin kuuntelemaan alun perin vuonna 1999 julkaistun Kirjoittamisesta-teoksen, jossa maailmankuulu kirjailija kertoo millaiset tukipilarit hän sai uralleen ja millaisia neuvoja kirjailijaksi halajavan pitäisi hänestä noudattaa. Kingillä on lahjakkuudesta varsin jyrkkiä näkemyksiä, joita en allekirjoita, mutta kokonaisuudessaan kirja on koukuttava ja ajoittain hersyvän hauska. Tämä uppoaa myös Kingin tuotantoa tuntemattomallekin. Itse asiassa nyt tekisi mieli rohkaistua ja kokeilla jotain Kingin kirjaa. Suosituksia?

Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin
Näemmä minäkin olen niitä, jotka hakeutuvat kesäaikaan dekkareiden pariin. Pilkkopimeässä marraskuussa rämpiessäni en varmasti uskaltaisi kuunnella kammottavia murhamysteerejä, mutta kesäauringon paistaessa lohduttavasti minäkin uskallan näiden veristen kirjojen ääreen. Kirja ei todellakaan ole kovin iloinen, sillä sen aluksi metsästä löytyy nukenvaatteisiin puettu kuusivuotias tyttö kaulassaan lappu, jossa lukee ”minä matkustan yksin”. Hieman kliseisiä, oman elämänsä kanssa takkuilevia etsiviä tässä kirjassa kyllä on, mutta juoni on joka tapauksessa herkullisesti rakennettu. Kummallista kyllä kirjaa lukiessa tuli tunne, että olisin hypännyt mukaan kirjasarjan keskivaiheille, mutta ilmeisesti kyseessä on kuitenkin sarjan ensimmäinen teos. Seuraava osa odottaa jo kuunteluvuoroaan, mutta ihan peräkkäin minä en näitä edes hellesäällä uskaltanut kuunnella.

Maja Lunde: Mehiläisten historia
Näemmä veristen murhien lisäksi myös ahdistavat dystopiat ovat mielestäni loistavaa kesälukemista. Maja Lunden Mehiläisten historia -kirja kertoo rinnakkain kolmea tarinaa eri ajoissa ja eri paikoissa. Mehiläiset ovat kuitenkin jokaisessa hetkessä päähenkilöiden elämän keskiössä. Joko he rakentavat täydellistä mehiläispesää, ihmettelevät mehiläisten joukkokuolemia tai ovat päätyneet pölyttäjiksi pölyttäjien paikalle. Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus näyttävät miten kammottavaan tilaan maapallomme voi joutua, jos mehiläiset kuolevat. Hyi, alkoipa taas vähän ahdistaa. Taidolla kirjoitettu dystopia tosiaan.

Libby Page: Pinnalla pysymisen taito
Minulla oli kunnia tuntea parin vuoden ajan ystävämummo, jonka luona vierailin säännöllisesti. SPR:n kautta saatu ystävä palasi mieleeni Libby Pagen Pinnalla pysymisen taito -kirjan aikana. Teos kertoo elämässään jumittuneesta 26-vuotiaasta Katesta, joka päätyy toimittajana juttukeikalla haastattelemaan 86-vuotiasta Rosemarya, joka haluaa pelastaa kylän sydämenä sykkivän maauimalan lakkautukselta. Tässä kirjassa ihastuttaa se, kuinka jokin pieni asia voi muuttua niin monelle ihmiselle tärkeäksi. Maauimala ei olekaan pelkkä kuoppa täynnä vettä, vaan se on paikka, josta voi etsiä ja löytää jotain tärkeää tai jonne voi jättää jotain raskasta. Ihan huomaamattaankin. Näissä asioissa rahan tai taloudellisen voiton ei pitäisi jyrätä tunnetta ja yhteisöllisyyttä.

Satu Rämö: Islantilainen kodinonni
Kyllä, haluaisin kovasti matkustaa Islantiin, kiitos kysymästä. Olen kuunnellut viime kuukausina ahkerasti Satu Rämön kuvauksia saarivaltiosta, jossa monet asiat tehdään äärettömän järkevästi. Islantilainen kodinonni käsittelee nimensä mukaisesti perhe-elämää ja siihen liittyviä asioita lähtien yhteiskunnan suhtautumisesta lapsiin aina hoitovapaisiin asti. Tämä opus antoi aihetta ajattelulle. Ja matkakuumeen kasvattamiselle.

Sofia Lundberg: Punainen osoitekirja
Tunnetusti rakastan läpi vuosikymmenten kantavia, suuria tarinoita. Ei siis liene ihme, että kun 90-vuotiaan Doriksen elämää aletaan käydä läpi hänen punaisen osoitekirjansa kautta, olen jo aivan myyty. Doris on elämässään kokenut enemmän kuin moni suku vuosisadassa, mutta samalla hän on joutunut oppimaan kuinka ajoitus voi usein kääntää koko elämän kurssin, eikä aina kovin hyvään suuntaan. 90-vuotiaan maailmanmatkaajan kokemuksia pohtiessa mieli täyttyy myös haikeudesta. Kun elää vanhaksi, joutuu vetämään osoitekirjasta kynällä yli surullisen monta nimeä. Viimeisen rooli ei ole helppo.

Maria Veitola: Veitola
Kuuntelen yleensä kaikki äänikirjat 1,25-kertaisella nopeudella, mutta Maria Veitolan itsensä lukeman Veitola-kirjan jouduin hidastamaan normaalinopeudelle, sen verran kovalla tahdilla puhe eteni. Eipä tuo haittaa, Veitola on joka tapauksessa äänenkäytön ammattilainen, ja hänen elävää kerrontatapaansa on nautinto kuunnella. Ihanaa kun kirjoittajat itse pystyvät äänittämään kirjansa! Teoksessa on kokoelma Veitolan tekstejä niin menneiltä vuosilta kuin nykyisyydestäkin. Kolumnit ja muut kirjoitukset on jaettu teeman mukaan. Vaikka Veitola pitää tietyllä tapaa tarkkaan kiinni yksityisyydestään, paljastaa hän myös ilahduttavan paljon elämänsä käänteistä ja mietinnöistä. Tähän ajatuskimaraan on herkullista hypätä mukaan.

Onko jokin kirja tästä joukosta tuttu? Entä mitä äänikirjavinkkejä sinulla on minulle?