Ilari Aalto & Elina Helkala: Matkaopas keskiajan Suomeen

Selviäisitkö sinä hengissä, jos aikakone viskaisi sinut 600 vuotta taaksepäin? Osaisitko pukeutua, puhua ja käyttäytyä niin ettet herättäisi liikaa huomiota keskiaikaisessa Suomessa? Osaisitko sytyttää tulen ja pyytää arvosi mukaista majapaikkaa?

Ihan vain siltä varata, että kulman takaa päällesi hyökkää pillastunut aikakone, kannattaa lukea Ilari Aallon kirjoittama ja Elina Helkalan kuvittama Matkaopas keskiajan Suomeen. Ja vaikka et uskoisikaan päätyväsi 1400-luvun Ruotsin Itämaahan, kannattaa teokseen tarttua ihan sen puhtaan viihdyttävyyden ja opettavaisuuden takia.

Kerrottakoon heti aluksi, että olen aika puolueellinen ihminen arvioimaan tätä kirjaa. Tunnen sekä Ilarin että Elinan, itse asiassa olemme olleet Ilarin kanssa rinnakkaisluokilla koko koulutaipaleemme ensimmäisestä luokasta valkolakkiin saakka. Silti uskallan väittää, että suitsutukseni ovat tässä kohtaa aivan paikallaan.

Matkaopas keskiajan Suomeen etenee kuin, no, mikä tahansa matkaopas. Sen luvuissa kerrotaan muun muassa matkustamisesta, majoittumisesta, ongelmatilanteiden ratkaisemisesta sekä monenmoisista matkakohteista. Vuoden 1400 Suomi ei suinkaan ole mikään perähikiä, vaan innokas aikamatkalainen voi hankkia hyvinkin näyttäviä tuliaisia, jos mukana on vain tarpeeksi rahaa. Kirjan kuvauksien perusteella matka saattaa itse asiassa olla jopa nautinnollinen, kunhan välttää kaikkein halvimpia, syöpäläisiä viliseviä majapaikkoja ja syrjäisimpiä korpimaita.

Ilari Aallon kirjoitustyyli on rentoa ja jutustelevaa. Kirjan alussa on heti tehty selväksi, että kyseessä on vain tutkimuksiin perustuva tulkinta, eikä kukaan voi olla varma, miltä ne muutamat kaupungit Suomessa tuohon aikaan näyttivät. Myös opuksen viimeisillä sivuilla kerrotaan, mihin tietoihin perustuen kirjan päätelmiä on tehty. Tieteellistä jossittelua ei ole kuitenkaan päästetty varsinaisiin lukuihin latistamaan lukukokemusta. Teos kuvailee keskiaikaista Suomea niin eloisasti, että katseen nostaminen kirjasta kohti nykyaikaista maailmaa on johtaa pienoiseen kulttuurishokkiin. Tunnelmoinnin lisäksi kirjaan on kuitenkin mahdutettu myös valtava määrä tietoa. Minä en esimerkiksi tiennyt, että Hämeessä sijaitseva Hausjärvi on saanut nimensä hausteesta, joka on majavien rauhasista saatavaa lääkeainetta. Nam.

Kirja etenee loogisesti ja tarinamaisesti välttäen turhan toiston. Ihmiselle, joka ei ole koskaan asunut Turussa eikä oikein osaa tunnelmoida sen joenpientareita, Suomen suurinta kaupunkia käsittelevä luku tuntui hitusen liian yksityiskohtaiselta, mutta annetaan se anteeksi, onhan kyseessä tosiaan big city.

Kuvat todellisista keskiaikaisista esineistä ja teksteistä lomittuvat yhteen Elina Helkalan upeiden maalausten kanssa. Akvarellien hento kuulaus luo kirjan sivuille herkän tunnelman, joka estää teoksen visuaalista ilmettä lipsumasta oppikirjamaisuuden puolelle.

En yleensä lue kovin paljoa tietokirjoja, mutta tämä oli kaikessa komeudessaan vetävä lukukokemus. Kuten lukuvlogissani jo kysyin: miten ihmeessä en ole lukenut tätä jo aiemmin?