Herkullisia lukuseikkailuja – Neljätoista syksyn uutuuskirjaa, jotka aion lukea

Vaikka en millään suostu julistamaan kesän loppumista, sen verran uskallan jo ajatella jossain kaukaisuudessa lymyilevää syksyä, että avasin kustantajien katalogit. Tein tammikuussa ensimmäistä kertaa blogiin katsauksen tulevista uutuuskirjoista, ja koska se tuntui kiinnostavan teitä ja lisäksi innosti minua itseänikin uutuuksien ääreen, tässä on neljäntoista kirjan suuruinen katsaus syksyn uutuuksiin. Lisäksi julkaisin jo aiemmin videon, jossa vinkkaan 12 uutuuskirjaa, jotka kannattaa varata kirjastosta jo nyt ennen kuin niiden varausjonot paisuvat äärettömiin mittoihin. Yhteensä luvassa on siis kokonaiset 26 kirjavinkkiä syksylle!

ELOKUU

Sinikka Nopola: Pätevä ihminen. WSOY, 230 sivua.
”Miksi varttuneeseen ikään ehtinyt henkilö pompahtaa pystyyn antamaan bussissa paikkansa? Miksi hän kohtelee itseään kuin koululaista, jolla on nukkumaanmenoajat? Kuka hänet on huijannut kunnolliseksi, alati päteväksi?” Vaikka en ole vielä ehtinyt varttuneeseen ikään, veikkaan että tällainen ”kunnolliseksi kasvaneen tilitys” puhuttelee minua suuresti. Samoin kuin tietysti Sinikka Nopolan kirjoitustyyli, joka nyt jo lähtökohtaisestikin säväyttää.

Ilari Aalto & Elina Helkala: Jatulitarhoja ja hiidenkiukaita. Atena, 96 sivua.
En kestä, että minulla on kavereita, jotka julkaisevat aivan uskomattoman hyviä kirjoja! Ilari Aallon ja Elina Helkalan Matkaopas keskiajan Suomeen oli aivan mahtava, ja heidän teoksensa Matka muinaiseen Suomeen on tämän vuoden hyllynlämmittäjissäni. Elokuussa ilmestyvä Jatulitarhoja ja hiidenkiukaita on suunnattu nuorille arkeologeille, mutta veikkaanpa, että myös tällainen aikuisikään ehtinyt ei-arkeologi saa siitä varmasti irti aivan yhtä suuren lukunautinnon.

Eeva Vekki & Risto Järvinen: Päiväkirjaklubi. Nemo, 368 sivua.
Olen kerran ollut katsomassa päiväkirjaklubia, jossa tavalliset ihmiset lukivat ääneen lapsuutensa ja nuoruutensa päiväkirjamerkintöjä. Tuo ilta oli aivan hulvaton, sillä kepeän rakastuneet tai katkeran raivokkaat kirjoitukset olivat niin samaistuttavia ja vakavuudessaan huvittavia. Nyt toisten ihmisten päiväkirjamerkintöihin pääsee tutustumaan myös luetussa muodossa. Jännittävää nähdä, kuinka nämä kertomukset toimivat tekstinä, sillä live-esityksessä oman lisänsä antaa ehdottomasti merkintöjen kirjoittajan äänenpainot, ilmeet ja mahdolliset repeämiset.

SYYSKUU

Stephanie Garber: Finale. WSOY, 300 sivua.
Päädyin lukemaan Caraval-trilogian ensimmäisen osan Minnan suosituksesta ensimmäisessä lempikirjahaasteessamme. En tuolloin edes tiennyt, että kyseessä on kirjasarja, mutta nyt iloitsen siitä suuresti, sillä haluan totisesti päästä sukeltamaan tuohon mystiseen maailmaan uudelleen. En ole lukenut vielä sarjan toista osaa eli Valendaa, joten en ole uskaltanut perehtyä vielä päätösosan kuvaukseen spoilereiden pelossa. Tällä kirjakolmikolla on muuten myös aivan totaalisen upeat kannet!

Neil Patrick Harris: Taikajengi ja suuri ennustaja. Aula & Co, 300 sivua.
Viime vuonna ihastuin palavasti Neil Patrick Harrisin Taikajengi-kirjasarjan avausosaan, joten voinette arvata, että sarjan toinen osa polttelee minua jo nyt. Nämä molemmat kirjat haluaisin totisesti omaankin kirjahyllyyni. Jos rakastat seikkailuja ja taikuutta, tämä on ehdottomasti sinunkin sarjasi! Neil Patrick Harrisilla on vielä niin mahtava huumorintaju, että näitä kirjoja ei voi nautiskella yrmy ilme naamalla.

G. L. Marvel & Leena Parkkinen: Sankaritarinoita eläimistä jotka muuttivat maailmaa
Tosisatukirjatrendi on totisesti astunut uudelle portaalle, sillä tällä kertaa parrasvaloihin pääsevät sankarilliset eläimet. Koska olen urakoinut kaikki tähän mennessä suomennetut kirjat, on tämäkin versio luonnollisesti lukulistallani. Minua ihastuttaa suuresti se, että vaikka kyseessä on käännöskirja, on teokseen lisätty myös suomalaisia sankarieläimiä aina Pullervo-norpasta lähtien.

Matt Haig & Chris Mould: Totuuskeiju. Aula & Co, 128 sivua.
Olen pitänyt todella paljon Matt Haigin jouluteemaisista kirjoista Poika nimeltä joulu sekä Tyttö joka pelasti joulun, joten samaa teemaa sivuava Totuuskeiju on ehdottomasti syksyn lukulistallani. Totuuskeiju ei osaa valehdella, joten sen on todella hankala ystävystyä kenenkään kanssa, sillä sen suorapuheisuus on liikaa lähes kaikille. Lopulta keiju päätyy Helsinkiin (!!!) ja eiköhän tähän ystävättömyyteenkin löydy jokin ratkaisu. Matt Haig on muuten todella aktiivinen Twiterissä, kannattaa laittaa hänet siellä seurantaan.

Kirsti Kuronen: Merikki. Karisto, 100 sivua.
Suomalaiset kustantamot eivät ainakaan tällä hetkellä pysty julkaisemaan niin paljoa säeromaaneja, että ne tyydyttäisivät säeromaanihimoni. Tekstimäärässään karsituissa romaaneissa kieli on parhaimmillaan kuin runoutta ja kerronta on terävyydessään kirkasta. Suomalaisista kirjailijoista Kirsti Kuronen on tuotteliain (ja ainoa?) säeromaanien kirjoittaja. Merikki kertoo Ruusun ja Merin karikkoisesta ystävyydestä. Juuri tällaisissa herkissä aiheissa säeromaani näyttää parhaiten voimansa.

Tomi Adeyemi: Veren ja luun lapset. Otava, 550 sivua.
Jos jokin kirja on hiipinyt alitajuntaani bookstagramin ja booktuben kautta, se on Tomi Adeyemin Veren ja luun lapset. Dramaattinen kansikuva on tallentunut aivoihini niin, että kun näin sen Otavan katalogissa, lisäsin kirjan heti syksyn tbr-listalle. Kirjan kuvaus kustantajan verkkosivuilla on hitusen sekava, mutta sen pohjalta uskallan odottaa seikkailua ja magiaa.

Natalia Kallio: She Needs Bigger Boots. Kosmos, 60 sivua.
Luen aika vähän runoja, mutta olen yrittänyt aina silloin tällöin tarttua ainakin yhteen runokirjaan. Natalia Kallion runokirja She Needs Bigger Boots kiinnitti huomioni feministisellä sanomallaan. Kosmoksen katalogissa on myös aivan mahtava sitaatti, joka antanee osviittaa teoksen tyylistä: ”They think we want / bigger boobs / when all we want is / bigger boots”.

LOKAKUU

Antti Heikkinen: Maaseudun tulevaisuus. WSOY, 360 sivua.
Kehveli sytytti todellisen kirjailijarakkauden Antti Heikkistä kohtaan. Koska Heikkisen uuden kirjan nimi on vielä kaiken lisäksi Maaseudun tulevaisuus kuuluu se ehdottomasti syksyn lukemistoon. Tosin jos Heikkinen jatkaa parin aiemman romaaninsa linjaa ja toimii itse äänikirjansa lukijana, tulen totisesti kuuntelemaan kirjan äänikirjana. Jos ette ole kuunnelleet hänen lukemiaan kirjoja, niin nyt äkkiä äänikirjat tulille, ne ovat aivan loistavia! Uusi romaani kertoo maaseudusta, mutta en edes tutustunut juoneen sen tarkemmin, koska tämä on automaattisesti syksyn must-kirja.

Kari Lumikero: Uutismies. Tammi, 300 sivua.
Tämä kirja eroaa totisesti muista tämän listauksen kirjoista. Olen totaalisen huono lukemaan elämäkertoja, vaikka ne kiehtovat minua kovasti. Kari Lumikeron muistelmat toimittajan työstä kuudella vuosikymmenellä kuulostavat kuitenkin niin houkuttelevilta, että kirja oli pakko lisätä listalleni. Saattaa olla, että kuuntelen tämän kirjan äänikirjana, en ehkä kuitenkaan halua käyttää siihen arvokkaita lukutuntejani.

Ari Folman & David Polonsky: Anne Frankin päiväkirja. Tammi, 160 sivua.
Luin Anne Frankin päiväkirjan joskus ala-asteella. Kirja oli mielestäni vähän tylsä, eihän siinä oikeastaan tapahtunut mitään. Vasta jälkeenpäin olen tajunnut, millaista kirja-aarretta pidin tuolloin pienissä lapsenkäsissäni. Vierailin monta vuotta myöhemmin Amsterdamissa talossa, jossa Anne Frank perheineen piilotteli ennen julmaa kohtaloaan. Se oli totisesti vaikuttava kokemus, ja tuliaisiksi ostin itselleni kopion kuuluisasta päiväkirjasta. Frankin kohtaloon pääsee tänä syksynä tutustumaan myös sarjakuvamuodossa, mikä on aivan mahtavaa! Tällaisiin historian käännekohtiin on tärkeää tutustua jo nuorella iällä. Sarjakuvan kautta kertomus on varmasti helpommin lähestyttävä, ymmärrettävä eikä sitä varmasti voi moittia tylsäksi.

Briitta Hepo-oja: Suomea lohikäärmeille. Otava, 250 sivua.
Tämä Briitta Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille meni minulta aivan ohi ensimmäisellä katalogikierroksellani. Onneksi se osui silmiini uudelleen, sillä kirjan juonikuvauksen lukeminen herätti heti mielenkiintoni. Teoksessa Suomi on kuningaskunta, jossa tasavaltalaismieliset yrittävät purkaa vanhoja valtarakenteita. Kun mukana on vielä lemmikkilohikäärme ja säätyrajat ylittävää ihastumista, ei kirjalta voi odottaa kuin suurta ja kiinnostavaa seikkailua!