Kerrottakoon heti alkuun, että annan kirjoille todella harvoin yhtä tähteä. Olen yleensä hyvin varma kolmen tai neljän tähden luokittelija. Blogimme ajalta muistan antaneeni lukemistani kirjoista alle kaksi tähteä vain Kirjan ja ruusun päivän Elovena-tytölle. Pääsyynä huonoon arvioon oli silloin se, etten yksinkertaisesti käsittänyt kenelle kirja oli suunnattu. Pitikö sen olla hauska? Siinä se ainakin epäonnistui, samoin kuin yleisessä viihdyttävyydessä.
Nyt olen jälleen tilanteessa, jossa joudun räiskimään yhden tähden arvioita. Enkä vain yhdelle vaan peräti kuudelle kirjalle! Kokonaiselle kirjasarjalle siis. Esimakua saatoittekin nähdä jo tammikuun luetut -videolla, mutta nyt olen lukenut neljä kirjaa lisää ja on lopullisen tuomion aika.
Vaikka olen kuinka miettinyt, en yksinkertaisesti ymmärrä, miksi Sarah Fordin kuusiosainen ”Ole sitä ja tätä ja tee sitä ja tätä” -kirjasarja on julkaistu. Se ei ole hauska. Se ei ole filosofinen. Se ei ole silmiä avaava. Se ei ole erityisen visuaalinen. Kirjat ovat kuin niitä perinteisiä aforismikirjoja, mutta vain lasten tasolle yksinkertaistetussa ja kuvitetussa muodossa. Mutta tuskinpa näitä on varsinaisesti lapsille suunnattu, sillä esimerkiksi kainalokarvojen rehottaminen ei yleensä ole vielä kovin ajankohtainen seitsemänvuotiaille, vaikka kehopositiivisuus toki tärkeä ajatusmalli onkin.
Voisin kuvitella, että tällaiset pienet kirjaset olisivat hauska lahjaidea itse tehtyinä. Jos sinulla olisi vaikka hyvin merenneitomainen ystävä, kirjoittaisit pieniä ajatelmia ja piirtäisit rinnalle hauskoja kuvia. Se olisi persoonallista ja henkilökohtaista, vaikka et kirjoitus- tai piirustustaidoillasi pääsisikään loistamaan. Harmi vaan, että massatuotannossa kirjojen ainoat hyvät puolet – eli persoonallisuus ja henkilökohtaisuus – katoavat.
Älkääkä ymmärtäkö väärin, minä ihan oikeasti halusin pitää näistä kirjoista. Kiljahtelin innosta, kun näin ne Gummeruksen kuvastossa ja lisäsin ne jopa kevään odotetuimpien kirjojen listalle. Työpöydälläni on yksisarvismuki ja Ariel on suuri idolini. Olen todellakin kirjojen potentiaalista kohderyhmää, mutta kun ei niin ei. Vai saatko sinä jotain irti seuraavista lauseista: ”Määrä ei korvaa laatua, on Laiskiaisen motto.” ”Yksisarvinen haluaa tuntea kesäsateen pyllyllään.” ”Laama antaa kaikkien kukkien kukkia.” Kaiken huippu on Mitä yksisarvinen tekisi -kirja, joka on samaa huttua, mutta vain konditionaalissa.
No niin. Minä luin tämän sarjan puolestanne, joten teidän ei tarvitse vaivautua. Olkaa hyvät.
★
Sarah Ford:
Ole yksisarvinen ja kulje kadun aurinkoista puolta! (2018)
Olen flamingo ja erotu massasta! (2018)
Ole laama ja löydä sisäinen rauha (2019)
Ole merenneito ja elä täysillä! (2019)
Ole laiskiainen ja ota löysin rantein! (2019)
Mitä yksisarvinen tekisi? – Opas sadunhohtoiseen elämään (2019)
Suomennos: Laura Lampijoki
Sivuja 96 per kirja
Gummerus
Luettavaksi kirjastosta
No voi jestas! Ymmärtäisin toki, jos nämä olisivat omakustanteita, MUTTA nämä näkyvät olevan käännettyjä teoksia isolta kustantamolta. Eli moni ihminen on ollut mukana näiden kirjojen tuomisessa kirjakauppoihin, eikä kukaan pysäyttänyt tätä hirviötä! Vaan ehkäpä tässä olikin ideana juuri ärsyttää ihmisiä. Kenties…
TykkääTykkää
Joku kommentoi Instagramissa saaneensa iloa yksisarviskirjasta, se oli lohdullista kuulla. Mulla oli pitkään sellainen vähän hämmentynyt fiilis. Että olenko jotenkin tyhmä, kun en tajua kirjojen pointtia. Odotan edelleenkin jotain valaistumista, vaikka veikkaan sen olevan aika epätodennäköistä. -Laura
TykkääLiked by 1 henkilö