Koneet tulevat, oletko valmis? Keskustelussa Perttu Pölösen Tulevaisuuden lukujärjestys ja Pekka Vahvasen Kone kaikkivaltias

Kaksi kirjailijaa, yksi aihe. Luin lähes peräkanaa Perttu Pölösen Tulevaisuuden lukujärjestyksen ja Pekka Vahvasen Kone kaikkivaltiaan – ja sain kaksi täysin erilaista näkökulmaa teknologiaan, tekoälyyn ja tulevaisuuteen. Vertailin teosten näkökulmia niin paljon lukiessani, että lopulta päätin koostaa ajatukseni polveilevaksi arvioksi, jossa kirjat pääsevät keskustelemaan keskenään ja yritän itse heittää jonkun sanan väliin. Jos olet lukenut jommankumman teoksen, olisi mahtavaa kuulla, mitä olit mieltä!

Perttu Pölösen Tulevaisuuden lukujärjestys (Otava, 2020) esittelee positiivisen näkökulman digitalisaation kehitykseen ja ihmisen rooliin myllerryksen keskiössä. Pölönen on nuori keksijä ja futuristi. Tulevaisuuden lukujärjestyksessä hän hahmottelee  12 tärkeintä taitoa, jotka jokainen (nuori) työntekijä tulee tarvitsemaan selvitäkseen automatisoituvassa työelämässä. Suurimmaksi osaksi Pölösen kirjaamat taidot ovat ihan perushuttua: esimerkiksi luovuutta, empatiaa ja yrittäjämäistä asennetta – siis pehmeitä taitoja aina vain tehokkaammaksi muuttuvassa työelämässä. Pölönen kirjoittaa sujuvasti yleismaailmallisista muutoksista ja höystää tekstiään omilla kokemuksillaan. Joskus kuvailussa humahdetaan kuitenkin liikaa yleiseen ja toisaalta joskus liikaa yksityiseen. Kirjaa alleviivaa ajatus siitä, että yksilö voi selvitä tulevaisuudesta oman aktiivisen toimintansa avulla, jos vain yrittää tarpeeksi.

Täysin vastakkaista näkemystä tulevaisuudenkuvien ja niistä selviytymisen suhteen edustaa toimittaja Pekka Vahvasen teos Kone kaikkivaltias (Atena, 2018). Vahvanen on suomalaisessa mediakentässä tunnettu teknologiakriittisistä kirjoituksistaan ja juttuaiheistaan. Hän toimii tällä hetkellä Yle Perjantain juontajana, mutta on aiemmin kirjoittanut muun muassa Helsingin Sanomien kuukausiliitteeseen kirjeenvaihdostaan teknologiakriittisen pommittajan Unabomberin kanssa. Vahvanen avaa teoksensa alkuun ensin omaa suhdettaan teknologiaan (hän ei omista älypuhelinta) ennen kuin heittäytyy kuvaamaan, kuinka teknologia ja sen kehitys tyhmentävät meitä ja vievät koko ihmiskunnan lopulliseen tuhoon. Pölösen teokseen verrattuna Vahvasen näkökulma on huomattavan synkkä ja epätoivoinen.

Luin nämä kaksi teosta lähes peräjälkeen. Pölösen kirja saapui kustantajalta arvostelukappaleena, enkä oikeastaan sen hilpeän kannen perusteella osannut odottaa sisältöä. Luulin saavani luettavaksi kirjan koulujärjestelmän uusimisesta, mutta sainkin nuoren, teknologiaan varsin positiviisesti suhtautuvan miehen manifestin siitä, millaisiin asioihin minun pitäisi tulevaisuudessa panostaa. (Enkä ollut aivan väärässä kouluasetelmankaan suhteen, sillä Pölönen korostaa esittelemiensä taitojen opettamista nimenomaan koulumaailmassa.) Joistain asioista olen Pölösen kanssa samaa mieltä: todennäköisesti tulevaisuudessa tosiaan korostuvat sellaiset asiat, joihin kone ei pysty ja on ihan fiksua käyttää oma aikansa tällaisten taitojen opetteluun. Pölösen mukaan esimerkiksi luova ajattelu ja ongelmanratkaisu kuuluvat hyödyllisten taitojen piiriin. Kone kaikkivaltiaassa Vahvanen sen sijaan esittää hyvän huomion siitä, miksi vastaavien taitojen kehittäminen tulevaisuudessa on todennäköisesti aiempaa haastavampaa: luova ajattelu ja ongelmanratkaisu vaativat ärsykkeitä ja monipuolista osaamista alasta, jolla ongelmaa yritetään ratkaista. Teknologia sen sijaan usein tarjoaa meille sitä tuttua ja turvallista – olet varmasti huomannut tämän selatessasi mitä tahansa sosiaalisen media kanavaa.

Vahvasen teoksessa minua houkutti alunperin juuri teoksen teknologiavastainen näkökulma. Digitalisaatioon ja tekoälyyn suhtaudutaan julkisuudessa positiivisesti ja yleensä kuvaillaan lähinnä sitä, millaista hyötyä erilaisista tekoälysovelluksista tulee käyttäjilleen olemaan. Paljon vähemmän huomiota on saanut se, että tekoälyn käyttöä pitäisi myös jollain tapaa suitsia ja lakien avulla kontrolloida, jottemme tule kehittäneeksi ihmiskunnan kannalta jonkinlaista tuhoisaa sovellutusta. Siispä: oli virkistävää lukea teknologiasta ja tekoälystä synkemmin ajattelevan ihmisen tekstiä ja pohtia, mihin tämä yhteiskunta kaikessa teknologiahuumassaan vielä pystyy. Tekstin eteen oli selkeästi tehty paljon taustyötä ja lähdeviitteet vaikuttivat uskottavilta. Siksi onkin vielä mainittava, että Vahvanen ei sorru kirjassaan liian akateemiseen kirjoittamiseen, vaan journalismin ammattilaisen kädenjälki näkyy: lukeminen on monista lähteistä huolimatta helppoa. Sivuhuomiona täytyy tosin nostaa esille se, että jos aihepiirin kirjallisuutta on lukenut yhtään enempää, ovat monet esimerkit varsin tuttuja. Erityisesti Cathy O’Neilin Weapons of Math Destruction on tätä kirjaa varten varmasti luettu huolellisesti.

Samankaltaisuuksiakin teoksista toki löytyy, vaikka näkökulmat ovat täysin erilaiset. Molemmat teokset saivat minut pohtimaan onnellisuutta ja merkityksellisyyttä, sekä näiden kahden kokemuksen eroa. Kummastakin teoksesta löytyy jossakin muodossa ajatus siitä, että ihminen ei ole onnellisimmillaan ollessaan vapaa kaikista velvollisuuksista, vaan useimmiten tehdessään jotakin merkityksellistä. Usein teknologiasta ja tekoälystä puhutaan niin, että ne vapauttavat meidät arjen harmaudesta ja sujuvoittavat työntekoa, mutta uhkaako tämä kehityskulku oikeastaan sittenkin kokemaamme onnellisuutta ja merkityksellisyyttä viemällä meiltä sellaisen tekemisen, joka tuo meille tyydytystä? Millaisia asioita meidän pitäisi tulevaisuudessa keskittyä tekemään, jotta merkityksellisyyden tunne ei katoa elämistämme täysin ja toisaalta, millaista automaatioa meidän pitäisi kehittää, jotta se tukisi hyvinvointiamme mahdollisimman laajasti ja hyvin?

Kaiken kaikkiaan suosittelisin molempia kirjoja luettavaksi, mutta selkeästi erilaisiin tarpeisiin. Perttu Pölösen Tulevaisuuden lukujärjestys on selkeästi lempeämpi ja teknologiaan vähemmän kriittisesti suhtautuva teos, jonka parissa tuskin tulee kokeneeksi suurta valaistumista omasta teknologiasuhteestaan. Teos on kuitenkin tutustumisen arvoinen ja voi antaa avaimia esimerkiksi urapohdintoihin tulevaisuutta silmällä pitäen. Pekka Vahvasen Kone kaikkivaltias sen sijaan sukeltaa syvälle digitalisaation ja tekoälyn nurjalle puolelle ja näin maalaa synkeää kuvaa yhteiskunnan tulevaisuudesta. Vahvanen ei kuitenkaan juurikaan sorru saarnaamaan tai pelottelemaan, mikä tekee lukukokemuksesta virkistävän ja ajatuksiaherättävän.

Jos teknologiaan, digitalisaatioon ja tekoälyyn liittyvät teokset kiinnostavat, voi näiden kahden lisäksi tutustua jo aiemmin mainittuun Cathy O’Neilin Weapons of Math Destruction -teokseen, jossa aiemmin datatieteilijänä työskennellyt O’Neil esittelee algoritmien tuhoisaa voimaa yhteiskunnassa. Suomalaisista teoksista olen itse lukenut Maija-Riitta Ollillan Tekoälyn etiikkaa, joka johdattelee lukijansa pohtimaan tekoälyyn ja sen sovellusaloihin liittyviä eettisiä kysymyksiä. Tässä postauksessa mainittujen teosten perusteella pääsee jo varsin hyvin aihepiiriin kiinni. Tekoälyn perusteet saa sen sijaan haltuun helposti ilmaisella Elements of AI -verkkokurssilla.

allekirjoitusminna

★★★
Perttu Pölönen: Tulevaisuuden lukujärjestys
Otava, 2020
Sivuja 192
Luettavaksi arvostelukappaleena kustantajalta

★★★★
Pekka Vahvanen: Kone kaikkivaltias
Atena, 2018
Sivuja 250
Luettavaksi kirjastosta

One thought on “Koneet tulevat, oletko valmis? Keskustelussa Perttu Pölösen Tulevaisuuden lukujärjestys ja Pekka Vahvasen Kone kaikkivaltias

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s