Riipaisevan kauniisti elämästä, kuolemasta ja vahinkolapsista – Wilhelmiina Palonen: 206 pientä osaa

Wilhelmiina Palosen esikoisteos 206 pientä osaa on riipaiseva kuvaus vahinkolapsista, joita kukaan ei tunnu haluavan. Kirjailija kuljettaa teoksessaan taidokkaasti kahta eri juonilinjaa kahdessa eri ajassa, joiden teemat ja tapahtumat kietoutuvat kuitenkin romaanin loppupuolella järisyttävällä tavalla yhteen.

Nykyajassa teini-ikäinen Alvar kaipaa poissaolevan äitinsä rakkautta ja huomiota, sekä kipuilee isäsuhdettaan: rakastajansa kanssa Alvarin saaneella isällä ei ole koskaan ollut tilaa pojalleen ydinperheessään. Äiti sen sijaan tekee kansainvälistä uraa ja jättää poikansa usein yksin. Sata vuotta aiemmin elänyt Helli sen sijaan pohtii elämäänsä 1920-luvun Suomessa. Konteksti on erilainen ja naisen asema täysin toisenlainen verrattuna Alvariin, mutta teemat pysyvät. Lopulta Helli joutuu tekemään kipeitä päätöksiä oman tulevaisuutensa suhteen. Tarinan kolmanneksi päähenkilöksi muodostuu Alvaria koulusta kotiin seuraava opetusluuranko, joka kertoo pojalle synkkiä iltasatuja.

Tarinan teemoiksi nousevat vahvasti elämä ja kuolema, naisen oikeudet sekä lapsen rooli ja asema maailmassa. Palonen kuvaa näitä teemoja onnistuneesti kauniilla kielellä fragmentaarisen kerronnan avulla. Teosta lukee kuin lyhyitä yhteensitoutuneita hetkiä pikemminkin kuin täysin yhtenäistä narratiivia. Fragmentaarisuus toimii: se tuo isojen aiheiden käsittelyyn ilmavuutta ja tulkinnanvaraisuutta, ja antaa lukijalle mahdollisuuden täyttää aukot halutessaan itse.

Päädyin lukemaan 206 pientä osaa lähinnä siksi, että sekä Laura että Ulla nostivat sen esille kevään odotetuimpien uutuuskirjojen listauksissaan. Olen onnellinen, että tartuin muusta lukumaustani huolimatta tähän kotimaiseen teokseen, sillä se oli lukukokemuksena ravisuttava ja hieno. Harvoin palan halusta päästä keskustelemaan jostakin tietystä kirjasta jonkun kanssa, mutta teoksen loppuratkaisu aiheutti kovia tällaisia haluja. Onneksi sain kaipaamani keskusteluavun hieman myöhemmin Ullalta, joka myös piti teoksesta kovasti. 206 pientä osaa on kaunis ja surullinen – ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

allekirjoitusminna

★★★★★
Wilhelmiina Palonen: 206 pientä osaa
Gummerus, 2020
Sivuja 304
Luettavaksi kirjastosta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s