Kauniisti kaartuva kaula ja neljä muuta YA-kirjallisuuden klisettä, jotka naurattavat ja viihdyttävät

Olen lukenut huhtikuun aikana pitkästä aikaa enemmän young adult -kirjallisuutta ja erityisesti fantasiaa. Aloitin kuun lukemalla Cassandra Claren Infernal Devices -sarjan avausosan Clocwork Angel, jonka kuvaukset William Herondalesta inspiroivat tämänkin postauksen aiheen. Clockwork Angel oli muuten ihan viihdyttävä lukukokemus, vaikka päähenkilö olikin alkuun täysin hyödytön ja rasittava ja miespäähenkilöt tietenkin komeita ja synkkiä. Siitä päästäänkin heti ensimmäiseen YA-kirjallisuuden kliseeseen, joka sekä saa minut pyörittelemään silmiäni että rakastumaan hahmoihin yhä uudelleen.

1. Järjettömän kauniit ja komeat päähenkilöt
Tämä vaivaa sekä YA- että NA-kirjallisuutta ja omassa lukumaussani esimerkkejä on helppoa löytää vaikkapa Sarah J Maasin teoksista, joissa päähenkilöt ovat toinen toistaan hemaisevampia. Claren Clocwork Angelissa päähenkilö Tessa sen sijaan huomioi lähes ensimmäisenä Will Herondalen kauniisti kaartuvan kaulan, joka oli se piste i:n päälle muuten niin enkelimäisen ihanassa ja komeassa miehessä.

2. Päähenkilö ei ymmärrä olevansa kaunis/komea
Uuh, tämä on aivan suoraa jatketta ensimmäiselle kohdalle! Usein päähenkilön sisäinen maailma on YA-kirjallisuudessa sillä tavalla vinksallaan, että he luulevat olevansa rumia, vaikka kirjoissa heidät kuvataan huikaisevan kauniiksi. Henkilöt eivät vain nyt itse satu sitä näkemään ja ovat oi, niin ymmällään, kun superkuuma, miesmallilta näyttävä, universumin suurimmilla taikavoimilla ja niihin tietysti kuuluvalla miehisellä varustuksella varustettu oman alueensa suvereeni hallitsija haluaa heidät elinikäiseksi kumppanikseen.

3. Sinut on valittu!
Tästä tropesta voidaan olla montaa mieltä. Harry Pottereissa valittu-juonikuvio toimii hyvin ja on ehkä kaikkein klassisin esimerkki tästä. (Tuu mukaan meidän #bibobookhpmaratonille!) Sen sijaan maailmassa on ihan liikaa kirjoja, joissa on ihan tavallinen päähenkilö, joka saa tietää olevansa valittu ja joutuvansa pelastamaan maailman. Heitetään mukaan vielä vähän taikavoimia ja joku kuuluisa sukulainen, niin siinähän jo ollaan. Tai vaikka kadonnut prinsessa, jonka kuvaukseen päähenkilö sopiikin aivan yllättäen täydellisesti.

4. Kumpi on ihanampi?? Kolmiodraamat!
Mmm, näistä tykkään useimmiten – varsinkin jos niihin saadaan loppuun joku hyvä tvisti. Kolmiodraamojen aatelia omissa suosikkikirjoissani on tietenkin Celaena/Dorian/Chaol -kuvio Throne of Glass -sarjan alkupuolelta, mutta sen loppuratkaisu on niin tyydyttävä ja mun mielestä täysin oikea, että nautin lukemisesta joka kerta. Kaiken kaikkiaan kolmiodraamat on hyvin kirjoitettuina ihanan kutkuttavaa luettavaa ja niistä syntyvät shippaukset on fanikulttuurin hauskimpia ilmentymiä.

5. Päähenkilön vanhemmat ovat kuolleet
Sehän antaa päähenkilölle aika mukavasti liikkumatilaa ja mahdollisuuksia ajautua seikkailuun, jos vanhempia ei ole kuviossa mukana rajoittamassa menoa. Jälleen kerran HP:t on tästä hyvä esimerkki ja jälleen kerran väitän, että näissä tarinoissa se toimii oikein hyvin. Sen sijaan luen tällä hetkellä Margaret Rogersonin A Sorcery of Thornsia ja siinä vanhempien menetykseen liittyviä teemoja olisi selkeästi voinut problematisoida enemmänkin. Kuten kolmiodraamat, tämäkin on siis toteutuksesta kiinni!

Mikä on sun lempparijuonikuvio YA-kirjallisuudessa?