On kuulkaa kummallista ajatella, että meillä on enää yhteistä Harry Potter -maratoniamme hieman yli kaksi kirjaa jäljellä. Vastahan me aloitimme! Miten tässä osaa taas olla elokuun jälkeen kun näin iso yhteislukuprojekti päättyy?
Tämä lukukierros on ollut monella tapaa aikaisemmista poikkeava. Ensinnäkin olen nyt analyyttisempi kuin koskaan aiemmin ja olen päässyt keskustelemaan kirjojen teemoista teidän kanssanne. Lisäksi lukuvlogien kuvaaminen on saanut minut tarttumaan yksityiskohtiin, jotka olisin luultavasti muuten surutta ohittanut. Koska osa näistä ajatuksista myllertää edelleen päässäni, päätin tarjoilla ne myös teille.
Millainen on Molly Weasleyn salainen elämä?
Weasleyn perheen äiti on rakastava ja lämmin, mutta tarvittaessa myös pippurinen. Kotirouvaksi heittäytynyt Molly tekee kaikkensa, että hänen lapsensa saisivat kaiken tarvitsemansa perheen tiukasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Sen mitä punapäinen sisarusrivistö häviää kaapujensa kunnossa, he voittavat kotiruoan herkullisuudessa ja lämpimässä tunnelmassa.
Ilmeisesti Englannissa jäädään helpommin kotiäidiksi kuin Suomessa, joten on ihan ymmärrettävää, että seitsemän lapsen äiti jää hoitamaan kotiin tenaviaan etenkin, kun he pyörivät kotinurkissa aina 11-vuotiaiksi asti. Mutta mitä tekee Molly sitten kun pesä tyhjenee lukuvuosien ajaksi? Perheen kuopus Ginny aloittaa koulun kirjasarjan toisessa osassa, eli Mollyn täytyy enää huolehtia itsensä ja miehensä muonittamisesta sekä siivoamisesta. Miten tällaiseen hiljaiseloon tottuu nainen, jolla ei varmasti ole aiempina vuosina ollut sen siunaamaa lepohetkeä? Onhan hän toki rauhansa ansainnut, mutta osaisiko hän asettua aloilleen?
Veikkaan, että Mollylla on salainen elämä, josta emme Harry Potter -kirjojen puitteissa pääse lukemaan. Enkä nyt tarkoita mitään riettaita tai likaisia salaisuuksia, vaan esimerkiksi kotoa käsin pyöritettävää yhden hengen yritystä, jonka kautta Molly voisi kaupallistaa kehuttuja kodinhoidollisia taitojaan. Tehokkaalla putsausaineella tai kokkausloitsulla Molly korjaisi nopeasti perheen taloudellisen tilanteen. Toisaalta taas Molly on voinut aivan hyvin saada jonkin erikoistehtävän Dumbledorelta. Ehkäpä hän on salainen vakoilija tai viestinviejä? Mollylla olisi totisesti taitoja vaikka minkälaiseen agenttitoimintaan.
Millainen Sirius Mustan elämästä olisi tullut, jos Pottereita ei olisi murhattu?
Vasta tällä lukukerralla tajusin kuinka nuori Sirius oli, kun hänen parhaat ystävänsä murhattiin. Harry kuvailee kummisetäänsä vanhempiensa hääkuvassa komeaksi. Jos Peter Piskuilan ei olisi kavaltanut Pottereita Voldemortille ja kaiken lisäksi passittanut Siriusta syyttömänä vankilaan joukkomurhasta, millaiseen suuntaan Siriuksen elämä olisikaan voinut seilata? Olisiko hän perustanut perheen ja pyytänyt Potterit esikoisensa kummiksi? Olisiko tästä lapsesta voinut tulla Harryn paras ystävä? Mihin työhön Sirius olisi asettunut? Varmasti se elämä olisi ainakin ollut onnellisempaa kuin se minkä Sirius nyt sai.
Miksi ihmeessä ihmiset antavat Severus Kalkaroksen kaikki kauheudet anteeksi?
Tämä voi nyt olla hieman valtavirrasta poikkeava mielipide, mutta yksi always ei mielestäni pyyhi pois kaikkia Kalkaroksen kammottavia tekoja. Kyllä, hän oli päähän potkittu nuori ja suuren rakkauden menettäminen niin sanotulle vihamiehelleen varmasti kyrsii, mutta luoja paratkoon, YRITÄ NYT PÄÄSTÄ SIITÄ YLI!! Ei ole millään tavalla tervetä tai hyväksi roikkua vanhassa rakkaudessa noin tiiviisti ja vielä kaiken lisäksi kehittää pirullinen luonne itselleen. Ei ole mitenkään perusteltua opettajan asemassa nöyryyttää lapsia sillä tavalla kuin Kalkaros teki vuosia. Harryn kohteleminen on vielä aivan oma lukunsa, ja jo se osoittaa mielestäni kuinka kieroutuneet Kalkaroksen ajatukset Lilya kohtaan ovat.
Ei sovi myöskään unohtaa, että ennen Pottereiden murhaa Kalkaros oli Voldemortin uskollisimpia kannattajia. Mihin kaikkiin hirveyksiin hän on noina vuosina syyllistynyt? Voimmeko me oikeasti unohtaa ne noin vaan? Dumbledore näyttää antaneen Kalkarokselle anteeksi ja toki tämä osoittaa uuden lojaliteettinsa myöhemmin, mutta silti. Silti! Kalkaros ei ole itse valmis antamaan anteeksi Jamesille ja tämän isänsä synteihin syyttömälle pojalle, joten miksi meidän pitäisi antaa Kalkarokselle anteeksi ne kaikki hirveydet, joihon hän on syyllistynyt?
Ymmärrän, miksi monet pitävät sitä iänikuista alwaysia riipaisevan kauniina ja romanttisena, mutta minä näen siinä enemmän ongelmia kuin rakkautta.
Olisiko Neville Longbottomista ollut valituksi?
Menen nyt hieman edelle lukumaratonimme lukutahtia, mutta viimeviikkoinen keskustelumme Instagramissa sai minut pohtimaan Nevilleä aiempaa tarkemmin. Jos Voldemort olisi merkinnyt Nevillen vertaisekseen, miten velhomaailman olisi käynyt? Jos oletetaan, että tapahtumat olisivat kulkeneet samalla uralla kuin Harryn kohdalla, olisiko Nevillellä tosiaan ollut mahdollisuutta jo ensimmäisenä vuotenaan Tylypahkassa kukistaa Orave? En usko. En ainakaan ellei Nevillen valikoituminen olisi johtanut hieman ymmärtävämpään kotikasvatukseen. Kirjasarjan edetessä näemme Nevillen kohdalla valtavan kasvun, ja sarjan viimeisessä osassa hän on valmis suuriin tekoihin. Olisiko hän ollut niihin valmis jo nuorempanakin, jos hänen isoäitinsä ei olisi lannistanut häntä elämän ensimmäisten vuosien aikana? Olisiko Dumbledore ottanut hänet siipiensä suojaan ja kasvattanut hänestä Voldemortin voittajan? Vai olisiko paha sittenkin voittanut?
Mitä mieltä sinä olet näistä asioista ja mitkä asiat ovat jääneet askarruttamaan mieltäsi Pottereissa?
Ps. Jos et ole vielä ehtinyt tutustumaan maratontunnelmiini, voit käydä katsomassa tähän mennessä ilmestyneet lukuvlogini aiheesta: HP1, HP2,HP3, HP4.
Bibbidi Bobbidi Book 
Minä taas en ajattele, että James Potter oli Kalkaroksen vihamies, vaan kiusaaja, joka kiusasi ja nöyryytti Kalkarosta vuosikausia. Joten ehken Severus ei kaikesta päässyt yli niin helposti. Kuitenkaan en tietenkään hyväksy sitä, millainen Kalkaros oli opettaja ja kohteli lapsia. Hänen rakkautensa Lilyä kohtaan oli ehken ainoa asia, joka piti hänet hyvien puolella. Se mitä hän teki ollessaan Voldemortin puolella ei myöskään ole hyväksyttää, mutta ihmiset tekevät virheitä ja hän yritti loppu elämänsä tehdä hyviä valintoja. Kalkaros oli kuitenkin se, joka kyseenalaisti myös Dumbledoren päätöksiä pitää Harrya elossa vain siksi, että tämä voisi kuolla oikealla hetkellä.
TykkääTykkää
Totta, kiusaaja lienee oikeampi sana kuin vihamies. Jotenkin mun on vaan todella vaikeaa ymmärtää sitä kaikkea pahaa, mikä Kalkaroksen sisälle oli pakkautunut. Olivathan hänen kokemuksensa aivan kammottavia, mutta olisipa hän tajunnut hakea apua. Kai taikamaailmassa nyt jotain henkisen puolen apuakin saa, vaikka toki ehkä asia on tuolloin ollut taikamaailmassakin tabu.
Mä oon jotenkin paljon miettinyt tuota rakkauden vaalimista. Sehän on todella kantava teema monissa elokuvissa, sarjoissa ja kirjoissa, mutta onko se kuinka realistista? Varmasti siis tällaisia tapauksia on myös oikeassa elämässä, mutta kyllähän nyt yleensä aika himmentää sitä rakkautta ja voisihan sitä vaikka törmätä johonkuhun uuteenkin. Vaikka Kalkaros kantaa kaunaa Jamesille ja hänen kauttaan Harrylle, voisi hän sentään yrittää olla muille oppilaille edes siedettävä. On niin Tylypahkan tyylistä, että tuollaiseen vallan väärinkäyttöön ja jopa henkiseen pahoinpitelyyn ei puututa mitenkään. Ties minkä pahuuden kierteen Kalkaros jätti jälkeensä kytemään.
Tuon on kyllä hyvä pointti, että Kalkaros kyseenalaisti Dumbledorin suunnitelman. Mä olen tällä lukukierroksella yrittänyt kääntää todella vahvasti ajatuksia siihen, että Dumledore teki erehdyksiä eikä todellakaan aina tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä.
TykkääTykkää
Kalkaroksen suhteen olen eri linjoilla. James ja muut porukassa olevat pojat kiusasivat häntä ja on aivan ymmärrettävää että se jättää jäljen..joskus huonon ja joskus se muuttaa hyvään suuntaan. Tässä tapauksessa huonoon ja hänestä tulee kuolonsyöjä ja käyttäytyy opettajana todella törkeästi suurinta osaa oppilaita kohtaan. Lopulta hän kuitenkin yrittää pelastaa Lilyn perheen ja vaarantaa itsensä, hän esittää rooliansa Voldemortille loppuun saakka eikä palajasta koskaa juonta/suunnitelmaa joka on häntä vastaan tehty. Kalkaros kuitenkin ennen kuolemaansa auttaa Harryä ja omasta mielestä yrittää myös selventää omaa toimintaansa muistollaan hänelle. Kalkaros auttaa myös Harrylle miekan ja ohjeistaa eteenpäin. Kalkaroksen rakkaus Lilyä kohtaan on syvää ja ikuista omasta mielestä, miksi päästä siitä yli jos on kerran luvannut auttaa Harryä pysymään hengissä? Olen samaa mieltä myös edellisen kommentoijan kanssa että lopulta hän on ainut joka kritisoi Dumledorea suunnitelmasta jonka hän on tehnyt. Asioilla on monta puolta ja ihmiset tekevät virheitä. Itse kuulun näihin ”always” ikuinen rakkaus-faneihin.
Muuten kirjoittamasi asioiden kanssa olen samoilla linjoilla kun niitä olen nyt tarkemmin pohtinut osallistuessa hp-maratonille. Harmittaa jo valmiiksi että tämä yhteinen lukukokemus päättyy! Lisää näitä toivottavasti tulee vaikka eri sarjoista!
TykkääTykkää
Kalkaros toki teki monia hyviä asioita, ja itse asiassa tämän postauksen julkaistuani olen miettinyt paljon anteeksiantoa ja hyvitystä. Jotenkin tuntuu, että Kalkaros pääsi aika vähällä, välttihän hän kokokaan Azkabanin. Toki Lilyn menettäminen oli hänelle suuri trauma, mutta menettihän moni muukin läheisiään. Sovittiko hän syntinsä myöhemmillä teoillaan? Ehkä? Tosin hän käytti asemaansa opettajana niin väärin, etten ole oikeastaan valmis antamaan hänelle anteeksi. Jos hän olisi edes vähän paremmin suhtautunut oppilaisiinsa, olisin varmasti enemmän anteeksiannon puolella. Ja mikä lopulta on anteeksiantamatonta? Onko kaikki teot mahdollista sovittaa jollain tavalla? En tiedä, ainakaan näin taikamaailman kontekstissa.
Ehkä Kalkaroksen always-rakkauden kohdalla voi soveltaa How I Met Your Motherista tuttua Dobler-Dahmer-teoriaa. Jos ajatukset ovat Kalkaroksen puolella, tuntuvat hänen ylettömät tekonsa romanttisilta. Mutta koska omat aivoni ovat todella Kalkaros-vastaiset, näyttäytyy hänen rakkautensa Lilya kohtaan minulle pakkomielteisenä, inhottavana, ehkä jopa jotenkin sairaana.
Ja olen itskein aivan paineissa tämän maratonin loppumisesta! Olisi kiva keksiä jokin toinen yhteislukuprojekti, mutta mikä muu kirjasarja herättäisi yhtä paljon tunteita ja tarjoaisi mahdollisuuksia spekulointiin?
TykkääTykkää