Kaunista kieltä maagisesta kaupungista – Laini Taylor: Strange the Dreamer

”As though he had been entrusted with something infinitely precious. As though he had taken an oath, and his very life stood surety to it. He would recognize this later as the moment his center of gravity shifted: from being one of one – a pillar alone, apart – to being half of something that would fall if either side were cut away.”

Siitä on kulunut jokunen hetki, kun olen viimeksi lukenut englanninkielisen teoksen, jonka kielestä ja ilmaisusta olen pitänyt yhtä paljon kuin Laini Taylorin Strange the Dreamerista. Taylor kuvaa yksinkertaisia asioita ja toisaalta myös monimutkaisia tunteita niin, että lukijana löysin itseni nyökyttelemästä kirjasta löytyvien kuvauksien osuvuudelle. Vai mitä pidätte esimerkiksi tästä: ”That’s what a kiss is like, he thought, no matter how brief: It’s a tiny, magical story, and a miraculous interruption of the mundane.”

Strange the Dreamer kertoo Lazlosta, joka on jäänyt lapsena orvoksi ja päätynyt suuren kaupungin kirjastoon kirjastonhoitajaksi. Lazlo on aina elänyt tarinoista: hän lukee ja tutkii mytologioita – ja saa osakseen pilkkaa muilta kirjastossa työtään tekeviltä. Lapsesta saakka hän on haaveillut kaukaiseen ja jo unohdettuun Weepin kaupunkiin matkustamisesta, kunnes eräänä päivänä hänen kotikaupunkiinsa saapuu saattue. Tuo saattue on tullut noutamaan kaupungin parhaita asiantuntijoita ratkaisemaan Weepiä riivaavaa ongelmaa ja kuin ihmeen kaupalla Lazlon onnistuu päästä saattueen matkaan kohti unelmiensa kaupunkia.

Weepissä kaikki ei kuitenkaan ole niin kuin Lazlo on unelmoinut. Matkasta ja ajasta Weepissä muodostuu Lazlolle käänteen tekevä seikkailu, josta ei puutu magiaa eikä rakkautta. Teos käsittelee taianomaisten kaupunkien ja niissä asuvien ihmisten kautta ylpeyttä ja pelkoa, erilaisuutta ja vihaa, sekä kaikki rajat ylittävää rakkautta, oli tuo rakkaus sitten romanttista tai perheenjäsenten välistä. Lukukokemuksena tarina on osin viipyilevä, mutta myös herkullisen värikäs ja sydäntäsärkevä. Taylorin luoma taikuus ja unimaailmat ovat vangitsevia ja saavat lukijan toivomaan, että tarinaan voisi hypätä mukaan.

Erityisen ajankohtaisen teoksesta tekee sen käsittelemä erilaisuuden ja siitä kumpuavan pelon ja vihan teema, jota Taylor käsittelee yksilön kannalta onnistuneesti. Tarinassa on monia yhtymäkohtia nykyaikaan ja meidän maailmaamme, siihen miten ihmisiä kohdellaan eriarvoisesti ulkonäön ja etnisyyden perusteella, sekä toisaalta siihen, miten avoimuus, kiltteys ja ymmärrys ovat monesti hyviä vastakeinoja.

Teokselle on ilmestynyt jatko-osa, Muse of Nightmares, johon aion varmasti tarttua tulevaisuudessa!