Jotakin kirjasta kertoo se, kuinka paljon olen valmis tinkimään yöunesta sen lukeakseni. Pariin viime vuoteen mahtuu ihan kourallinen tällaisia teoksia, kuluvaan vauvavuoteen vain yksi: Laura Pörstin Viimeinen vuosi – muistiinpanoja muutamista vaatekaapeista. Tingin jopa tunnin viime viikonloppuna nukkumaanmenoajastani, jotta sain teoksen luettua loppuun (ja jotta sain vietyä sen ajoissa takaisin kirjastoon seuraavaa lainaajaa varten)!
Kuten varmasti moni muukin, minäkin olen haaveillut täydellisestä vaatekaapista. Siitä, että kaikki sen sisältämät kappaleet sopisivat saumattomasti yhteen ja päälle voisi valita oikeastaan mitä tahansa ja onnistuisi päivittäin näyttämään kivalta ja asialliselta. Haaveeni kanssa olen tietysti törmännyt myös todellisuuteen eli siihen, että oikeastaan vaatekaappini on kokoelma vuosien varrella kertyneitä vaatekappaleita, jotka kertovat siitä, mistä pidin vuosi, kolme tai viisi sitten. Päivittäisessä kierrossa vaatteista on vain murto-osa.
Laura Pörsti käsittelee teoksessaan tätä täydellisen vaatekaapin ongelmaa – ja niin paljon muutakin. Viimeine vuosi kertoo siitä, mitä puemme yllemme ja miksi. Kahteen osaan jakautuvassa teoksessa vietetään ensin aikaa Pörstin 94-vuotiaan isoäidin luona. Tuohon kertomukseen on punottu taidokkaasti sisään tietoa suomalaisesta vaateteollisuudesta, vaatteisiin liittyvistä asenteista ja tunteista, kierrättämisestä ja niin edelleen. Yksityinen ja yleinen kulkevat rinnakkain. Toisessa osassa siirrytään Pariisiin ja käsitellään vaateteemaa esimerkiksi tarkkailemalla muita ihmisiä muodin pääkaupungissa. Kaiken rinnalla Pörsti kuljettaa myös omaa kokemustaan lapsettomuushoidoista. Teoksessa vaatteista ja niiden käyttäjistä löydetään monia merkityksiä, joita arjessa ei tule edes ajatelleeksi: vaatteilla viestitään esimerkiksi arvostuksia, sukupuolta ja luokkaa.
Kuulostaa paljolta ja niin se onkin, mutta jotenkin kaikki kietoutuu teoksessa hienosti yhteen. Kirjassa kiteytyy uskomattoman hienosti kokemus, joka on monelle pari-kolmekymppiselle tuttu: oma kuluttaminen ahdistaa, koska maailma on tuhoutumassa, mutta joka paikassa meitä kannustetaan kuitenkin kuluttamaan aina lisää. Samalla teos kuvaa sitä, miten vaatteista muodostuu silta isovanhemman ja lapsenlapsen välille. Vaatteet ovat niin paljon muutakin kuin kulutustavaraa, vaikka usein niitä lähestytään nimenomaan ulkonäön ja visuaalisuuden, ei niinkään muiden merkitysten kautta.
Nautin kirjasta kaikilla aspekteilla: kieli oli soljuvaa, tietokirjamaiset osiot antoivat ajateltavaa ja tarinasta välittyvät kokemukset poikkeuksellisen samaistuttavia. Teos sai minut katsomaan omaa vaatekaappiani uudella silmällä ja pohtimaan, löytyykö itseltäni niin arvokkaita vaatteita, kuin Pörstin isoäidin villakangastakki hänelle on (ei ehkä, mikä on surullista!). Olin jo ennen teoksen lukemista päättänyt ryhtyä vaatteidenostolakkoon loppuvuodeksi (kiitos Julia Thurén ja Kaikki kuluttamisesta) ja Pörstin teos vain vahvisti päätöstäni. Ostolakko tosin koskee tällä hetkellä vain itseäni, koska lapsi kasvaa sellaista vauhtia, että hänelle taitaa olla pakko hankkia isompia vaatteita loppuvuodesta…
Vaatteisiin liittyen lukisi mielellään lisääkin tietokirjallisuutta, joten sitä seuraavaksi etsimään!
★★★★½
Laura Pörsti: Viimeinen vuosi – muistiinpanoja muutamista vaatekaapeista
Gummerus, 2021
Sivuja 245
Luettavaksi kirjastosta
Bibbidi Bobbidi Book 
Jätä kommentti Syyskuussa luimme vauvojen kanssa ja yllätyimme omistakin lukumääristämme – Bibbidi Bobbidi Book Peruuta vastaus