Kahdeksan hyvää äänikirjaa, jotka sinun kannattaa kuunnella

Harmittelen usein sitä, miten vähän kirjoitan tänne blogiin kuuntelemistani äänikirjoista. Tähän hiljaisuuteen on varmasti monia syitä, kun alan asiaa tarkemmin ajatella. Kuuntelen niin paljon äänikirjoja, etten mitenkään ehdi kirjoittaa kaikista. Miten valitsen esiteltävät teokset? Mitä sanon niistä kehnohkoista kirjoista, jotka äänikirjoina kahlaan läpi, vaikka lukien olisin jättänyt taistelun kesken? Lisäksi kuunteleminen luo kirjaan aivan erilaisen suhteen kuin lukeminen. Liikenteessä ollessa äänikirjasta on hankala tehdä muistiinpanoja tai poimia talteen kiinnostavia sitaatteja. Kuuntelukokemus ei myöskään ole yhtä intensiivinen kuin lukeminen, joten minulla ei välttämättä ole erityisen paljon sanottavaa näistä äänikirjoista.

Viime viikolla vinkkasin teille lyhyesti neljä lyhyttä printtikirjaa, joten nostetaan panoksia ihan vaikka kesälomani kunniaksi. Tässä teille kahdeksan vinkkiä äänikirjoista, jotka kannattaa ehdottomasti kuunnella! (Tai ainakin lukea kirjoitettu versio.) Ja muista, että vaikka käytössäsi ei olisi maksullista äänikirjapalvelua, monet kirjastot ovat asettaneet tarjolle valtava määrän äänikirjoja.

Kahdeksan hyvää äänikirjaa (4)

Leonard Goldberg: Sherlock Holmesin tytär
Nerokkaita päättelyketjuja, alkeellisia kokeita ja vanhanaikaista hienostelua. Sherlock Holmesin tytär -kirjassa mestarietsivän salainen tytär päätyy ratkomaan epäilyttävää kuolemantapausta tohtori Watsonin sekä tämän pojan kanssa. Vaikka alkuperäisen tehokaksikon seikkailut eivät ole minulle kovin tuttuja, pidin tämän uuden trion seikkailuista. Sarjan toinen osa on muuten juuri julkaistu englanniksi, pitäisi taas malttaa odottaa suomennosta.

Stephen King: Kirjoittamisesta
En ole millään muotoa kauhun ystävä, minähän säikähdän lapsillekin tarkoitettujen elokuvien aikana. Voitte siis kuvitella, että Stephen King ei suinkaan ole jatkuvasti tbr-listani kärjessä. Itse asiassa en ole tainnut lukea yhtä ainoaa Kingin romaania. Siitä huolimatta päädyin kuuntelemaan alun perin vuonna 1999 julkaistun Kirjoittamisesta-teoksen, jossa maailmankuulu kirjailija kertoo millaiset tukipilarit hän sai uralleen ja millaisia neuvoja kirjailijaksi halajavan pitäisi hänestä noudattaa. Kingillä on lahjakkuudesta varsin jyrkkiä näkemyksiä, joita en allekirjoita, mutta kokonaisuudessaan kirja on koukuttava ja ajoittain hersyvän hauska. Tämä uppoaa myös Kingin tuotantoa tuntemattomallekin. Itse asiassa nyt tekisi mieli rohkaistua ja kokeilla jotain Kingin kirjaa. Suosituksia?

Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin
Näemmä minäkin olen niitä, jotka hakeutuvat kesäaikaan dekkareiden pariin. Pilkkopimeässä marraskuussa rämpiessäni en varmasti uskaltaisi kuunnella kammottavia murhamysteerejä, mutta kesäauringon paistaessa lohduttavasti minäkin uskallan näiden veristen kirjojen ääreen. Kirja ei todellakaan ole kovin iloinen, sillä sen aluksi metsästä löytyy nukenvaatteisiin puettu kuusivuotias tyttö kaulassaan lappu, jossa lukee ”minä matkustan yksin”. Hieman kliseisiä, oman elämänsä kanssa takkuilevia etsiviä tässä kirjassa kyllä on, mutta juoni on joka tapauksessa herkullisesti rakennettu. Kummallista kyllä kirjaa lukiessa tuli tunne, että olisin hypännyt mukaan kirjasarjan keskivaiheille, mutta ilmeisesti kyseessä on kuitenkin sarjan ensimmäinen teos. Seuraava osa odottaa jo kuunteluvuoroaan, mutta ihan peräkkäin minä en näitä edes hellesäällä uskaltanut kuunnella.

Maja Lunde: Mehiläisten historia
Näemmä veristen murhien lisäksi myös ahdistavat dystopiat ovat mielestäni loistavaa kesälukemista. Maja Lunden Mehiläisten historia -kirja kertoo rinnakkain kolmea tarinaa eri ajoissa ja eri paikoissa. Mehiläiset ovat kuitenkin jokaisessa hetkessä päähenkilöiden elämän keskiössä. Joko he rakentavat täydellistä mehiläispesää, ihmettelevät mehiläisten joukkokuolemia tai ovat päätyneet pölyttäjiksi pölyttäjien paikalle. Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus näyttävät miten kammottavaan tilaan maapallomme voi joutua, jos mehiläiset kuolevat. Hyi, alkoipa taas vähän ahdistaa. Taidolla kirjoitettu dystopia tosiaan.

Kahdeksan hyvää äänikirjaa (3)

Libby Page: Pinnalla pysymisen taito
Minulla oli kunnia tuntea parin vuoden ajan ystävämummo, jonka luona vierailin säännöllisesti. SPR:n kautta saatu ystävä palasi mieleeni Libby Pagen Pinnalla pysymisen taito -kirjan aikana. Teos kertoo elämässään jumittuneesta 26-vuotiaasta Katesta, joka päätyy toimittajana juttukeikalla haastattelemaan 86-vuotiasta Rosemarya, joka haluaa pelastaa kylän sydämenä sykkivän maauimalan lakkautukselta. Tässä kirjassa ihastuttaa se, kuinka jokin pieni asia voi muuttua niin monelle ihmiselle tärkeäksi. Maauimala ei olekaan pelkkä kuoppa täynnä vettä, vaan se on paikka, josta voi etsiä ja löytää jotain tärkeää tai jonne voi jättää jotain raskasta. Ihan huomaamattaankin. Näissä asioissa rahan tai taloudellisen voiton ei pitäisi jyrätä tunnetta ja yhteisöllisyyttä.

Satu Rämö: Islantilainen kodinonni
Kyllä, haluaisin kovasti matkustaa Islantiin, kiitos kysymästä. Olen kuunnellut viime kuukausina ahkerasti Satu Rämön kuvauksia saarivaltiosta, jossa monet asiat tehdään äärettömän järkevästi. Islantilainen kodinonni käsittelee nimensä mukaisesti perhe-elämää ja siihen liittyviä asioita lähtien yhteiskunnan suhtautumisesta lapsiin aina hoitovapaisiin asti. Tämä opus antoi aihetta ajattelulle. Ja matkakuumeen kasvattamiselle.

Sofia Lundberg: Punainen osoitekirja
Tunnetusti rakastan läpi vuosikymmenten kantavia, suuria tarinoita. Ei siis liene ihme, että kun 90-vuotiaan Doriksen elämää aletaan käydä läpi hänen punaisen osoitekirjansa kautta, olen jo aivan myyty. Doris on elämässään kokenut enemmän kuin moni suku vuosisadassa, mutta samalla hän on joutunut oppimaan kuinka ajoitus voi usein kääntää koko elämän kurssin, eikä aina kovin hyvään suuntaan. 90-vuotiaan maailmanmatkaajan kokemuksia pohtiessa mieli täyttyy myös haikeudesta. Kun elää vanhaksi, joutuu vetämään osoitekirjasta kynällä yli surullisen monta nimeä. Viimeisen rooli ei ole helppo.

Maria Veitola: Veitola
Kuuntelen yleensä kaikki äänikirjat 1,25-kertaisella nopeudella, mutta Maria Veitolan itsensä lukeman Veitola-kirjan jouduin hidastamaan normaalinopeudelle, sen verran kovalla tahdilla puhe eteni. Eipä tuo haittaa, Veitola on joka tapauksessa äänenkäytön ammattilainen, ja hänen elävää kerrontatapaansa on nautinto kuunnella. Ihanaa kun kirjoittajat itse pystyvät äänittämään kirjansa! Teoksessa on kokoelma Veitolan tekstejä niin menneiltä vuosilta kuin nykyisyydestäkin. Kolumnit ja muut kirjoitukset on jaettu teeman mukaan. Vaikka Veitola pitää tietyllä tapaa tarkkaan kiinni yksityisyydestään, paljastaa hän myös ilahduttavan paljon elämänsä käänteistä ja mietinnöistä. Tähän ajatuskimaraan on herkullista hypätä mukaan.

allekirjoituslaura

Onko jokin kirja tästä joukosta tuttu? Entä mitä äänikirjavinkkejä sinulla on minulle?

Mainokset

Näin kirjoitat mielenkiintoisempia postauksia kirjablogiisi

Ihan jokainen suomalaista kirjablogia joskus lukenut on varmasti huomannut saman asian: kirjablogien sisältö koostuu pääasiassa yksittäisistä teoksista tehdyistä kirja-arvioista. Ja miksipä ei koostuisi, sillä siitähän kirjablogeissa on pitkälti kyse. Alustaa halutaan käyttää lukukokemusten pohtimiseen ja jakamiseen muiden samasta teoksesta kiinnostuneiden kanssa. Tähän väliin heitän kuitenkin provosoivan mielipiteen: kirja-arviot ovat tylsiä.

Kuulen jo, miten vastalauseiden aalto jyllää mielessäsi. ”Kuinka kehtaat? Kirja-arviot ovat blogien suola!” Lue kuitenkin vielä hetki eteenpäin. En väitä, ettei kirja-arvioita pitäisi kirjoittaa. Sen sijaan väitän, että kirjablogia voi tehdä mielenkiintoisemmalla tavalla, joka palvelee satunnaista kiinnostunutta lukijaa huomattavasti arviotulvaa paremmin. Ai miten, kysyt. No, näkökulmaamalla postauksia.

Näkökulmaamisella tarkoitan jonkin kiinnostavan asian etsimistä joko yksittäisestä arvioitavasta teoksesta tai jopa postauksen rakentamista aihe edellä niin, että yksittäinen teos ei olekaan koko tekstin pääpointti, ja tuon kiinnostavan yksityiskohdan/aiheen nostamista postauksen kärkeen. Tässä postauksessa esittelen neljä hyvää syytä toimia edellä kuvatulla tavalla ja kaksi tapaa näkökulmatun postauksen toteuttamiseen.

IMG_1489

Miksi postausten näkökulmaaminen kannattaa?

1. Näkökulmaaminen lisää tekstin kiinnostavuutta. Kun arvioitavasta teoksesta tai käsiteltävästä aiheesta on vedetty mielenkiintoisin yksityiskohta heti tekstin kärkeen, lukija kiinnostuu tekstistä ja lukee sen todennäköisemmin loppuun. Tällaisessa tavassa kirjoittaa korostuvat postauksen otsikon ja ensimmäisten lauseiden tärkeys, sillä ne houkuttelevat lukijan tekstin pariin.

2. Näkökulmattu teksti erottuu joukosta. Kirjablogit ovat täynnä arvioita, jotka on otsikoitu kirjailijan ja teoksen nimellä. Oman kokemukseni ja muilta kirjabloggaajilta kuultujen tarinoiden perusteella voin sanoa, että lukija lukee harvoin kokonaan arvion sellaisesta teoksesta, josta ei ole koskaan kuullutkaan. Mielenkiintoisen näkökulman nostaminen esiin houkuttelee lukijan tutustumaan tuntemattomaankin teokseen.

3. Näkökulmaaminen palvelee lukijaa. Näkökulmattu postaus kannattaa yleisesti ottaen rakentaa niin, että teksti lupaa heti alussa jonkinlaista hyötyä lukijalleen. Hyödyn voi tässä tapauksessa käsittää monella tavalla: teksti voi antaa ajattelemisen aihetta provosoivan käsittelytavan kautta, naurattaa humoristisella otteellaan, vinkata self help -kirjoja ja sitä kautta parantaa lukijan elämänhallintaa tai, vaikkapa kuten tämä postaus, opettaa lukijan kirjoittamaan paremmin omaa blogiaan. Lisäarvon antaminen lukijalle on onnistuneen näkökulmaamisen avain.

4. Näkökulmaaminen kehittää kirjoittajana. Kolme edellistä kohtaa ovat käsitelleet näkökulmaamista lukijan suunnasta katsottuna. Prosessilla on kuitenkin hyötynsä myös sinulle bloggaajana. Uusien näkökulmien kehittely arvioihin, aihepostauksiin ja sosiaaliseen mediaan kehittää kirjoittajana. Mielenkiintoisten näkökulmien kehittely vaatii luovuutta ja enemmän työtä kuin tavallisen kirja-arvion kirjoittaminen. Näkökulmattu postaus ei useinkaan synny alle puolessa tunnissa (ellet sitten suunnittele sitä todella pitkälle jo päässäsi). Tekstien syvällisempi pohtiminen ja itsensä haastaminen kirjoittajana kuitenkin kannattaa, sillä pidemmän päälle ne tuovat blogiisi enemmän lukijoita ja parhaassa tapauksessa keräävät blogisi ympärille uskollisen lukijakunnan, joka palaa tekstiesi pariin yhä uudestaan.

IMG_1537

Miten postaus näkökulmataan?

Näkökulmaamisen periaatetta voi soveltaa kahdella eri tavalla: kirja-arviossa ja aihepostauksessa. Alla esitellyt tavat näkökulmata eivät todellakaan ole ainoita mahdollisia, vaan pikemminkin isompia suuntaviivoja. Blogi antaa formaattina niin paljon vapauksia, että oikeastaan vain mielikuvitus on rajana siinä, kuinka monia erilaisia tapoja tehdä postauksia keksit.

Kirja-arvion näkökulmaaminen

Lähtökohtana yksi kiinnostava teos, josta haluat kertoa lukijoillesi ja kenties herättää keskustelua.

1. Lähde liikkeelle kiinnostavasta yksityiskohdasta
Tuo kirja-arvion kärkeen jokin kiinnostava yksityiskohta ja joko vihjaa siitä tekstin alussa ja käsittele se myöhemmin tai käsittele se heti alkuun. Mallia voit ottaa esimerkiksi tekstistä, jossa käsittelin Marjaana Jäntin Amorfiaanaa lukukokemuksen vaikeuden kannalta.

2. Vältä sitä, mitä on sanottu aiemmin
Tietyistä uutuuskirjoista kirjoitetaan aina samat asiat. Nevermooria verrataan Harry Pottereihin ja Rupi Kaurin kohdalla muistetaan aina nostaa esiin Instagram. Mieti, miten voit käsitellä suosittua teosta tavalla, joka ei ole täysin samanlainen kuin kaikissa muissa kirjablogeissa.

3. Sovella ismiä
Tämä neuvo muistuttaa lukiossa kirjoitettuja kirjallisuusesseitä, mutta oikein toteutettuna voi toimia erityisen hyvin kirjablogissa. Voit analysoida lempikirjaasi esimerkiksi feminismin näkökulmasta tai vaikkapa jotakin uutuusteosta ja sen esittelemiä kuvia kapitalismista. Itse olen kirjoittanut Stephenie Meyerin Twilightista feministisestä näkökulmasta.

4. Leikittele rakenteella
Arvion ei aina tarvitse olla yhtenäinen teksti. Se voi olla esimerkiksi listaus teoksen inspiroivimmista sitaateista, sarja somenostoja kirjailijan Instagramista tai vaikkapa teosta kuvaava soittolista.

7789104208_IMG_3740

Aihepostauksen kirjoittaminen

Aihepostauksen peruspremissi on erilainen kuin kirja-arvion. Sen sijaan, että kirjoittaisit yhdestä tietystä teoksesta, postaus lähteekin liikkeelle tietystä aiheesta tai ilmiöstä, joka puhuttaa kirjablogimaailmassa tai josta haluaisit itse herättää keskustelua.

Postauksen kirjoittamiseen aihe tai ilmiö edellä ei voi tässä kohtaa antaa kovinkaan suuria neuvoja, vaan pikemminkin esimerkkejä. Me päätimme alkuvuodesta osallistua kirjablogeissa puhuttaneeseen keskusteluun rahasta ja siitä, voiko kirja-arvion kirjoittamisesta maksaa kirjoittajalle. Syntyi kaksi postausta, jotka ovat molemmat 15 luetuimman postauksemme joukossa (osa 1, osa 2). Aihepostauksiksi voidaan myös lukea tietyllä tapaa kirjavinkkauspostaukset, joissa esitellään useampia teoksia, mutta joiden lähtökohta on jossakin teemassa. Toukokuussa julkaistu self help -kirjoja esittelevä postaus kiipeää koko ajan suosituimpien postauksien listalla ylemmäs. Uudemmista teksteistä Lauran tällä viikolla julkaisema postaus lyhyistä kirjoista on toinen esimerkki.

Aihepostauksen lähtökohta voi olla myös tiukasti aikaan ja paikkaan sidotussa tapahtumassa. Yksi blogimme kaikkien aikojen luetuimpia postauksia on viime vuoden Kirjamessuilta kirjoitettu teksti Dan Brownin vierailusta. Se julkaistiin heti seuraavana päivänä tapahtuman jälkeen ja teksti käsitteli ainoastaan Brownin osuutta. Teimme yleispostauksen messuista myöhemmin. Tällaisten postausten heikko kohta on kuitenkin juuri ajankohtaisuus: Brown postausta luettiin lokakuussa ja marraskuussa 2017 satoja kertoja, mutta tänä vuonna sitä ei ole klikattu kertaakaan.

Käytännössä aihepostausta voi lähteä rakentamaan kuin mitä tahansa lifestyle-blogin sisältöä, kunhan kulma on selvillä. Paneudumme timanttisen postauksen anatomiaan vielä myöhemmin heinäkuun aikana, joten vinkkejä kirjoittamiseen on luvassa vielä lisää. Jos kaipaat nyt jo ajatuksia ja ideoita aihepostausten tekemiseen, käy lukemassa alkuvuodesta julkaistu 50 postausideaa kirjabloggaajille -postaus.

Tähän lopuksi vielä yksi disclaimer: Tämän postauksen tarkoituksena ei ole väittää, että kirjablogeissa ei pitäisi julkaista kirja-arvioita ollenkaan. Sen sijaan väitän, että niitä voi tehdä lukijaystävällisemmin. Sekä arvioiden että aihepostausten julkaiseminen sopivassa suhteessa tekee blogin sisällöstä mielenkiintoista ja vaihtelevaa.

IMG_1536

Tässä vielä pähkinänkuoressa vinkit
mielenkiintoisempien postausten kirjoittamiseen:

  • Näkökulmaaminen tarkoittaa mielenkiintoisen yksityiskohdan tai aiheen nostamista postauksen kärkeen.
  • Näkökulmaaminen kannattaa, koska se tekee tekstistä mielenkiintoisemman, erottuvamman ja se palvelee lukijaa paremmin. Näkökulmaaminen myös kehittää kirjoittajana.
  • Näkökulmaamisen voi toteuttaa joko kirja-arviossa tai aihepostauksessa.
    • Kirja-arvion voi näkökulmata kiinnostavalla yksityiskohdalla, vanhaa välttelemällä, soveltamalla ismiä tai poikkeamalla perinteisestä rakenteesta.
    • Aihepostaus lähtee liikkeelle ilmiöstä/puheenaiheesta. Se voi olla sidottu myös aikaan ja paikkaan.

Toivottavasti postauksesta oli sinulle apua! Jos haluat lisää vastaavia vinkkejä bloggaamiseen, muista seurata meitä Facebookissa ja Instagramissa, niin saat tiedon joka kerta, kun julkaisemme uuden postauksen.

allekirjoitusminna

Näillä neljällä kirjalla saat lukuhaasteeseen nopeasti potkua

Olen viime aikoina lukenut useammankin kirjan, josta minulla on sanottavaa vain muutaman lauseen verran, joten ne ovat jääneet blogiraportoinnin ulkopuolelle. Koska kyse on kuitenkin ihan mallikkaista kirjoista ja etenkin näin kesällä ihmiset tarvitsevat keveitä lukuvinkkejä, tänään tarjoilen teille neljä miniarviota. Vai olisiko midiarvio sittenkin lähempänä totuutta? Pahoitteluni, en oikein osaa tehdä runsassanaisuudelleni mitään. Nämä kirjat ovat myös hyvin lyhyitä tai ainakin nopealukuisia, eli niistä saa suhteellisen pienellä vaivalla merkinnän johonkin lukuhaasteeseen, jos suoritat sellaista tavoitteellisesti.

Saari (2)

★★★½
Veera Salmi: Saari
Otava, 2018
Sivuja 350
Luettavaksi kirjastosta

Tämä kirja meni vahvasti epämukavuusalueelleni heti alkuun jo ihan siitä syystä, että kirjan takakannessa ei kuvattu teoksen juonta käytännössä katsoen lainkaan. Minä olen aina hieman hukassa, jos en pääse tiivistelmän avulla tutustumaan kirjaan tai elokuvaan ennen tarinan vietäväksi hyppäämistä, joten tämänkin kirjan kanssa olin aluksi hieman tuuliajolla.

Kirjassa Hansama lavastaa oman kuolemansa päästäkseen aloittamaan elämänsä aivan alusta Saarella, jossa hän voi määritellä kaiken uudelleen. Mukaan tähän suureen seikkailuun lähtee myös kourallinen muita nuoria, jotka ovat omissa kodeissaan jääneet vailla huomiota tai saaneet sitä huonossa mielessä liian paljon – kuka nyt esimerkiksi haluaisi pakkoavioliittoon teini-iässä, jos vaihtoehtona on paratiisisaari? Nuorten matka maailman toiseen kolkkaan vaatii aikaa ja järjestelyjä, ja samalla ydinjoukko tuntee vastuunsa myös kohtalotovereistaan ympäri maailmaa. Nopeasti elämä Saarella muuttuu työksi.

Kirja on raikas ja kevytlukuinen, mutta omaan lukusilmääni särähtivät lukijan rento puhuttelu aina silloin tällöin, sillä nämä kohtaukset katkaisivat varsinaisen tarinankerronnan. Näin on varmasti pyritty koukuttamaan nuoria lukijoita, ja vaikka se ei minuun tehonnut, toivon sen uponneen kirjan varsinaiseen kohderyhmään. Saari ei jätä sen suurempia tunnejälkiä, mutta se herättää lukijan sisällä kytevän seikkailunhalun. Sillä kukapa ei olisi nuorena – ja ihan aikuisenakin – haaveillut paratiisimaisesta paikasta, jonne voisi kadota maailman kurjia asioita Peter Panin tapaan.

Turmanluoti (3)

★★★
Leena Lehtolainen: Turmanluoti
Kirjakauppaliitto, 2018
Sivuja 128
Luettavaksi omasta hyllystä

Tänä vuonna Ruusun ja kirjan päivän kirjailija oli Leena Lehtolainen, eli luvassa oli katsaus Maria Kallion elämään. Pienoisromaanissa Turmanluoti Marian mies Antti päättää liittyä metsästysseuraan löytääkseen vastapainoa työlleen tutkijana. Kun eräällä metsästysreissulla luoti osuu sarvipään sijaan ihmiseen, on Antti keskellä poliisitutkintaa, eikä Maria tietenkään malta pysyä etäällä johtolangoista, vaikka ne eivät hänelle kuulukaan.

Luin nuorena Maria Kallio -kirjoja antaumuksella, mutta olen huomannut, että nyt jo 20-vuotiaaksi ehtinyt sarja ei enää oikein säväytä. Tarina tuntuu usein kiertävän samaa rataa eikä jännitys pidä samalla tavalla otteessaan kuin ennen. Silti Maria läheisineen kiehtoo, olenhan tuntenut heidät jo monen vuoden ajan. Turmanluoti-kirjassa päästään mukavasti kurkistelemaan poliisin kotielämään ja jopa Antin ajatuksiin, mutta kokonaisuus jäi keskinkertaiseksi. Kertojaääni sekä sen persoonamuoto vaihtuvat välillä epäloogisesti eikä pienoisromaanin kokoa ole ihan onnistuneesti päästy käyttämään. Alussa maalaillaan valtavasti, mutta juonikuviot ratkotaan kirjan lopussa hyvin kiireesti, aivan kuin sivut olisivat loppuneet kesken. Turmanluoti on nopealukuinen kirja, joka kyllä viihdyttää, mutta ei juuri ravistele. Keskinkertaisuudessaan se on kuitenkin huomattavasti parempi kuin viime vuoden pienoisromaani.

Tästä alkaa elämä (5)

★★★½
J. K. Rowling: Tästä alkaa elämä
Otava, 2018
Sivuja 75
Luettavaksi kirjastosta

Helmet-lukuhaasteen kohta 26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt

Kuinka upeaa olisi, jos itse J. K. Rowling tulisi pitämään yliopistooni valmistujaispuheen! Vaikka ajatukseni on valmistua ensi vuonna, ymmärrän toki, että tällaisen juhlapuhujan saaminen paikalle on sula mahdottomuus. Mutta on se kuulkaas jollekin tapahtunutkin! Pikkuiseen Tästä alkaa elämä -kirjaan on tallennettu kirjailijan puhe, jonka hän piti Harvardista valmistuneelle luokalle. Se korostaa rohkeuden ja ystävyyden merkitystä sekä ajatusta siitä, että yliopiston jälkeen alkaa elämä, jonka kulkuun meistä jokainen voi omalla kohdallaan vaikuttaa.

Rowlingin puhe toimii yllättävän hyvin kirjoitetussakin muodossa – pystyn hyvin kuvittelemaan kirjailijan äänenpainot ja tauot, naurahdan niissä kohdissa kun yleisökin on luultavasti nauranut. Hitusen liikutunkin. Kirjassa on kauniit kuvitukset, mutta niistä huolimatta se on varsin lyhyt. En siis oikein tiedä, millaiselle kohdeyleisölle tämä on suunnattu. Ehkä Rowling-faneille, ehkä vastavalmistuneille? Kyllähän tuon ainakin kerran lukaisee ja kuviakin ihailee, vaikka vähän vierastan ajatusta elämän alkamisesta vasta yliopiston jälkeen.

”Nyt pitää vain vetää syvään henkeä ja siristää silmiä sen verran, että voin kuvitella noiden punaisten viirien juhlistavan maailman suurinta rohkelikkojen luokkakokousta.”

Pönttö (1)

★★★½
Kirsti Kuronen: Pönttö
Karisto, 2017
Sivuja 86
Luettavaksi kirjastosta

Helmet-lukuhaasteen kohta 47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta

Sarah Crossanin Yksi-kirjan luettuani päädyin kotiuttamaan kirjastosta muutamankin säeromaanin. Kirsti Kurosen Pönttö kertoo sisälle linnoittautuneesta nuoresta, joka seuraa livevideon avulla elämää linnunpöntössä ja pelkää aikuistumista. Siirtyminen lapsuudesta aikuisuuden porteille tuntuu varmasti monesta pelottavalta, ja Kuronen on nivonut näitä epäluuloja yksien kansien väliin utuisessa säemuodossa.

Verrattuna Crossanin tekstiin Kurosen kirjaa voi luonnehtia varsin runonomaiseksi. Lyhyitä kappaleita on muotoiltu kuten runoja, ja koska kirjan tapahtumat eivät ole suuren suuria, on teoksen fokus vahvasti tunne-elämän epävarmuuksissa ja tuulahduksissa. Heti luettuani kirjan annoin sille tuon yllä olevan 3,5 tähden arvion, mutta enää en kykene tavoittamaan kirjan tuottamaa tunnelmaa. Yleisestikin tuntuu, että olen tähtien suhteen ollut näille kirjoille varsin armollinen. No, ihan mukiinmeneviähän nämä kaikki ovat, vaikka eivät järisyttävää muistijälkeä jätäkään.

allekirjoituslaura

Ihana inspispäivä – koko lauantai kirjoja ja somea

13 bookstagrammaajaa, yksi lauantai ja pari tuntia tiukkaa asiaa valokuvaamisesta, somesta ja kirjoittamisesta. Tässä niin sanotusti kirjabloggaajien ja bookstagrammaajien inspispäivän strategiset mitat – ja voi, minkälainen päivä meillä olikaan!

Viime viikon lauantaina kokoonnuttiin siis isolla porukalla Jyväskylässä. Olimme suunnitelleet tapahtumaa Oma huone -podcastin Ullan ja Anniinan kanssa huhtikuulta saakka ja tuntui uskomattomalta, että tämä heinäkuinen lauantai tuli lopulta vastaan niin pian! Itseasiassa koko tapahtuman järjestäminen kesän aikana oli kesäkuussa vaakalaudalla, koska vapaata tilaa ei meinannut löytyä mistään. Onneksi sopiva paikka löytyi Jyväskylän Veturitalleilta. Kiitos Veturitallit, että otitte meidät vastaan ja hommat hoitui sujuvasti!

IMG_1517

Ilmoittautuminen pistettiin pikavauhdilla käyntiin ennen juhannusta ja silloin pidettiin sormia ristissä, että parin viikon varoitusaika ennen tapahtumaa on riittävä. Ajatus oli, että jos edes viisi ihmistä haluaa tulla mukaan, niin saadaan miitti kasaan. Loppujen lopuksi ilmoittautumisen sulkeutuessa porukan koko oli 15 henkeä ja pystyimme huokaisemaan helpotuksesta. Sehän meni tosi hyvin! Juuri ennen tapahtumaa tuli muutama peruutus, mutta meitä oli silti koko huoneen täydeltä ottamassa kuvia ja puhumassa kirjoista.

IMG_1516

Lauantaina kokoonnuimme ensin Jyväskylän Matkakeskukselle, josta suunnistimme yhdessä syömään Le Qulkuriin Lutakkoon. Yhteinen lounas ennen tapahtumaa rikkoi kivasti jäätä ja saimme tutustua toisiimme ennen virallista osuutta. Qulkurista siirryttiin myöhemmin Veturitalleille, jossa olimme jo aikaisemmin päivällä käyneet laittamassa paikkoja valmiiksi. Lyhyiden alkusanojen jälkeen Ulla ja Anniina laittoivat osallistujat hommiin: siis testaamaan kameroitaan ja puhelimiaan, sekä luomaan täydellisiä flatlay-kuvia. Olimme tuoneet kuvia varten paikalla jonkin verran rekvisiittaa ja se tuntui innostavan kovasti. Tavaroilla sai kivasti aikaiseksi erilaisia kuvia. Meidänkin lauantain ig-kuva syntyi workshopin aikana.

IMG_1514

Valokuvaussession jälkeen istahdettiin yhdessä alas ja siirryttiin kirjoittamisen pariin. Puhuttiin Lauran kanssa postausten näkökulmaamisesta ja aihepostausten tekemisestä, sekä hyvän arvion kirjoittamisesta. Kirjablogi on formaattina joustava, joten workshoppiin olisi voinut ottaa vaikka minkälaisia asioita aiheeksi. Lopulta puhuttiin myös täydellisen postauksen anatomiasta ja kirjablogien hakukoneoptimoinnista. Meidän osuudesta on suunnitteilla kasa postauksia, jotka julkaistaan blogissa seuraavan kuukauden aikana. Ensimmäinen näkökulmaamiseen keskittyvä postaus ilmestyy jo lauantaina!

IMG_1515IMG_1513

Kirjoittamisworkshopissa oli ihanan keskusteleva tunnelma ja meidän kokemusten lisäksi osallistujat jakoivat omia mielipiteitään kirjoittamiseen liittyen. Lopulta päädyttiin keskustelemaan mistäpä muustakaan kuin kirjoista.

Tapahtumaa oli ehdottomasti hauskaa järjestää ja jälkeenpäin oli kivaa seurata somesta, millaisia otoksia valokuvausworkshopissa oli saatu aikaan. Iso osa niistä on nostettu meidän ig-profiiliin Miitti-highlitiin. Toiveita tuli myös uudesta miitistä, joten otamme ne ehdottomasti harkintaan. Nyt tarvitaan vähän lomaa tästä kaikesta.

Kiitos inspiroivasta lauantaista ja toivottavasti tavataan taas uudestaan (viimeistään kirjamessuilla sitten)!

Kesäterkuin, Minna ja Laura

p.s. Inspispäivästä ovat kirjoittaneet myös Katriina ja Iina!

Vieraskynä: Ihmiskoe nimeltä #nuortenkirjatorstai – eli miten päädyin lukemaan yli 40 kotimaista uutuusnuortenkirjaa vuodessa

Hei! Luet jälleen kerran Vieraskynä-postausta. Tämä teksti ei siis ole minun tai Lauran näppäimistöltä, vaan tällä kertaa ääneen päästetään Kirsin kirjanurkka -blogin Kirsi Hietanen. Kuten jo postauksen nimestäkin voit päätellä, Kirsi kertaa tekstissään bloggaamisen näkökulmasta hurjaa nuortenkirja-projektiaan. Pidemmittä puheitta, päästetään Kirsi ääneen. Enjoy! -Minna


bibobook_nuortenkirjatorstai4

Syksyllä 2017 osallistuin Twitterissä keskusteluun, jossa koetettiin vedota lehtiin lasten- ja nuortenkirjojen arvostelujen julkaisemiseksi. Eikö voitaisi julkaista juttu edes jokaisesta uudesta kotimaisesta kirjasta? Nuorten, erityisesti poikien, vähenevästä lukuharrastuksesta puhutaan syystäkin jatkuvasti huolestunein äänenpainoin. Erilaisia lukemisen hyödyllisyyttä todistavia tutkimuksia tehdään ja niistä kirjoitetaan, mutta samaan aikaan tuntuu, että juuri lasten-, nuorten- ja nuorten aikuisten kirjat saavat yhä vähemmän tilaa ja huomiota mediassa. Kuitenkin lienee selvää, että lukuharrastuksen viriämisen kannalta lapsuus ja nuoruus ovat otollista aikaa, vaikkei aloittaminen toki koskaan ole liian myöhäistä.

Myös kirjailija JP Koskinen jyrähti Twitterissä: ”Älkää taivastelko lehdissä, ettei lapset ja nuoret lue. Esitelkää ja arvostelkaa lasten- ja nuortenkirjoja, jotta ne näkyvät!” Taivastelu on helppoa ja halpaa, mutta toimeen pitäisi oikeasti tarttua. Tässä vaiheessa korvieni välissä alkoi tapahtua. Jonkun pitäisi tehdä jotain! Päätin, että juuri minä voin koettaa tehdä jotain! Pari vuotta luin kohtuullisen järjestelmällisesti läpi uutta kotimaista dekkarikirjallisuutta ja julkaisin lukemistani dekkareista kirjaesittelyjä blogissani. Minulla oli siis jo kokemusta hieman pähkähulluista ja itsetuhoisilta kuulostavista lukuprojekteista, joten miksi en voisi koettaa tätäkin.

bibobook_nuortenkirjatorstai1

Tuumasta toimeen!

Päätin siis, että koko vuoden 2018 ajan julkaisen kerran viikossa blogissani jutun, jossa käsitellään uutta kotimaista nuorten- ja nuorten aikuisten (YA-) kirjallisuutta. Motiivini olivat osin ylväät ja jalot, mutta toki myös itsekkäät. Halusin vastata tuohon JP Koskisen huutoon ja muiden Twitter-keskustelijoiden toiveeseen. Voisin tarjota ainakin Kirsin kirjanurkan tähän käyttöön, vaikkei se tietenkään sama ole kuin jonkin printtilehden panostus asiaan olisi.

Ihan vieraalle maaperälle en ollut sokkona astumassa, sillä olen aina jonkin verran lukenut ja seuraillut nuortenkirjallisuutta jo ihan ammattinikin takia. Työskentelen yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana, vaikka tällä hetkellä olenkin siitä tehtävästä pitkällä virkavapaalla. Blogissanikin olen esitellyt lukemiani nuorten- ja nuorten aikuisten kirjoja ja pitänyt siellä myös muutamia aiheeseen liittyviä teemaviikkoja. Pääsääntöisesti olen pitänyt lukemastani kovasti, joten tuskinpa olisi nytkään pelkoa mistään äärituskallisesta projektista. Samalla voisin kenties tarjota apua kouluissa työskenteleville kollegoilleni, jotka pohdiskelevat kirjavalintoja oppilailleen mutta jotka eivät millään ehdi itse tarpeeksi lukea uutta tarjontaa. Voisipa projektistani olla vetoapua jollekin uudelle tekijällekin, jos hyvin kävisi.

Koska lähdin isoa urakkaa suorittamaan ihan yksin, oli tehtävä jonkinlaisia rajauksia käsiteltävään materiaaliin. Päätin ottaa luettavakseni uudet kotimaiset nuorten- ja nuorten aikuisten kirjat. Ajatuksenani oli etsiä teokset, joiden kohderyhmän ikähaarukka asettuu johonkin 12 – 20-vuotiaiden tietämille, vaikka hyvä nuorten- ja nuorten aikuisten kirjallisuus sopii tietysti kaikille. Avuksi otin kustantamojen kirjakatalogit, joissa monissa on annettu ikäsuosituksia. Ihan vaivattomasti ja ongelmitta tämä ei ole sujunut, mutta onneksi blogin lukijat ovat olleet valppaita ja antaneet vinkkejä teoksista, jotka ovat jääneet minulta huomaamatta. Kirjatulvaa taltuttaakseni päätin vuoden 2019 alussa lahjoittaa kaiken saamani materiaalin jonkin valitsemani yläkoulun koulukirjaston täytteeksi. Lopuksi vielä nimesin projektini Nuortenkirjatorstaiksi ja annoin sille oman hästägin #nuortenkirjatorstai.

Lähdin vapaaehtoisurakkaani iloisesti ja niin innoissani, että otin varaslähdön vuoden 2017 loppuvuodesta ja kirjoitin jutut lukupinooni kertyneistä sopivista kirjoista. Samaan aikaan lähettelin viestejä kustantamoihin. Esittelin ideani lyhyesti ja tilasin arvostelukappaleita tulossa olevista teoksista. Kuten odotinkin, arvostelukappalepyyntöihini suhtauduttiin suopeasti ja kirjoja alkoi pian vuoden 2018 alettua ilmestyä postilaatikkooni. Päätin, että otan kirjat luettavakseni ja esittelyvuoroon saapumisjärjestyksessä.

bibobook_nuortenkirjatorstai2

Mitä olen lukenut ja kokenut?

Silmäily kevätkauden nuortenkirjallisuuteen osoitti, että näppituntumani kotimaisesta nuorten- ja nuorten aikuisten kirjallisuudesta oli varsin oikea. Luvassa olisi monipuolinen ja mielenkiintoinen sekä ennen kaikkea laadukas kattaus eri kirjallisuusgenrejä. Mukana oli monia tuttuja tekijöitä, joiden teoksia olin jo lukenutkin, sekä aivan uusia nimiä. Pääosa näistä uusista oli jo pitkän linjan kirjoittajia, mutta heidän teoksensa eivät vain olleet aiemmin osuneet käsiini. Lisäksi sekaan mahtui muutama esikoiskirjailija vähän laskutavasta riippuen.

Sarjat ovat selvästikin nuorten lukijoiden ja varmasti myös tekijöiden ja kustantamoiden mieleen. Kevät- ja kesäkaudella ilmestyneistä projektiini sisältyvistä 26 kirjasta kaikkiaan 17 kappaletta on joko uuden sarjan aloitusosa tai jatkoa jo ilmestyneille teoksille. Hurskas toiveeni oli alussa, että lukisin kaikista sarjoista myös edelliset osat, mutta siitä tavoitteesta olen valitettavasti joutunut tinkimään ajanpuutteen takia.

Karkea aihepiirijaottelu antaa tulokseksi yhdeksän kirjaa, jotka voi suoralta kädeltä laskea fantasia- tai ainakin spefiromaaneiksi. Spefin piiriin kuuluu vahvasti myös yksi dystopiaromaani, jossa keskeisessä osassa ovat virtuaalitodellisuus ja pelimaailmat. Samaten yhdeksän kirjaa käsittelee pääasiassa nuorten ihmissuhdeasioita eri näkökulmista. Kolmessa kirjassa keskiössä on jokin urheilulaji ja kahdessa mopot ihmissuhdekuvioiden ohella. Lisäksi sekaan mahtuu yksi historiallinen romaani ja yksi fanfiktio, joka kyllä mielestäni olisi ennemminkin aikuisille kuin nuorille suunnattu.

Yhtään huonoa tai heikkotasoista kirjaa ei ole vielä tämän projektin tiimoilla käsiini osunut. Nuorille ja nuorille aikuisille kirjoitetaan ja julkaistaan Suomessa korkealaatuista ja mielenkiintoista kirjallisuutta. Toivoisin, että muutkin keski-ikäiset ja kaikenikäiset lukijat ylipäätään etsiytyisivät kirjakaupoissa ja kirjastoissa myös näiden kategorioiden äärille. Siellä on tarjolla upeita elämyksiä, mahtavia tarinoita ja hienoa kirjallisuutta. Suomalainen nuorten- ja nuorten aikuisten kirjallisuus ovat maailman huippuja. Niistä voimme olla kaikki ylpeitä. Miksi emme sitten lukisi niitä myös? Toivon, että omalta osaltani olen projektillani edesauttamassa tätä.

Miltä nyt tuntuu?

Moni ystäväni on kauhistellut lähinnä mielipuoliselta kuulostavaa urakkaani. Ihan turhaan, sillä projektini on sujunut odotetusti eli ihan mukavasti. Joka viikolle on toistaiseksi riittänyt kirjoitettavaa, jopa niin, että neljännesvuosittaiset yhteenvedot olen joutunut julkaisemaan sunnuntaisin. Lukuelämykset ovat olleet viihdyttäviä, virkistäviä, koskettavia ja opettavia.

Nuortenkirjat ovat pääsääntöisesti nopealukuisia, vaikka sivumäärät saattavat olla melkoisia. Vastapainoksi joukossa on ollut hyvinkin vähäsivuisia ja väljätaittoisia teoksia, mikä on auttanut aikataulussa pysymisessä. Missään vaiheessa lukupino ei ole tämän projektin takia päässyt paisumaan masentaviin korkeuksiin, vaan tahti on ollut toistaiseksi tasainen. Kustantamojen katalogien perusteella varsinainen julkaisuruuhka on luvassa syyskuussa, joten sarjani jatkunee vielä vähän matkaa ensi vuoden puolellekin.

Mitään mullistavaa mediahuomiota tämä lähinnä yhden naisen ponnistukseni ei ole saavuttanut, enkä sitä toki odottanutkaan. Mutta kaikki saamani palaute on ollut positiivista. Blogin lukijat ovat kiitelleet sarjaani, koska siitä saa esimerkiksi helposti osviittaa lahjaostoksien mietintään. Kirjailijat ja kustantamot ovat jakaneet blogilinkkejä eri somekanavissa itseni lisäksi, ja ihan mukavasti jutut ovat myös kiinnostaneet blogin lukijoita.

Tähän asti lukemieni kirjojen listan ja linkit juttuihin löytyvät Kirsin kirjanurkan jutusta #nuortenkirjatorstai-projektin toinen osavuosikatsaus. Saman jutun lopussa on myös lista syyskaudella ilmestyvistä teoksista.

Hyvillä mielin ja intoa puhkuen siis käyn syksyn kirjapinon kimppuun. Tervetuloa seuraamaan!


bibobook_kirsinkirjanurkka1
Kirsi Hietanen on pitkän linjan kirjabloggaaja, jonka blogi Kirsin kirjanurkka on perustettu jo vuonna 2010. Nuortenkirja-projektistaan huolimatta Kirsi kirjoittaa paljon muustakin kirjallisuudesta. Siviiliammatiltaan Kirsi on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja.

Luin ensimmäistä kertaa kirjan kokonaan ruotsiksi! #kaikillakielillähaaste

Tuntuu haastavalta aloittaa tämä postaus jotenkin sivistyneesti, kun tekisi mieli tuulettaa ja hyppiä ja kiljua. Luin kesäkuun lopussa ensimmäistä kertaa ikinä kokonaisen kirjan alusta loppuun ruotsiksi!

JEEEE! (Kuvittele mut virnuilemaan typerästi ja hyppimään tasajalkaa.)

Luin Tove Janssonin Kometen kommer -kirjan, joka on suomennettuna siis Muumipeikko ja Pyrstötähti. Lainasin kirjan kirjastosta jo joskus toukokuussa ja aloitin luku-urakan toukokuun lopulla. 150 sivuisen kirjan lukemiseen meni useampi viikko, tosin myönnettäköön, että välissä oli pitkiäkin aikoja, kun en teokseen tarttunut. Sain kirjan luettua juuri ennen kesäkuun loppua.

bibobook_kometenkommer2

Lukutahti tämän kohdalla oli uskomattoman hidas, aluksi. Sain usein luettua vain muutaman sivun kerrallaan, ennen kuin väsyin työlääseen tekstiin. Kesäkuun lopulla jokin kuitenkin muuttui. Olin lukenut kirjaa joka ilta ennen nukkumaanmenoa ja juuri ennen kuunvaihdetta tuntui kuin aivoissa olisi naksahtanut. Luin kirjan loppuun (eli noin 50 viimeistä sivua) yhdessä illassa yhdeltä istumalta. Ensimmäiseen sataan sivuun oli tuhraantunut kuukausi, mutta loppu – no, taisin päästä ruotsinkielen suhteen jonkinlaiseen flow-tilaan.

Ruotsinkielentaitoni ei ole paras mahdollinen. Kirjoitin ylioppilaskirjoituksissa kyllä eximian keskipitkästä ruotsista, mutta lukion jälkeen kieltä on tullut käytettyä aivan luvattoman vähän. Yliopistossa kävin akateemisen ruotsinkielenkurssin muutama vuosi sitten ja vaikka kurssilla tuntui, että osasin asioita, oli opettaja asiasta eri mieltä. Sain arvosanaksi vain tyydyttävät taidot (niin kuin tosin sai suurin osa muutakin luokkaa). Kokonaisen kaunokirjallisen teoksen kahlaaminen ruotsiksi on siis itselleni varsin suuri saavutus!

Lukemisen aikana sovelsin omia neuvojani, jotka olin antanut englanniksi lukemiseen tässäkin blogissa. Valitsin luettavaksi jotakin tuttua, enkä yrittänytkään kääntää jokaista sanaa. Tarkistin koko teoksen aikana sanakirjasta tasan kaksi sanaa (toinen niistä oli pannlugg, hapsut, jolla kuvattiin Niiskuneidin etuhiuksia). Kerran jouduin googlaamaan myös sellaisen yksinkertaisen asian kuin ”onko niiskuneidillä veli”. Olin jostain syystä unohtanut Niiskun olemassaolon kokonaan ja sekoilin kaksikon ruotsinkielisissä nimissä, jotka muistuttavat kovasti toisiaan (Snorkfröken ja Snorken).

Ruotsinkielinen kirja on toinen suoritukseni Kaikilla kielillä -haasteeseen. Olen jo lukenut yhden vaikealukuisemman teoksen englanniksi. Vielä pitäisi tarttua ranskankieliseen lastenkirjaan ja suomeksi ajattelin lukea runoja. Runous on kieltämättä itselleni vieras kirjallisuuden kategoria, mutta sieltä todennäköisesti löytyy kaunista suomenkieltä.

Tämä postaus sen sijaan toimikoon kannustuksena kaikille, jotka haluavat parantaa kielitaitoaan. Lukeminen onnistuu näköjään sellaisellakin kielellä, jota et ole oikeasti käyttänyt vuosiin, kunhan et anna periksi!

allekirjoitusminna

Tove Jansson: Kometen kommer
Bookwell, 2016
Sivuja 151
Luettavaksi kirjastosta
(Ei tähtiä tällä kertaa, sillä kyse ei ollut niinkään tarinasta vaan kielestä.)

Kesäkuussa luimme paljon ja vähän – ja lukuhaasteetkin etenevät

Kesäloma vaikutti meihin täysin erilaisilla tavoilla: Minna luki vähemmän kuin moneen kuukauteen, Laura sen sijaan kahlasi läpi useammankin teoksen rannalla maaten. Käymme myös läpi, millaisessa mallissa lukuhaasteemme ovat näin vuoden puolivälissä!

Processed with VSCO with hb2 preset

Minna: Kesäkuu oli mulle todella hidas lukukuukausi. Sain luettua loppuun saakka vain kolme kirjaa, joista kaksi on vielä kaiken lisäksi aika kevyttä kesähömppää. Elle Kennedyn The Score on Off-Campus -sarjan kolmas osa ja se oli keveydessäänkin hellyttävä ja nautin sen lukemisesta kovasti. Taisin mainita sarjan jo viime kuun koontipostauksessa, sillä luin kaksi ensimmäistä osaa ahmimalla muutamassa päivässä. The Scoren luin loppuun Lontoon-reissun aikana. Siltä reissulta tarttui mukaan toinen kesäkuussa lukemani hömppäkirja, L.S. Hiltonin Ultima. Ultima päättää Maestra-sarjan, jonka lukemisesta olen myös pitänyt todella paljon, vaikka yleinen mielipide sarjan ympärillä onkin ollut jakautunut. Toiset lukijat vihaavat sarjan päähenkilöä Judithia, toiset rakastavat. Itsessäni Judith aiheuttaa ristiriitaisia tunteita, sillä hän tuntuu aivan psykopaatilta, mutta toisaalta juuri se tekee sarjasta niin viihdyttävän ja yllättävän. Lisäksi Maestran kaikki osat ovat herättäneet minussa himon opiskella taidehistoriaa ja käydä ylipäätään enemmän näyttelyissä ja nauttia taiteesta.

Kesäkuun hitaaseen lukemistahtiin vaikuttaa osaltaan se, että olen tahkonnut läpi ruotsinkielistä Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjaa. Se on vain 150 sivua pitkä, mutta tämänhetkisellä ruotsinkielen taidollani sen lukeminen oli uskomattoman hidasta. Kometen kommer on osa Kaikilla kielillä -haasteen suoritustani, enkä voisi olla ylpeämpi, että sain oikeasti kokonaisen ruotsinkielisen kirjan luettua alusta loppuun. Noita kokemuksia kertaan varmasti heinäkuussa ihan erillisessä postauksessaan.

Lukuhaasteiden suhteen Kaikilla kielillä -haaste etenee siis ihan mallikkaasti, sillä jäljellä on vielä yksi suomenkielinen ja yksi ranskankielinen kirja. Yhdysvallat-lukuhaasteessa olen auttamatta jäljessä, sillä olen lukenut 15 kirjasta vain yhden. Hyllynlämmittäjiä olen taklannut kaksi loppuun saakka, ja lisäksi kaksi niistä on kesken ja yhden ajattelin aloittaa ensi viikolla. Yhdysvallat-lukuhaaste siis tuskin tulee suoritetuksi ennen Kirjamessuja, mutta hyllynlämmittäjiä saatan saada luetuksi enemmänkin.

Kesäkuussa luin…
Elle Kennedy: The Score (Off-Campus #3)
L. S. Hilton: Ultima (Maestra #3)
Tove Jansson: Kometen Kommer

Yhteensä kolme kirjaa, joissa 831 sivua.

Kesäkuu (3)

Laura: Toisin kuin Minnalla, kesäkuu oli minulle erityisen hyvä lukukuukausi! Kuun alun lämpimät päivät houkuttelivat pariinkin otteeseen tutustumaan Helsingin uimarantoihin kirja kourassa, ja pitkät juhannusvapaat kannustivat myös tarinoiden ääreen. Lukuintooni vaikuttivat toki myös muutamat erityisen hyvät kirjat, jotka pakottivat jättämään kaikki muut toimet syrjään. Morriganin koetukset, Pollomuhku ja Posityyhtynen ja Taiteilijan vaimo olivat kerrassaan ahmittavia teoksia. Sain myös vihdoin luettua loppuun Noin 10 myyttiä feminismistä, jonka luin muutamaa viimeistä sivua lukuun ottamatta jo maaliskuussa. Kiinnostava kirja, mutta jostain syystä se oli jäänyt vain roikkumaan. Äänikirjojenkin suhteen kesäkuu oli mallikas. Voin erityisellä lämmöllä suositella Mehiläisten historiaa ja Sherlock Holmesin tytärtä.

Vuoden puolivälissä on myös hyvä kurkistaa hieman lukuhaasteideni tämänhetkistä tilaa. Aluksi on tunnustettava, etten ole tarttunut vielä yhteenkään hyllynlämmittäjään. Hups. Yritän parantaa tapani vuoden toisella puolikkaalla ja etenkin kesälomaviikkojeni aikana! Helmet-lukuhaastetta suoritan puolestaan rinnakkain kahdella eri tavalla: lukien ja äänikirjoja kuunnellen. Sattumalta juuri tällä hetkellä molemmat haasteeni ovat kohdassa 32/50! Tähän asti olen lukenut ja kuunnellut mitä on ensimmäiseksi käteen sattunut, mutta alan nyt olla haasteissa siinä vaiheessa, että kirjoja pitäisi alkaa valikoida haastekohtien perusteella. Lukuisat kuuntelemani äänikirjat ovat jo jääneet suorituksen ulkopuolelle, samoin kävi nyt ensimmäistä kertaa myös lukemieni kirjojen suhteen. Hyvässä vauhdissa tässä kuitenkin ollaan.

Kesäkuussa luin…
Kirsti Kuronen: Pönttö
J. K. Rowling: Tästä alkaa elämä
Jaana Kapari-Jatta: Pollomuhku ja Posityyhtynen
Jessica Townsend: Morriganin koetukset
Liv Strömquist: Nousu & tuho
Annastiina Storm: Me täytytään valosta
Enni Mustonen: Taiteilijan vaimo
Leena Lehtolainen: Turmanluoti
Maryan Abdulkarim & Eveliina Talvitie: Noin 10 myyttiä feminismistä

Yhteensä yhdeksän kirjaa, joissa 1768 sivua

Kesäkuussa kuuntelin…
Sophie Kinsella: Muistatko minut?
Maja Lunde: Mehiläisten historia
Leonard Goldberg: Sherlock Holmesin tytär
Rosie Walsh: Hän lupasi soittaa
Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä
Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

Yhteensä kuusi kirjaa, jotka kestivät yhteensä noin 68 tuntia

Kesäkuussa blogissa tunnelmoitiin ylioppilaskirjoituksia ja juhannusta. Kuukauden luetuimmiksi postauksiksi kipusivat kuitenkin hieman vanhemmat tekstit, sillä lukijoita kiehtoivat Ullan Vieraskynä-kirjoitus Bookstagramista sekä Minnan teksti hyvistä self help -oppaista. Ensi viikolla järjestettävä kirjabloggaajien ja bookstagrammaajien inspispäivä tuntuu kiinnostavan, samoin myös Minnan kokemukset Goodreadsista ja Lauran arvio Pollomuhku ja Posityyhtynen -kirjasta.

Heinäkuu on Bibobookin kannalta jännittävä, sillä ensi viikolla järjestämme ensimmäisen oman tapahtumamme yhteistyössä Oma huone -podcastin kanssa. Näitä tunnelmia pääsette varmasti lukemaan ensi kuun puolella!

Enni Mustonen: Taiteilijan vaimo

Voi kesäinen Pariisi sentään kuinka paljon rakastankaan Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita! Eihän se toki ihme ole, menneisyyteen kurkottava sarja on ilahduttanut elämääni joka vuosi uudella kirjalla vuodesta 2013 lähtien. Liikkeelle lähdettiin aluksi orvoksi jääneestä pikkuisesta Idasta 1800-luvun lopulla, mutta sarjan kuudennessa osassa seurataan jo Idan tyttären Kirstin elämää 1920-luvun lopulla. Sarjan uusin kirja Taiteilijan vaimo tuo Kirstin elämään suuria mullistuksia, mistä antaa osviittaa jo kansikuvan lastenvaunuissa seisova taapero.

Taiteilijan vaimo (2)

Kirsti Erikson elää helteisessä Pariisissa rakkauden huumassa taiteilija Iivo Borissaisen aka Ilmari Aaltosen kanssa. Iivo haalii oppia ranskalaiselta kuvanveistäjältä, kun taas Kirsti työskentelee muotihuoneella ompelijana. Kesän lähestyessä loppuaan nuorenparin on kuitenkin aika palata Suomeen hakemaan kuulutuksia ja seuraamaan unelmiaan. Kirsti aikoo perustaa Bulevardille oman muotihuoneen ystävänsä kanssa, kun taas Iivon on aika ottaa uusia askeleita omalla taiteilijan urallaan. Kirstin äiti Ida ottaa pariskunnan iloisena vastaan täysihoitolansa katon alle ja niin on jälleen koko perhe koossa, vaikka piharakennuksessa asusteleva setämies Iisakki Haapaluoma onkin hyvin sairas ja Idan mies Elias Helenius jatkuvasti öisillä ajokeikoillaan.

Idan ja Kirstin elämästä lukeminen on kuin hyvien ystävien sukukertomuksen vietäväksi heittäytymistä. Muistan mistä he ovat tulleet, ja voin vain toivoa, että historian aallokot kohtelevat heitä hellästi. Kirja päättyy vuoteen 1930, mutta sydänalaani raastaa silti Kirstin lähitulevaisuudessa häämöttävä sota-aika. Päästäänköhän siihen jo ensi vuonna ilmestyvässä kirjassa?

Syrjästäkatsojan tarinoiden ensimmäisiä kirjoja markkinoitiin Downton Abbeyn kaltaisena kurkisteluna kyökistä herrasväen salonkeihin, mutta kirjojen katseen siirtyessä Idasta Kirstiin, on asetelma muuttunut. Siinä missä Ida on koko elämänsä palvellut ja passannut rikkaampiaan, on Kirsti noussut heidän tasavertaiseksi ystäväkseen ja samojen pitojen kutsuvieraaksi. Muutos on kiehtova ja kertoo omaa tarinaansa kipuamisesta yhteiskuntaluokasta seuraavaan. Vaikka toki Idakin on paimentytöstä täysihoitolan emännäksi kasvaessaan ottanut suuria askelia kohti omaa itsenäisyyttä.

Jotenkin hassua ajatella, että vasta Kirstin tytär alkaa olla omien isovanhempieni ikäluokkaa. Toisin sanoen Kirsti ja etenkin Ida edustavat aikaa, johon minulla on omien sukulaissuhteideni kautta hyvin olematon kosketuspinta. Kirjat ovat ainakin hyvä muistutus siitä, että elämä ei muutamia sukupolvia sitten suinkaan ollut niin suoraviivaista ja alkeellista kuin yksinkertaistavat kertomukset antavat ymmärtää. Silloinkin rakastuttiin, hävettiin, kapinoitiin ja unelmoitiin. Ja vanhennuttiin. Vaikka siirtyminen Idasta Kirstiin tuntui aluksi haikelta, on Kirsti nuoren ikänsä ansiosta tässä kirjassa minulle samaistuttavampi kuin hitusen taka-alalle jäänyt Ida. Vaikka rakkaita he toki molemmat ovat.

Taiteilijan vaimo on kaunis, soljuva ja eläväinen kuvaus 1920-luvun Pariisista ja Suomesta, mutta ennen kaikkea rakkaudesta ja unelmista. Kirja tempaisee niin tehokkaasti mukaansa, että siihen on tartuttava ihan jokaisena vapaana hetkenä. Harmi vaan, että se tarkoittaa kirjan nopeaa loppumista. Äkkiä vaan huomaa saavuttaneeni viimeisen sivun. Olo on haikea. Seuraavaa osaa pitää odottaa jälleen vuoden verran.

allekirjoituslaura

★★★★½
Enni Mustonen: Taiteilijan vaimo
Otava, 2018
Sivuja 430
Luettavaksi omasta hyllystä

Helmet-lukuhaasteen kohta 38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo

Otin Goodreadsin aktiiviseen käyttöön – näin siinä kävi

Yksikään kirjatoukka tuskin on voinut välttyä Goodreads-sovellukselta (tai jos olet, niin kysynpähän vaan, että where on God’s green earth have you been?). Tätä vuonna 2007 perustettua nettisivua ja sovellusta voi huoletta tituleerata kirjanörttien digitaaliseksi Raamatuksi, sillä se muutti lukemisen luonteen yksinäisestä puuhasta sosiaaliseksi tekemiseksi. Goodreads julkaisee vuosittain listaukset parhaista uusista kirjailijoista ja kirjoista, ja nykyään se voi myös vaikuttaa merkittävästi aloittelevan kirjailijan uraan. Esimerkki tällaisesta kirjalijasta on amerikkalainen Colleen Hoover, jonka esikoisteos Slammed esiteltiin onnistuneesti Goodreadsissa. Sen jälkeen Hooverin ura on ollut nousukiidossa ja hänen viimeisimmät teoksensa November Nine ja It Ends With Us ovat puhututtaneet kovasti somen kirjapiireissä.

Siitä huolimatta, että Goodreads on jo vuosia ollut suosittu alusta, en jostain syystä ole itse koskaan päätynyt sen aktiivikäyttäjäksi. (I know, where on God’s green earth have I been?) Kevään aikana päätin kuitenkin, että asiaan tulee muutos: jos aion olla vakavasti otettava kirjabloggaaja ja bookstagrammaaja, täytyy Goodreads ottaa haltuun. Ja bonuksena tästä kokemuksesta saa mukavasti kirjoitettua postauksen, joka ehkä joskus toivottavasti auttaa jotakuta muutakin kuin itseäni.

Processed with VSCO with hb2 preset

Vaikka en käyttänytkään Goodreadsia aiemmin aktiivisesti, on minulla ollut tili sivustolla jo useamman vuoden ajan. Liityin sivustolle todennäköisesti vuoden 2015 tienoilla, sillä profiilitiedoissani luki edelleen tänä keväänä, että asun Statesborossa, Georgiassa (siis Yhdysvalloissa, jossa olin vaihdossa syksyllä 2015). Päivitin heti alkuun omat tietoni vastaamaan tätä hetkeä ja lisäsin jopa freesin profiilikuvan. Sivustolle kirjautuminen on mielestäni aina ollut helppoa, sillä tili yhdistyy helposti Facebookiin eikä erilliselle salasanalle ole tarvetta.

Goodreads on suunniteltu alun perin työkaluksi, jolla käyttäjät voivat jakaa oman kirjahyllynsä sisällön ja kirjoittaa arvioita omista kirjoistaan. Näin käyttäjät voivat saada suosituksia hyvistä kirjoista ystäviltään, mikä usein kannustaa lukemaan paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin esimerkiksi pelkkä mielenkiintoinen takakansiteksti. Goodreadsin perustajat, aviopari Otis ja Elizabeth Chandler kertoivat The Atlanticin haastattelussa vuonna 2014, että sivusto lähti kasvuun juuri heidän ystäviensä kiinnostuksen pohjalta ja halusta jakaa hyviä kirjoja.

Profiilitietojen päivittämisen jälkeen aloin taistelemaan hyllyjeni kanssa. Olin aiemmin luonut sovellukseen vain kaksi hyllyä (tai ne olivat olleet jo valmiina?): want to read ja read (eli siis haluan lukea ja luettu). Haluan lukea -hyllyssä oli valmiiksi jo mielenkiintoisia kirjoja, mutta myös sellaisia, jotka olin jo lukenut ja sellaisia, jotka eivät enää kiinnostaneetkaan. Luettujen hyllyyn olin lisännyt jotakin viimeksi vuosia sitten. Siirsin TBR-listalta jo luetut luettuihin, mutta ilman päivämääriä. Sen jälkeen päätin vain aloittaa alusta: lisäsin sovellukseen kaikki tänä vuonna lukemani kirjat ja jatkoin niiden päivittämistä aina kun sain uuden teoksen loppuun. Lisäsin vuosittaiseen henkilökohtaiseen lukuhaasteeseeni tavoitteen 50 luetusta kirjasta. Sen seuraaminen on ollut yksi lempipuuhiani tässä kokeilussa.

Processed with VSCO with hb2 preset

Goodreadsin tarkoitus on tehdä lukemisesta sosiaalista. Siinä mielessä sovellus toimiikin hieman kuten Facebook, sillä se asettaa käyttäjän eteen fiidin, jossa näkyy ystävien tekemiä päivityksiä ja tykkäyksiä. Oma fiidini oli aloitusvaiheessa varsin kuollut, sillä minulla oli vain muutamia ystäviä sovelluksessa. Monet suomalaiset bookstagrammaajat ovat kuitenkin aktiivisia Goodreadsissa, joten tiesin, että aktiivisten ystävien löytäminen ei olisi vaikeaa. Suuntasin siis ensimmäisenä jo olemassa olevien kavereideni profiileihin etsimään bookstagramin puolelta tuttuja ihmisiä ja lisäsin heitä kavereiksi. Eikä aikaakaan, kun sovelluksen avatessani fiidi näytti jo eloisammalta ja monipuolisemmalta.

Ystävien karttuessa huomasin avaavani sovelluksen useammin ja selailevani sitä joskus pitkiäkin aikoja kerrallaan. Erityisesti kavereiden vuosittaisten lukuhaasteiden stalkkaaminen on ollut viihdyttävää ja on ollut hauska seurata, miten niissä edistytään. Ystävien tekemistä arvioista ja TBR-hyllyjen lisäyksistä olen löytänyt myös itselleni uutta luettavaa. Törmäsin toukokuussa fiidissä Elle Kennedyyn ja hänen Off-Campus-sarjaansa. Avausosasta Goodreadsiin kirjoitetut arviot olivat lähinnä positiivisia, minkä innoittamani nappasin iPadin mukaan parvekkeelle ja latasin The Dealin. Ahmin kirjasta melkein 200 sivua yhdeltä istumalta ja menin vasta kolmen aikaan yöllä nukkumaan.

Goodreadsin parhaita ominaisuuksia on ystävien kirjoittamien arvioiden ohella Recommendations-osio eli sivu, jossa sovellus suosittelee juuri sinulle sopivaa lukemista. Suositukset poimitaan lukemiesi kirjojen ja kirjoittamiesi arvioiden, sekä muun sovelluksessa tapahtuvan toiminnan perusteella. Goodreads tarjoaa minulle eniten suosituksia contemporaryssa, fantasiassa, romantiikassa ja young adultissa. Siis niissä genreissä, joita luen eniten ja jotka olen merkinnyt sovelluksessa suosikeikseni. Pidän myös ehdottomasti fiidin satunnaisesti ilmestyvistä suosituksista, joissa nostetaan esiin kirjoja genreistä, joita en ole aiemmin juuri lukenut. Tällä hetkellä esimerkiksi matkakirjallisuuden lukeminen houkuttelisi kovasti.

Processed with VSCO with hb2 preset

Arvioiden kirjoittamisen makuun en ole vielä kunnolla päässyt. Arvioin lähes jokaisen lukemani kirjan tänne blogiin, joten en ole vielä nähnyt polttavaa tarvetta kirjoittaa samoja arvioita Goodreadsiin (Annan kuitenkin jokaisella lukemalleni kirjalle tähtiarvion sovelluksessa). Samalla näen kuitenkin, että on olemassa joukko teoksia, jotka voisin arvioida sovelluksessa sanallisesti; nimittäin ne kirjat, jotka eivät syystä tai toisesta koskaan päädy tänne Bibbidi Bobbidi Bookiin. En lähtökohtaisesti arvioi täällä sellaisia kirjoja, jotka ovat sarjojen toisia, kolmansia tai n:siä osia, jos en ole aiemmin arvioinut sarjan ensimmäistä osaa blogissa. Toinen kategoria ovat sellaiset kirjat, jotka eivät vain jostain syystä istu meidän aikatauluun tai blogin muuhun sisältöön. Esimerkiksi Elle Kennedyn Off-Campuksesta en ole kirjoittanut täällä blogissa juuri ollenkaan, joten sen voisin harkita arvioivani Goodreadsissa.

En myöskään päässyt sisään lukemisen edistymisen jatkuvaa päivittämistä. Kokeilin sitä ruotsinkielellä lukemani Muumi-kirjan yhteydessä, mutta joka toisella kerralla unohdin päivittää edistymiseni sovellukseen. Erityisen hyvien kirjojen kohdalla ahmin kirjan sellaista vauhtia, että päivittäminen tuntuu turhalta (näin kävi lomareissulla luetulle Off-Campuksen kolmannelle osalle). Toisaalta tässäkin saattaa olla kyse pikemminkin tavasta ja tottumuksesta, johon varmasti ajan myltä oppisi, jos haluaisi.

Kaiken kaikkiaan tunnen, että minulla on vielä paljon opeteltavaa Goodreadsin käyttämisen osalta, jotta saisin siitä kaiken mahdollisen hyödyn irti. Aion kuitenkin jatkaa sovelluksen käyttämistä aktiivisemmin ja lisää ystäviäkin olisi mahtavaa saada. Jos siis haluat seurata lukemisiani ja vaikka tutustua paremmin, niin minut löydät tämän linkin takaa. Intoillaan yhdessä lisää hyvistä kirjoista!

allekirjoitusminna

p.s. Tämä postaus aloittaa sarjan, jossa testaamme säännöllisen epäsäännöllisesti erilaisia lukemiseen liittyviä sovelluksia. Seuraavan vuorossa on kirjoihin liittyvä startup Bookstr, joka keskittyy kirjamaailmaan liittyvään uutisointiin. Jos haluat, että testataan jotakin tiettyä sovellusta, niin kerro siitä kommenteissa tai vaikka ig:n yksityisviestillä. Otetaan mielellämme ehdotuksia ja ideoita vastaan!

Kirjojen rakastaja, tässä sinulle 9 juhannustaikaa

Juhannus on taianomaista aikaa, eikö vain? Valoisassa kesäyössä kaikki tuntuu mahdolliselta. Ehkäpä siksi suomalaiseen juhannukseen kuuluvat oleellisesti juhannustaiat. Ne saattavat nykyihmisestä tuntua järjettömiltä, mutta ainakin niistä saa hauskaa tekemistä pitkän viikonlopun ajaksi. Me nappasimme yhdeksän perinteistä juhannustaikaa ja tuunasimme ne kirjojen rakastajille sopiviksi – huumorilla höystettynä tietenkin. Tunnistatko alkuperäiset taiat meidän muutoksien takaa? Entä keksitkö itse lisää kirjatoukille sopivia loitsuja? Jaamme omia taikojamme juhannusviikonlopun aikana Instagramissa. Siellä voit myös tulla kommentoimaan oman juhannustaikasi!

Processed with VSCO with hb2 preset

Jos juhannusyöksi kasaa tyynyn alle seitsemän lempikirjaa, herää aamulla niska jumissa.

Mihin suuntaan juhannuskokon kärki kaatuu, sieltä löydät näkemisen arvoisen kirjahyllyn.

Jos juhannusyönä asetat vastakkain kaksi peiliä, näet toisessa valtavan TBR-pinosi kokonaisuudessaan.

Processed with VSCO with hb2 preset

Laita nukkumaan mennessäsi vasemman jalan sukka väärinpäin jalkaan, niin näet unessa tulevan lempikirjasi ihanimman hahmon.

Heitä juhannussaunan jälkeen vihta saunan katolle, mutta ole tarkkana – siitä suunnasta, mihin vastan pää osoittaa, saapuu tuleva kirjoja rakastava paras ystäväsi. (Koska kuka nyt ei sellaista kaipaisi?)

Jos luet juhannusviikonlopun aikana yhdeksän kirjaa, olet maanantaihin mennessä oppinut jotain uutta.

20180621163948_IMG_1049

Jos juhannusyönä lukee kirjaa alasti laiturilla, on seuraavana päivänä iho paukamilla hyttysenpuremista.

Jos seisot keskiyöllä alasti lempikirjasi kanssa kolmen tien risteyksessä, saat todennäköisesti tänä juhannuksena palella ja kirjasi kastuu.

Jos kokon savu osoittaa sinun suuntaasi, et ehkä rakastu tänä kesänä, mutta ainakin voit kipittää savua pakoon sisälle kirjan äärelle.

20180621164233_IMG_1051

Taianomaista juhannusta!