Paperi T: post-alfa

mä

en ollut koskaan aikaisemmin kelannut susta mitään sellaista mutta sitten näin unen jossa me oltiin ja se tuntui jotenkin oikeelta siis oikeestaan oikeemmalta kuin monet mun oikeista ihmissuhteistani enkä mä oikeestaan sen jälkeen ole enää osannut olla sun seurassa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja nyt aina kun nähdään toivon että jos viimeinkin olisit nähnyt sen saman

unen

Viime vuoden tapaus kotimaisen runouden saralla oli eittämättä Paperi T:n eli Henri Pulkkisen esikoisrunoteos post-alfa. Kirjasta on otettu jo useampia painoksia ja sen mustat sivut ovat olleet Instagram-virtojen sekä Snapchat-tarinoiden vakiokuvastoa. Vahva läsnäolo sosiaalisessa mediassa sopiikin tälle kirjalle, sillä se on katsaus kolmekymppisten elämään vuonna 2016. Runoissa ei mahtailla suurilla sanoilla, vaan sivutaan pelkillä giffeillä puhumista sekä miksi rakkauden kohteelta ei satele tykkäyksiä tai jos hän vaikka ottaisi yhteyttä Facebookissa, jossa viesti päätyy others-kansioon.

Paperi T on onnistunut tallettamaan kirjansa sivuille oivalluksia, jotka puhuttelevat nuoria sekä jo aikuisuuden kynnyksen ylittäneitä. Erityisen pidetty tuntuu olevan sivun 39 runo, jonka nostin myös tämän kirjoituksen kärkeen. Kukapa ei olisi joutunut kitumaan yksipuolisen rakkauden kourissa. Yksinkertaiset sanat vailla tekopyhyyden kuminaa ovat osuneet monien sydämiin.

laske kaikki maailmanloput ja alut

kumpia on enemmän

Pelkät sanat eivät tee post-alfasta mainiota runokirjaa. Suuressa osassa on myös kirjan ulkoasu ja taitto. Valkoiset kirjaimet nousevat esiin mustilta sivuilta. Valkoinen mustaa vasten tuntuu vaihtelun vuoksi paljon uskottavammalta ja raikkaammalta kuin mustat kirjaimet valkoisella paperilla. Vain pienet valkeat pisteet kuin liidun muruset rikkovat kirjainten lisäksi mustaa pintaa. Sivunumerotkin on painettu niin tummalla harmaalla, ettei niitä meinaa aluksi havaita. Pääosassa ovat tosiaan valkoisena kirkuvat sanat.

Paperi T on hylännyt runoissaan isot kirjaimet, ja välimerkkejä hän jakelee sanojen väliin hyvin säästäväisesti. Etenkin proosarunoissa ratkaisu korostaa tajunnanvirtaa imitoivaa kirjoitustapaa. Ehkä voimme nähdä siinä myös viittauksen nykyaikaiseen pikaviestittelyyn, jossa viestin perään lisätty piste ei olekaan kieliopin kunnioittamista vaan tökerö töksäytys.

Jos post-alfa saa yhdenkin runoista aiemmin piittaamattoman hyppäämään lyriikan maailmaan, olen suunnattoman iloinen. Kuten Helsingin Sanomat kirjoitti, on runous ajettu kustantamoissa varsin tiukoille. Lajin nostaminen yleisön tietoisuuteen vaikkapa tällaisella muusikon runokirjalla saattaa tuoda ne muutamat kultaakin kalliimmat huomion muruset, jotka kannustavat kustantajia runouden julkaisemisessa. Mielessäni post-alfa rinnastui vahvasti Otto Grundströmin Tähtiotsa-kirjaan. Syy lienee runoilijoiden muusikkotaustassa ja kirjojen sormituntumassa, mutta kyllä miesten kirjoitustyylissäkin on jotain samaa. Paperi T sortuu teoksensa alussa urbaanin miehen uhoon ja hieman väsyneeseen taiteilijuutensa kyseenalaistamiseen. Grundströmin tapaan Paperi T ei kuitenkaan uppoa täysin kliseisiin, vaan on loihtinut mustalle paperille myös oivallisia havaintoja nykymaailmasta ja rakkaudesta.

nää on kaikki rakkausrunoja

sä vaan luet niitä väärin

★★★½

Paperi T: post-alfa
Kosmos, 2016
Sivuja 93
Luettavaksi omasta hyllystä