Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa

Liekö mikään asia maailmassa niin tiiviisti mukana kaikissa elämämme vaiheissa kuin ruoka? Notkuvien pöytien äärellä vietetään perhejuhlat, lapsuudesta muistetaan joulukinkun lisäksi kesäiset eväsretket. Syömme ilosta ja surusta, yhdessä ja yksin. Parhaat ruokamuistot palaavat mieleen ja kielelle vielä vuosienkin päästä. Leena Parkkisen uusimmassa teoksessa ruoka näyttelee tärkeää roolia. Se ei ole kirjan päähenkilö, mutta kaiken takana vaikuttava alkukantainen voima.

Parkkisen viime vuonna ilmestynyt historiallinen rakkausromaani Säädyllinen ainesosa sijoittuu suurimmaksi osaksi 1950-luvun Helsinkiin. Saara on muuttanut maalta pääkaupunkiin miehensä työn perässä. Pienen Elias-poikansa kanssa nainen rakentaa kotia Töölöön (kuvittelen, että naapuritalooni) miehensä viihtyessä töissä. Uudenlaista säpinää hiljainen Saara saa elämäänsä kohdatessaan yläkerrassa asuvan Elisabethin. Seurallinen nainen rakastaa ruokaa ja pitää mieluusti herskyviä illalliskutsuja. Naiset ystävystyvät, molempien menneisyydessä tuntuu olevan asioita, joita ei kerrota ruokapöydässä koko juhlaväen edessä.

Säädyllinen ainesosa avautuu lukijan eteen kuin herkullinen ruokalista. Kirjaimellisesti. Kirjan luvut on nimetty löyhästi tapahtumiin liittyvien ruokalajien mukaan. Kirjan sivuilla pääset nauttimaan niin ruusujäätelöä kuin höyrytettyjä nakkeja ja sitruunalimonaadia. 1950-luvun kuvaus on kerrassaan herttaista, romantisoituja menneisyyden kuvauksia noukkii kirjan sivuilta kuin karamelleja suklaarasiasta.

Säädyllinen ainesosa on kaikin puolin valloittava kirja, mutta vielä yhden oikolukukerran se olisi vaatinut, sen verran harmittavia lyöntivirheitä tekstissä oli. Myös juonen rytmitystä olisi voinut pohtia vielä uudemman kerran. Alun verkkaisuus sai minut unohtamaan kirjan viikoiksi, kun taas viimeisillä sivuilla juoni kerittiin kasaan hätäisesti. Olo oli kuin La La Landin loppukohtauksessa. Saaran ja Elisabethin tarinat takautumineen ja pitkine kirjeineen tekevät kerronnasta välillä turhan poukkoilevan. Vaikka kaikki mausteet lopussa muodostavatkin herkullisen keitoksen, puskevat hämmentävät yksityiskohdat ja vihjailut kirjan alkuosassa läpi kuin liian tuju tupsautus chilijauhetta.

Pienistä rosoisuuksista huolimatta en voi antaa Parkkisen kirjalle vähempää kuin neljä tähteä. Säädyllinen ainesosa muistuttaa lukijalle, että maailma oli varsin erilainen vielä muutamia vuosikymmeniä sitten, eivätkä kaikki edelleenkään saa nauttia yhtäläisistä vapauksista. Rakkaus, intohimo ja oman itsensä löytäminen kulkevat välillä käsi kädessä, toisinaan ne vievät aivan eri poluille. Mutta oli elämäntilanne mikä hyvänsä, aina voi vähän herkutella.

★★★★
Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa
Teos, 2016
Sivuja 335
Luettavaksi kirjastosta