Teatterissa: Spring Awakening

”Ja kerran, kun kaiken mä kerron, niin ehkä myös maailma ymmärtää.”

SA

Vuosisadat kuluvat, mutta teinien elämä ei ole koskaan helppoa. Oma paikka maailmassa pitäisi löytää, vaikka sisällä myllertävät uudet ja oudot tunteet. Kaikilla tuntuu olevan mielipide siitä, millainen nuoren pitäisi olla. Paitsi nuorella itsellään. Kaikkien muiden tunteiden yläpuolelle nouse tasaisin väliajoin häpeä. Häpeä siitä mitä ja kuka on. Ympärillä olevat ihmiset osaavat empimättä kertoa ainakin, mikä nuoressa on vikana. Tampereen Työväen Teatterissa esitettävä Spring Awakening muistuttaa, millaisia epävarmuuden tyrskyjä nuorten sisällä pärskii.

Musikaali sai ensiesityksensä Yhdysvalloissa vuonna 2006, mutta se perustuu saksalaisen Frank Wedekindin jo vuonna 1891 kirjoittamaan näytelmään Frühlings Erwachen. Alkuperäisen näytelmän esittäminen kiellettiin ja sitä sensuroitiin, sillä se käsitteli ajalleen epätyypillisen avoimesti monia tabuina pidettyjä aiheita aina homoudesta teiniraskauteen.

Olisi ihana ajatella, että musikaalissa esitetty nuorten hätä olisi vain kaikua kaukaa, menneiltä vuosisadoilta. Että kenenkään ei enää tarvitsisi kätkeä omaa itseään eikä kärsiä henkisestä tai fyysisestä väkivallasta minuutensa vuoksi. Niin ei kuitenkaan ole. Seksin kyllästämässä nykymaailmassa seksuaalisuuteen liittyvien asioiden luulisi olevan arkipäivää, mutta nuoret kamppailevat edelleen monien tabujen ristitulessa. Näytelmä alkaa kohtauksella, jossa Wendla (Inna Tähkänen) tutustuu omaan kehoonsa peittonsa alla. Itsetyydytys on aihe, jota ei juuri populaarikulttuurissa tai teattereiden lavalla nykypäivänäkään esitetä.

Vaikka näytelmä käsittelee häpeää, on se tehty häpeilemättä. Ennen väliaikaa nähdään seksikohtaus, jossa ei punastellen piilotella vällyjen välissä. Satuin istumaan katsomossa koululaisryhmän keskellä, ja lavalla näkyneet takapuolet ja rinnat näyttivät herättävän moninaisia ajatuksia. Maassa, jossa saunassa istutaan alasti vieraiden keskellä, lavalla nähty alastomuus tuntuu edelleen varsin rohkealta. Pääpari Wendla ja Melchior (Julius Martikainen) eivät suinkaan ole ainoat, jotka näyttäytyvät ilkosillaan. Näin paljon alastomuutta en ole teatterin lavalla koskaan nähnyt, mutta jokainen alaston pakara on perusteltu. Nakuilu ei ole itsetarkoitus, sillä pyritään välittämään jokin suurempi viesti.

Spring Awakening tuo lavalle suuren joukon opiskelijoita, mutta kiusallista ammatillista keskeneräisyyttä ei suinkaan nähdä. Päähenkilöt taipuvat upeisiin laulusuorituksiin ja moni sivuhahmokin on laulajana fantastinen. Usein tällaisissa tuotannoissa hyviä laulajia riittää vain muutamiin rooleihin, mutta Tampereella kukkii lahjakkuus. Taitavia tanssijoitakin voisi hyödyntää vielä enemmän. Oivaltavilla koreografioilla ja valosuunnittelulla näyttämö täyttyy visuaalisella ilottelulla. Minimaalinen lavastus riittää, kun näyttelijät kykenevät olemuksellaan ja liikkeillään täyttämään estradin.

Muutamia teknisiä ongelmia näytelmässä on. Mikrofonit rahisevat ja ääni meinaa lähteä ajoittain kiertämään. Rock-musikaaliin sopivat kapulamikit jakavat varmasti myös yleisön mielipiteen. Laulukohtauksissa näyttelijät kaivavat vaatteidensa poimuista mikrofonit, joihin laulamalla he kertovat sisäisiä tunteitaan. Menevään revittelyyn kädessä pidettävä kapula sopii toki hyvin, mutta sen tonkiminen liinavaatteiden keskeltä rakastelun jälkeen tuntuu riitelevän herkän balladin tunnelmaa vastaan.

Spring Awakening on täynnä aitoja tunteita, jotka risteilevät yleisön päällä hallitsemattomasti. Villi naurahdus saattaa hetkessä muuttua kostuviksi silmiksi. Lapsen hyväksikäyttöä kuvittava koreografia on niin raaka, että sielua värisyttää kauhusta. Liiallisuuksiin ja rienaavuuteen ei kuitenkaan sorruta. Kaikki tunteet näytetään estotta, mutta tyylillä, tuskalla mässäilemättä. Näyttelijät onnistuvat kuvaamaan tunteita aidosti. Pienten tyttöjen haaveilut, teinipoikien uho ja nuorten ärhkäkäs keskisormien heiluttelu eivät tunnu päälle liimatuilta, sellaista elämä vaan on.

allekirjoituslaura

★★★★
Spring Awakening
Tampereen Työväen Teatteri
Ohjaus: Samuel Harjanne
Käsikirjoitus ja laulujen sanat: Steven Sater
Musiikki: Duncan Sheik
Suomennos: Sami Parkkinen
Kapellimestari: Niina Alitalo
Rooleissa:  Muun muassa Inna Tähkänen, Julius Martikainen, Jasper Leppänen, Veera Tapanainen, Olli-Tapio Tikkanen ja Kaisla Ollila.
Esitykset: 22.3., 24.3. ja 9.–10.5.

Kuvat © Kari Sunnari./ Tampereen Työväen Teatteri

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s