5 karmivaa tarinaa Halloweeniksi (pt. 2)

Hyvää pyhäinpäivää! Vuosi sitten kasasin listan karmivista Halloween-henkisistä tarinoista ja jaoin sen teidän kanssa. Lokakuussa synttäriviikolla eräs kommentoija kertoi tarttuneensa Mary Shelleyn Frankensteiniin tuon postauksen ansiosta. Tuosta kommentista heräsi sitten ajatus, että näitä tarinoita on jaettava lisää.

Viime vuotisen postauksen kasaamisessa auttoi nyt jo kaksi vuotta sitten käymäni yliopistokurssi, Patterns in Film and Literature. Kävin kyseisen kurssin vaihdossa ollessani Yhdysvalloissa. Kurssin alussa kävi ilmi, että kaikki kurssisisällöt koskivat vampyyreja – saimme siis opintopisteitä siitä, että luimme Draculan ja katsoimme kerran viikossa vampyyrileffan koko syksyn ajan (oli meillä toki muutakin lukemista ja kokeet). Kurssi oli ehdottomasti kivoin koko vaihdon aikana ja opettajakin oli vielä symppis vanha puolalainen tohtori.

Viime vuotisella listalla keikkuvat Joseph Sheridan le Fanun Carmilla, Bram Stokerin Dracula ja ruotsalaisen John Ajvide Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen juurikin tuon kurssin takia. Monia hyviä tarinoita jäi kuitenkin vielä jakamatta, joten tässä tulee siis osa kaksi.

Mary E. Wilkins Freeman: Luella Miller

Luella Miller ei ole tavallinen vampyyritarina siinä mielessä, että Luella ei ime uhreistaan verta vaan pikemminkin näiden elinvoiman. Tarinan kertoo vuosikymmeniä myöhemmin Lydia Andersson, joka on viimeinen Luellan tuntenut ihminen. Hän ei tosin taipunut Luellan voimien valtaan. Mielenkiintoista tarinassa on se, että Luella ei itse aktiivisesti tunnu käyttävän voimiaan, vaan ihmiset työskentelevät itsensä kuoliaaksi hänen palveluksessaan, koska eivät muuta voi.

Margaret Atwood: Orjattaresi

Margaret Atwoodin Orjattajaresi (engl. The Handmaid’s Tale) on karmiva erilailla kuin perinteiset kauhutarinat. Tulevaisuuteen sijoittuvassa tarinassa Yhdysvalloissa on tapahtunut vallankaappaus ja maata johtaa uskonnollinen kultti, jonka sisällä naisten asema ja oikeudet on tallottu niin alas kuin voi. Keskiössä pyörivät lasten saaminen ja lisääntyminen, sillä lapsista on tullut harvinaisia. Pelottavinta tarinassa ei ole uusi maailma, vaan se, että sellainen maailma olisi täysin mahdollinen. Tämä toimii myös TV-sarjana ja se on saatavilla ainakin HBO Nordicista.

Dracula Untold

Dracula Untold yritti muutama vuosi sitten herätellä henkiin vanhaa Dracula-myyttiä ja käsittääkseni elokuva oli ainakin ihan kohtalainen menestys. Se kertoo tarinan siitä, kuinka Draculasta tuli juuri se myyttien hirviömäinen Dracula. Pääosaa esittää komea Luke Evans ja pääpahista Charles Dance. Elokuva ei niinkään ole pelottava, vaan pikemminkin viihdyttävä. Siis täydellistä katsottavaa pimeään lauantai-iltaan!

Joan Acocella: In the Blood

Kirjoitin vaihdossa ollessani esseen siitä, miksi vampyyrit ovat edelleen suosittuja ja miksi niiden suosio tuntuu kestävän aikaa. Joan Acocellan New Yorkeriin kirjoittama essee vampyyrien kirjallisesta synnystä ja vampyyri-fiktion kehityksestä oli ehdottomasti mielenkiintoinen ja suosittelen sitä luettavaksi ihan viihdemielessäkin. Verenimijöistä kiinnostuneelle tekstistä löytyy ainakin myös joitain kirjavinkkejä.

Stranger Things 2

Mietin hetken, laitanko tätä ollenkaan listalle, mutta pakkohan se oli. Stranger Thingsin ensimmäinen kausi oli huippuhyvä ja ainakin itselläni on vielä toinen kausi katsomatta. Teimme poikaystävän kanssa pyhän lupauksen, että katsomme sen yhdessä, joten pääsen töllön eteen tätä katsomaan vasta ensi viikolla. Voin silti jo suositella sarjaa ihan kaikille Stephen Kingmäisestä menosta pitäville. Sarja sopii erityisen hyvin tähän pimeään vuodenaikaan.

Jos sulla on hyviä (ei-niin)-pelottavia tarinoita mielessä, niin jaa ne ihmeessä kommenteissa. Ihanaa viikonloppua sulle!