Olin hipaillut Audrey Carlanin Calendar Girl -kirjaa kirjastossa useampaan otteeseen, mutta sarjan avausosaa ei koskaan ollut vapaana hyllyssä. Kun viime vuoden loppupuolella otin sitten BookBeatin käyttöön, yllätyin positiivisesti: Sarja oli saatavilla ja vieläpä äänikirjana. Otin ensimmäisen osan heti kuunteluun ja no, postauksen otsikkokin kertoo jo oleellisen: eroottinen fiktio ei ainakaan tämän teoksen osalta sovellu äänikirjaksi.
Osittain vika saattaa olla itse tarinassa. Calendar Girl alkaa eroottiselle fiktiolle hyvin tyypilliseen tapaan: Naispäähenkilö on rahapulassa, hän listautuun seuralaispalveluun, saa ensimmäisen asiakkaansa ja rakastuu. Tässä kyseisessä tapauksessa päähenkilö Mia yrittää maksaa isänsä miljoonan dollarin pelivelat pois, seuralaispalvelu on astetta tasokkaammille asiakkaille tarkoitettu ja ensimmäinen asiakas, Wes, on huikaisevan kuuma, komea ja ihana. Tarinasta ei siis puutu luksusta tai kuumia miehiä.
Se, mikä sen sijaan puuttuu, on edes jokseenkin säädyllinen kieli ja edes himpun verran todelta tuntuva tunnetason yhteys päähenkilöiden välillä. Säädyllinen saattaa kuulostaa hassulta sanavalinnalta eroottisesta fiktiosta puhuttaessa, sillä genren kirjoissa käytetään ylipäätään hyvin paljastavaa kieltä. With that said, seksistäkin voi kirjoittaa kauniisti, nautinnollisesti ja aistillisesti niin, että se on samalla myös roisia ja sitä, mitä suurin osa eroottisen fiktion lukijoista kaipaa. Calendar Girlin kohdalla syytän tästä kielen tökkimisestä suomennosta ja äänikirjaa formaattina. Erotica toimii yleisesti ottaen aina paremmin englanniksi (ainakin omasta mielestäni) ja kun rivotkin kohtaukset lukee paperilta ja ne saa kuvitella itse, on tekstistä helpompi tehdä sellainen, että se vetoaa juuri omiin mieltymyksiin. Äänikirjan ongelma on siinä, että kuulijalla ei ole vapautta päättää minkälaisen aah-äännähdyksen nainen päästää tai miten mies murahtaa.
Toinen kielen osalta tökkinyt asia oli päähenkilö Mian tapa puhua parhaalle ystävälleen. Repliikeissä vilahdelleet horot ja lutkat kuulostavat suomeksi sanottuina pikemminkin typeriltä loukkauksilta kuin hassun hauskoilta hellittelynimiltä, joiksi ne oli selkeästi tarkoitettu. Jälleen kerran alkukielellä lukeminen voisi korjata tämänkin ongelman – vaikka toisaalta minun on vaikea kuvitella, että kestäisin Mian ja tämän parhaan ystävän keskusteluja sen enempää englanniksikaan. Ne olivat niin tyhjänpäiväisiä, että teki mieli kelata niiden yli.
Kielen lisäksi teoksen toinen ongelma on päähenkilöiden väliltä puuttuva tunnetason yhteys. Calendar Girlissä yritetään kovasti saada Mia ja Wes rakastumaan luonnollisesti ja kirjan lopussa lähestyvästä erosta yritetään tehdä isoa monsteria, mutta lopulta kaikki tuntuu lässähtävän oikein kunnolla. Aineksia oli, mutta niistä ei osattu tehdä kakkua. Tai tässä tapauksessa kunnollista rakkaustarinaa. Vaikka seksi olisikin herkullista, ei kunnollista romanssia saa rakennettua pelkän fyysisen viehätyksen varaan – se jos mikä on tähän mennessä tullut romanttisista elokuvista ja eroottisesta fiktiosta selväksi.
Toisaalta olisi mielenkiintoista tarttua sarjan seuraavaan osaan (jonka Laura on itseasiassa jo kuunnellut) ja nähdä, kehittyykö tarina parempaan päin. Toisaalta fiilis on epävarma: Viitsinkö hukata kuunteluaikaa näin epätasaisesti alkaneeseen tarinaan?
Jos olet lukenut tai kuunnellut Calendar Girlin kokonaan, kuulisin mielelläni ajatuksiasi sarjasta!
★★
Audrey Carlan: Calendar Girl. Tammikuu
Suomennos: Oskari Suosto
Lukija: Pinja Flink
WSOY, 2016
Sivuja 86, äänikirjana 4h 6min
Kuunneltavaksi BookBeatista
Bibbidi Bobbidi Book 
En ole tätä sarjaa lukenut, varmaankin koska erotican lukeminen nimenomaan suomeksi on minunkin mielestäni varsin arvelluttava asia. Hauska kuulla, että tämä ongelma ei ole pelkästään minun päässäni, vaan muutkin ovat samaa mieltä, että englanniksi seksikohtausten lukeminen on vaan jotenkin helpompaa.
Olen miettinyt mistä tämä johtuu. Yhdeksi selitykseksi olen keksinyt juuri tuon saman kuin sinä. Vieras kieli jotenkin sopivasti etäännyttää. Toisaalta välillä tuntuu siltä, että suomeksi ei vaan yksinkertaisesti ole oikein kunnon sanoja tähän aiheeseen. Tekstistä tulee joko liian kliinistä tai sitten aivan liian purppuraista. Mietin myös kuinka paljon asia liittyy siihen, että englanninkielisessä kirjallisuudessa esim. romantiikkakirjallisuutta seksikohtauksineen kirjoitetaan aivan erilaisia määriä kuin mitä tämäntyyppistä kirjallisuutta on suomeksi saatavilla. Varmasti tekstit virtaviivaistuvat, kun niitä tuotetaan ja kirjoitetaan enemmän.
TykkääTykkää
Olet varmasti oikeassa siinä, että jos eroticaa kirjoitettaisiin suomeksi enemmän, olisi sen sanastokin monipuolisempaa. Olisikin itseasiassa mukavaa lukea joskus sellainen suomalainen eroottinen teos, joka ei saa pyörittelemään silmiä. Sitä ennen täytyy pysytellä englanninkielisessä ja nauttia siitä etäisyydestä, jonka kieli saa aikaan. Kiitos analyyttisesta kommentista!
TykkääTykkää
Kuuntelen juuri nyt Fifty Shades of Greytä englanninkielisenä äänikirjana. Ensin oli tottumista siihen, että nuori nainen, joka on lukija, vaihtelee omaa ääntään lukiessaan dialogiosuuksia. Miehen puheelle on siis ”miehekäs” ääni ja naisille ”naismainen”. Olen ehkä kuitenkin enemmän neutraalin ääneen lukemisen ystävä, joten tämä rassasi kirjan alussa.
Olen kuunnellut äänikirjoja vasta muutaman viikon Book Beatista, mutta muutaman kirjan kuunneltuani olen jo todennut, että kaikki kirjat eivät tosiaan sovi äänikirjoiksi. Ferranten Loistava ystäväni oli hidastempoisten tapahtumien ja runsaan henkilömääränsä takia jotenkin vaikea seurattava. Sen sijaan Fifty Shades tuntuu kuin luodulta äänikirjaformaattiin. Tosin epäilen, että tarina ja varsinkin dialogi on uskottavampaa englanniksi kuunneltuna kuin suomeksi…
TykkääTykkää
Fifty Shades of Greytä en olekaan koskaan kuunnellut äänikirjana, vaikka olen lukenut sarjan läpi monestikin. Se olisikin varmaan mielenkiintoinen kokemus, kun E L Jamesin proosaa on haukuttu niin paljon. Ylipäätään olet oikeassa siinä, että toisia kirjoja ei vain ole tarkoitettu äänikirjoiksi. Esimerkiksi Agatha Christien Kuolema Niilillä edistyy niin hitaasti, ettei sitä oikein jaksa kuunnella, mutta Dan Brownin Da Vinci -koodi taas on aivan toinen juttu. Kiitos kommentista! 🙂
TykkääTykkää