Bibbidi Bobbidi Book

Olin hipaillut Audrey Carlanin Calendar Girl -kirjaa kirjastossa useampaan otteeseen, mutta sarjan avausosaa ei koskaan ollut vapaana hyllyssä. Kun viime vuoden loppupuolella otin sitten BookBeatin käyttöön, yllätyin positiivisesti: Sarja oli saatavilla ja vieläpä äänikirjana. Otin ensimmäisen osan heti kuunteluun ja no, postauksen otsikkokin kertoo jo oleellisen: eroottinen fiktio ei ainakaan tämän teoksen osalta sovellu äänikirjaksi.

Osittain vika saattaa olla itse tarinassa. Calendar Girl alkaa eroottiselle fiktiolle hyvin tyypilliseen tapaan: Naispäähenkilö on rahapulassa, hän listautuun seuralaispalveluun, saa ensimmäisen asiakkaansa ja rakastuu. Tässä kyseisessä tapauksessa päähenkilö Mia yrittää maksaa isänsä miljoonan dollarin pelivelat pois, seuralaispalvelu on astetta tasokkaammille asiakkaille tarkoitettu ja ensimmäinen asiakas, Wes, on huikaisevan kuuma, komea ja ihana. Tarinasta ei siis puutu luksusta tai kuumia miehiä.

Se, mikä sen sijaan puuttuu, on edes jokseenkin säädyllinen kieli ja edes himpun verran todelta tuntuva tunnetason yhteys päähenkilöiden välillä. Säädyllinen saattaa kuulostaa hassulta sanavalinnalta eroottisesta fiktiosta puhuttaessa, sillä genren kirjoissa käytetään ylipäätään hyvin paljastavaa kieltä. With that said, seksistäkin voi kirjoittaa kauniisti, nautinnollisesti ja aistillisesti niin, että se on samalla myös roisia ja sitä, mitä suurin osa eroottisen fiktion lukijoista kaipaa. Calendar Girlin kohdalla syytän tästä kielen tökkimisestä suomennosta ja äänikirjaa formaattina. Erotica toimii yleisesti ottaen aina paremmin englanniksi (ainakin omasta mielestäni) ja kun rivotkin kohtaukset lukee paperilta ja ne saa kuvitella itse, on tekstistä helpompi tehdä sellainen, että se vetoaa juuri omiin mieltymyksiin. Äänikirjan ongelma on siinä, että kuulijalla ei ole vapautta päättää minkälaisen aah-äännähdyksen nainen päästää tai miten mies murahtaa.

Toinen kielen osalta tökkinyt asia oli päähenkilö Mian tapa puhua parhaalle ystävälleen. Repliikeissä vilahdelleet horot ja lutkat kuulostavat suomeksi sanottuina pikemminkin typeriltä loukkauksilta kuin hassun hauskoilta hellittelynimiltä, joiksi ne oli selkeästi tarkoitettu. Jälleen kerran alkukielellä lukeminen voisi korjata tämänkin ongelman – vaikka toisaalta minun on vaikea kuvitella, että kestäisin Mian ja tämän parhaan ystävän keskusteluja sen enempää englanniksikaan. Ne olivat niin tyhjänpäiväisiä, että teki mieli kelata niiden yli.

Kielen lisäksi teoksen toinen ongelma on päähenkilöiden väliltä puuttuva tunnetason yhteys. Calendar Girlissä yritetään kovasti saada Mia ja Wes rakastumaan luonnollisesti ja kirjan lopussa lähestyvästä erosta yritetään tehdä isoa monsteria, mutta lopulta kaikki tuntuu lässähtävän oikein kunnolla. Aineksia oli, mutta niistä ei osattu tehdä kakkua. Tai tässä tapauksessa kunnollista rakkaustarinaa. Vaikka seksi olisikin herkullista, ei kunnollista romanssia saa rakennettua pelkän fyysisen viehätyksen varaan – se jos mikä on tähän mennessä tullut romanttisista elokuvista ja eroottisesta fiktiosta selväksi.

Toisaalta olisi mielenkiintoista tarttua sarjan seuraavaan osaan (jonka Laura on itseasiassa jo kuunnellut) ja nähdä, kehittyykö tarina parempaan päin. Toisaalta fiilis on epävarma: Viitsinkö hukata kuunteluaikaa näin epätasaisesti alkaneeseen tarinaan?

Jos olet lukenut tai kuunnellut Calendar Girlin kokonaan, kuulisin mielelläni ajatuksiasi sarjasta!

★★
Audrey Carlan: Calendar Girl. Tammikuu
Suomennos: Oskari Suosto
Lukija: Pinja Flink
WSOY, 2016
Sivuja 86, äänikirjana 4h 6min
Kuunneltavaksi BookBeatista