Sarjakuvasunnuntai – Jesse Matilainen: Lohikäärmeen kaupunki

En ollut suunnitellut lukevani tammikuussa sen suuremmin sarjakuvia, mutta huomasin muuttavani mieleni, kun kirjastossa oli asetettu sarjakuvia näytteille hyllyyn ja niitä oli siitä helppoa selata. Katselin muutamaa, mutta tartuin lopulta alahylyllä lojuneeseen Jesse Matilaisen Lohikäärmeen kaupunkiin. Syy lainauspäätökseen oli lähinnä teoksen takakansiteksti: ”Matkakertomukseen tiivistyy vuoden verran kokemuksia Pekingissä asumisesta. Kertojana toimii antropologi, jolla on hallussaan Kiinan kieli ja avoin mieli, mutta joka ei ole aiemmin käynyt Lohikäärmeen kaupungissa.”

bibobook_lohikaarmeenkaupunki1

Tuohon lyhyeen kuvaukseen sisältyy kolme seikkaa, jotka saivat minut kiinnostumaan teoksesta. Ensinnäkin kyseessä on matkakertomus sarjakuvan muodossa. Rakastan hyviä matkakertomuksia (esimerkiksi Rauli Virtasen Reissukirja on hyvä!) ja olen aina ollut kiinnostunut muista kulttuureista. Haaveilen ulkomaantoimittajan työstä, joten siinäkin mielessä kirja kutkutti mieltä. Toiseksi, taitelija on antropologi eli hän on ollut Kiinassa tekemässä tutkimusta ja opiskelemassa. Tunsin lievää hengeheimolaisuutta, sillä olen pahemman luokan nörtti: teen töitä tutkimusavustajana ja olen oikeasti innoissani gradun tekemisestä. Ja kolmanneksi, tarina kertoo ulkomailla asumisesta ja kulttuurien törmäämisestä. Hassuilta sattumuksilta ei siis voi välttyä.

Näitä kaikkia asioita Matilaisen teos antoikin lukijalleen. Kirja on jaettu vuodenaikojen mukaan osiin ja jokaisessa osassa pohditaan erilaisia teemoja. Alussa koetaan uutuuden viehätystä ja joskus turhautumista paikallisiin tapoihin. Niitä vertailla Suomeen ja suomalaisiin – asiat Kiinassa kun ovat ihmisten kohtaamisesta ja yhteiskunnan järjestelmästä lähtien erilaisia kuin täällä meillä. Piirroksissa on läsnä alituisesti huono ilmanlaatu ja monesti asioita voi tehdä ainoastaan silloin, kun ilmassa on hieman vähemmän saasteita. Lopulta kertoja palaa vaimoineen kotiin Suomeen ja yhtäkkiä Suomi onkin iso, hiljainen ja väljä. Ja Kiinaankin jää asioita, joita tulee ikävä.

Matilainen piirtää hauskasti ja monipuolisesti. Kuvissa on paljon vaihtelua ja viiva on sopivan yksinkertaista ainakin näin sarjakuvien noviisille. Tarinat ovat hauskoja pieniä kommelluksia, mutta sekaan mahtuu muutamia syvällisimpiäkin elämänviisauksia ja tärkeitä oivalluksia. Itsekin ulkomailla asuneena joihinkin Matilaisen kokemuksiin on helppo samaistua.

Teos on nopealukuinen: luin sen luultavasti alle parissa tunnissa. Se sopii ehdottomasti luettavaksi sellaisellekin, joka ei normaalisti lue sarjakuvia (aka. minä). Ja kaupanpäälle saa mielenkiintoisen katsauksen Kiinaan ja sen kulttuuriin.

allekirjoitusminna

★★★
Jesse Matilainen: Lohikäärmeen kaupnki
Suuri Kurpitsa,2014
Sivuja 119
Luettavaksi kirjastosta

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Sarjakuvasunnuntai – Jesse Matilainen: Lohikäärmeen kaupunki

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s