”Sitä en tietenkään tiedä, onko J. K. Rowling miettinyt karamellin nimeä näin huolellisesti, muta sillä ei ole merkitystä – minun on se joka tapauksessa mietittävä, jotta tavoitan suomeksi sen minkä Rowling on kirjoittanut englanniksi.”
Kuten olen useaan otteeseen täällä blogissa kirjoittanut, luen kaikkein mieluiten suomeksi. Näin on ollut aina. Muistan kuinka tuskastuttavaa oli, kun kaverini lukivat uusimmat Harry Potterit heti niiden ilmestyttyä englanniksi, mutta minä jouduin odottamaan suomenkielisiä käännöksiä. Kerran yritin aloittaa Potteria englanniksi, mutta lopetin heti alkuunsa, kun takakannessa lukenut Hogwarts ei auennut ensisilmäyksellä. Sittemmin olen toki saanut velhomaailman sanastoa paremmin haltuuni englanniksikin, mutta silti lukukokemukseni Pottereiden suhteen on edelleen vahvasti suomentaja Jaana Kapari-Jatan ammattitaidon varassa.
Olen iloinen kuinka tehokkaasti Helmet-luuhaaste on tänä vuonna kääntänyt katsettani kirjojen suomentajia kohti. Vaikka olen lukijana hyvin riippuvainen ammattitaitoisista kääntäjistä, ovat he usein jääneet ajatuksissani taka-alalle. Kun luen kirjoja vain suomeksi enkä samaa teosta sekä käännöksenä että alkuperäiskielellä, on kaikki hirveän helppo laittaa kirjailijan piikkiin. Mistä minä alkuperäistekstiä lukematta tietäisin onko kääntäjä onnistunut välittämään tarinan minulle kirjailijan aikomalla tavalla? Hyvä käännös saa minut kehumaan kirjailijan elävää kieltä, mutta saattaahan käännös joskus epäonnistuakin, mikä mielessäni näyttäytyy kirjailijan vikana.
”Mietin joskus, että kun jokunen kymmenen vuotta on kulunut, maailmassa on aika monessa valtiossa päämies, joka on nuorena lukenut Pottereita. Päätä huimaa kun tällaista ajattelee.”
Kapari-Jatan ja Harry Pottereiden kohdalla on tosin aina ollut selvää, että käännöstyö on ollut taiten tehtyä. Kertovathan sen jo nerokkaasti käännetyt nimet, loitsut ja taikamaailman muu sanasto. En ole kuitenkaan sen kummemmin pysähtynyt pohtimaan näiden suomennosten syntyhistoriaa, ja sen vuoksi oli erittäin upeaa saada vihdoin luettua jo kymmenen vuotta sitten (eli seitsemännen Potterin ilmestymisen jälkeen) julkaistu Kapari-Jatan teos Pollomuhku ja Posityyhtynen. Kirjassa kääntäjä vastaa hänelle vuosien varrella esitettyihin kysymyksiin aina käännöstyön haasteista ja iloista julkisuuteen nousemiseen asti. Kirjan kiinnostavinta antia ovat kuitenkin Kapari-Jatan yksityiskohtaiset kertomukset sanojen suomennosten taustalla. Kirjaa lukiessaan sitä alkaa maistella sanoja ihan eri tavalla: kilokielimelli, Villisilmä Vauhkomieli, karkotaseet. Jaana Kapari-Jatan käännökset ovat kunnianosoituksia suomen kielen rikkaudelle!
Kirja välittää Kapari-Jatasta kuvan ammattitaitoisena kääntäjänä ja lämpöisenä ihmisenä. Hän ei anna kirjasarjan valtavan suosion luoda itselleen paineita, vaan tekee käännöstyön sellaisella pieteetillä kuin se ansaitseekin. Suomentamista ei sovi hoputtaa, jos halutaan aikaa kestäviä käännöksiä. Hieman malttamattomana ihmisenä en voi myöskään kuin ihailla Kapari-Jatan kärsivällisyyttä pyöritellä yksittäisiä sanoja niin pitkään, että ne todella sopivat kirjan tyyliin ja antavat lukijalle onnistumisen kokemuksia. Samalla sitä huomaa kuinka vivahteikas kieli suomi kaikkine synonyymeineen on, ja kuinka laaja sanavarasto kääntäjällä onkaan oltava. Ei voi kun ihailla. Pollomuhku ja Posityyhtynen on riemastuttava kirja, joka tarjoaa uutta näkökulmaa sekä lapsesta asti rakastamaani kirjasarjaan että suomentamiseen noin yleisemminkin.
Poimitaanpa tähän loppuu vielä pari hauskaa paljastusta kirjasta. Jaana Kapari-Jatta kertoo halunneensa jättää kirjoihin tervehdyksen kummipojalleen. Sellainen on Liekehtivässä pikarissa kerran mainittu Ervander Ivaharju, joka on saanut etunimensä kääntäjän kummipojan kolmannen nimen mukaan. Kapari-Jatta paljastaa myös lyöntivirheen, jonka hän huomasi vasta sarjan seitsemättä kirjaa suomentaessaan. Suomenkielisissä kirjoissa puhutaan Godrickista, vaikka englanniksi nimi oli Gordic. Yksi ylimääräinen k-kirjain oli mennyt läpi kenenkään huomaamatta, mutta ei se enää kääntäjää harmita.
”Käsityö on käsityö, kokonaisuus ratkaisee. Kirjoneule ei ole pilalla, jos yksi villasukan varren keltaiseksi tarkoitettu silmukka on neulottu vahingossa oranssilla. Minusta sama pätee myös kirjaneuleeseen.”
★★★★
Jaana Kapari-Jatta: Pollomuhku ja Posityyhtynen
Tammi, 2008
Sivuja 164
Luettavaksi kirjastosta
Helmet-lukuhaasteen kohta 16. Kirjassa luetaan kirjaa
Bibbidi Bobbidi Book 
Minä olen Potterit lukenut nimenomaan englanniksi, mutta löytyvät kyllä suurimmaksi osaksi hyllystä myös suomeksi. Ne on hankittu muksuja varten, mutta olen monta kertaa suunnitellut itsekin ne vielä lukevani. Ihan vain kiitetyn käännöksen vuoksi.
Ainakin ne pitäisi varmaan lukea ennen kuin lähtee tutustumaan tähän kirjaan tai sanojen syntyhistoria voi mennä pahemman kerran ohi…
TykkääTykkää
Moni kaveri, joka on kirjat lukenut aluksi englanniksi, on vierastanut suomennosta. Onhan se ihan ymmärrettävää, kun on tottunut tiettyihin termeihin ja nimiin. Toivottavasti sinulla ei töki suomennos tuolla tavalla silmään, Kapari-Jatan työ on nimittäin ehdottomasti lukemisen arvoista. Minua kiinnostaisi Potterit myös äänikirjaversioina, moni kun on kehunut Vesa Vierikon lukutyyliä.
TykkääTykkää
Minulla taitaa Pottereiden lukemisesta olla jo sen verran monta vuotta, että saattaisi mennä läpi… Täytyy koittaa.
Äänikirjaversio olisi myös mahtava, Vesa Vierikkoa olen mielestäni jossain kirjassa kuunnellut ja tykännyt.
TykkääTykkää
Todellinen kirja-aarre, joka tekee näkyväksi kääntäjien usein näkymätöntä työtä! Ja vielä visuaalisesti kutsuva, ei ajan hammas voi tätä purra. Itse tykkään kaikista kirjoista, joissa kerrotaan kirja-alan muista toimijoista kuin itse kirjailijoista. Luen tämän kyllä, kun käsiini saan.
TykkääTykkää
Tuleeko sinulle mieleen muita kirjoja näistä kirja-alan ”kulisseissa” toimivista ihmisistä? Ala kiinnostaa suunnattomasti, mutta kuten totesit, valitettavan usein kaikki muut tärkeät voimat kirjailijan lisäksi jäävät pimentoon.
TykkääTykkää
Sain tämän joskus siskoltani lahjaksi ja olen lueskellutkin sitä silloin jonkin verran. Tosi kiinnostavaa kuulla kääntäjältä siitä prosessista, millaista se on. Taitaa tosin tällä hetkellä olla vielä äidin varastossa odottamassa seuraavaa muuttoani täältä pohjoisesta hieman etelämmäksi (äiti asuu siinä puolivälissä matkaa). Puhuttiin viime kerralla lukupiirissäkin ohimennen tästä kirjasta, kun kerroin kuinka en ollut aivan vakuuttunut Kapari-Jatan Nevermoorin suomentamisesta. Samoin en pidä kaikista hänen ratkaisuistaan Pottereissa ja esim. Ada Gootteissa, vaikka paljon hän onkin kääntänyt oikein tai mitä ei voi enää kuvitella käännettävän toisin.
TykkääTykkää
Nyt jäi kiinnostamaan: mikä sinulla tökki Nevermoorin suomennoksessa? Itselleni se upposi hyvin, tosin en kiinnittänyt sen suurempaa huomiota käännöstyöhön, lähinnä tarinasta nousivat tajuntaani yhtäläisyydet Pottereiden kanssa.
TykkääTykkää
Lainaan bloggaustani: ”Kääntäjä Jaana Kapari-Jattaa arvostetaan suuresti, mutta minulla on välillä vaikeuksia hyväksyä hänen suomentamispäätöksiään. Etenkin erisnimissä. Morrigan esimerkiksi tapaa pojat nimeltään Pihlaja (Rowan) ja Paimen (Shepard). Ensimäinen käännös on vielä ihan ok, mutta Paimen ei mielestäni sovi etunimeksi. Onneksi näitä töksähtävän kuuloisia käännöksiä ei kirjassa ole häiritsevässä määrin. Olisi silti kiinnostavaa tutustua alkuperäiskieliseen teokseen.”
http://kirjakissa.blogspot.com/2018/05/jessica-townsend-nevermoor-morriganin.html
TykkääTykkää
Kiitos linkistä Niina! Olen tänä keväänä ehtinyt lukea luvattoman vähän muiden blogeja, joten arviosi oli mennyt ohi. Kommenttiboksissasi mainittiin Pihlan nimi, ja nyt kun asiaa muistelen, niin se muistutti minuakin enemmän tytöstä kuin pojasta. Muuten suomennos meni ainakin ensilukemalla seulani läpi, vaikka nyt kun sen osoitit, tuo Paimen on todella epänimimäinen.
TykkääTykkää
Kertakaikkisen mahtava postaus, joka keskittyy kääntäjiin. Kääntäjät jäävät usein ihan sivuosaan, vaikka heidän roolinsa on todella merkittävä. Tätä kirjaa en ole lukenut, enkä tosin ole lukenut yhtään Harry Potteriakaan. Ehkä olisin voinut hankkia/lukea niitä lapsiani varten, mutta lapseni ovat jo niin isoja että hankkivat kirjansa itse. – Teillä on ihana blogi, olen täällä eka kertaa.
TykkääTykkää
Kiitos paljon, ja onpa mukava saada sinut tänne blogiimme kyläilemään!
Kääntäjien työ jää minullakin harmittavan usein huomaamatta, vaikka se oman lukukokemuksen kannalta onkin keskeinen. Pottereita voin suositella varauksetta, samoin tätä kirjaa. Pollomuhkusta ja Posityyhtysestä saa toki eniten irti Potterit luettuaan, mutta se on myös oivallinen kurkistus kääntäjän maailmaan, vaikka velhokirjat eivät olisi tuttuja. Muistaakseni kirjassa ei ollut edes kovin pahoja spoilereita.
TykkääTykkää
Minulla on Potterien lukeminen vielä kesken. Aloitin kirjasarjan vasta näin aikuisena pari vuotta sitten. Minusta oli ihastuttavaa kuunnella kääntäjän haastattelua viime syksyn Helsingin kirjamessuilla. Hän vaikutti niin sympaattiselta ja taitavalta.
TykkääTykkää
Minäkin olin kuuntelemassa yhtä Kapari-Jatan haastattelua viime syksynä ja hän tosiaan vaikutti herttaiselta. Tämän kirjan kansi vielä korostaa tuota persoonaa, tavallaan hyvin maanläheistä mutta silti satumaisen mielikuvituksellista.
TykkääTykkää
Kapari-Jatta on aivan huippusuomentaja. Potterit ovat nautinto suomeksi, joten en ole vaivautunut alkuteosten pariin. Tämä on myös todella kiinnostava kirja. Kääntäjän työ on vaativaa ja kiehtovaa.
(P. S. Miten tuo Godrickista/Gordic-juttu oikein meni? Vaikuttaa, että eroa on enemmän kuin yhden r-kirjaimen verran.)
TykkääTykkää
Ohhoh, olenkohan ajatuksissani naputellut nuo nimet väärin minäkin. Harmi, että kirja ehti palata takaisin jo kirjastoon, mutta täytyykin ottaa selvää miten tämä todella meni.
TykkääLiked by 1 henkilö
Minä vartuin Pottereiden suomennosten parissa ja rakastan niitä. Luin muutama vuosi sitten sarjan myös englanniksi ja ihailuni Kapari-Jatan työtä kohtaan vain kasvoi sen ansiosta – niin hyvin hän on onnistunut välittämään alkuperäisversioiden tunnelman suomennokseen. Luin tuolloin myös tämän Kapari-Jatan oman kirjan ja pidin siitäkin. Olen saanut siihen myös kääntäjän signeerauksen.
TykkääTykkää
Täytyisi kyllä kannustaa itseänikin noiden alkuperäisversioiden pariin, ne todellakin kiinnostavat! Tosin myös kuvitetut laitokset ja äänikirjat ovat kiinnostuslistoillani, tässähän voisi mennä melkein loppuvuoden Pottereilla, jos TBR-lista ei olisi jo valmiiksi järjettömissä mitoissa 😀
TykkääTykkää
Luin tämän kirjan tuoreeltaan sen ilmestyttyä ja se avasi kyllä hienosti sitä työtä, mitä suomentaja tekee. Arvostus niin Pottereiden upeaa käännöstö kuin kääntämistyötä kohtaan ylipäänsä nousi kovasti. Minulta olivat sitä ennen menneet monet sanaleikit ihan ohi. Kapari-Jatta on luonut suomalaisen Potter-sanaston niin hienovaraisesti ja taiten!
TykkääTykkää
Monet suomennoksen sanoista on omaksunut niitä tarkemmin pohtimatta, sen takia tämä kirja onkin niin mainio herättelijä. Kun sanojen syntytarinoita avataan, alkaa niitä makustella aivan uudella tavalla. Voi että, jälleen taas innostuin siitä kuinka nerokkaita kääntäjiä meillä onkaan! Todellista ammattitaitoa ei voi kuin ihailla.
TykkääTykkää
En ole lukenut yhtään Potteria, joten niistä en osaa sanoa mitään.
Sitten taas tuo alkuperäinen vs. käännös – kumpaa lukea on ikuisuuskysymys. Itse luen suht paljon myös englanniksi ja monet kirjoista on sellaisia, joita en koskaan edes käännetä suomeksi. Joskus myös niin, että olen lukenut englanniksi ja kun sitten on ilmestynyt suomenkielinen käännös olen lukenut vielä uudestaan.
Minusta alkuperäinen ja käännös on aina eri kirjoja oli suomennosa kuinka hyvä tahansa. Kielet vaan toimii niin eri tavalla, että kaikkea ei käännöksessä mitenkään voi saada mukaan ja se ei ole kääntäjän vika.
TykkääTykkää
On aivan totta, että käännös ja alkuperäinen teos ovat käytännössä eri kirjoja. Pitäisi itsekin ryhdistäytyä noiden englanninkielisten teosten kanssa, mutta olen siihen vähän turhan mukavuudenhaluinen. Lisäksi tässä loputtomien loistavien kirjojen tulvassa alkaa miettiä onko aikaa lukea sama tarina kahdella eri kielellä. Pottereiden kanssa voisin siihen toki alkaakin, olenhan lukenut ne jo muutenkin useampaan kertaan.
TykkääTykkää
Kääntäminen on magiaa, ainakin hyvän käännöksen tekeminen!
Toivottavasti myös kirjailijat arvostavat kääntäjiään. Esimerkillistä käytäntöä harjoitti Günter Grass, joka aina uuden romaanin ilmestyttyä järjesti luottokääntäjilleen seminaarin, jossa kääntäjät ja kirjailija kohtasivat. Ja kuten Grimmin sanojen kohdalla kävi, joskus kääntäjät jyräsivät itse kirjailijan. Ei toki tekstin suhteen, vaan sen suhteen onko se käännettävissä vai ei.
Minna /Kirsin Book Club
TykkääTykkää
Loistava käytänö tuo seminaari, en olekaan siitä aiemmin kuullut! Kirjailijan ja kääntäjän suhde on aivan ainutlaatuinen, uskoohan kirjailija rakkaan luomuksensa toisen armoille. Erityisen hankalaa sen voisi kuvitella olevan sellaisten kielten kohdalla, joita kirjailija itse ei lainkaan osaisi. Silloin käännöstä ei voi arvioida mitenkään, on vain luitettava siihen, että se on tehty taiten.
TykkääTykkää