Jennifer Mathieu: Näpit irti!

”Se vaan katsoi mua ja sanoi että Mitchell varmaan vaan vitsaili ja että mun kannattaisi relata vähän ja unohtaa koko juttu”, hän vastaa. Enää hän ei itke, hän on vain vihainen. ”Ja sitten se sanoi että mähän voisin ottaa sen kohteliaisuutena.”

Sykkeeni alkaa heti kohota ja vihan puna rusottaa poskillani kun kuulen jotain tällaista. Että älä hei nipota, se oli varmaan vitsi, vain nätit huomataan tai laita sitten jotain peittävämpää päällesi, jos et halua huomiota. On niin turhauttavaa, että edelleen tänä päivänä huumorin varjolla jotkut ihmiset katsovat oikeudekseen rajoittaa toisten tilaa ja olemista.

Näpit irti (1)

”On hyvä muistaa, kun aamulla puette yllenne, että olette tulossa oppimisympäristöön. Tarkoitus on pukeutua kuin opiskelija, ei kuin katseiden kohde. Erityisesti pyydän teitä, tytöt, kiinnittämään huomiota vaatetukseenne ja muistamaan, että siveys on hyve joka ei koskaan mene pois muodista.”

Eräänä päivänä Viv päättää, että tilanne hänen koulussaan on mennyt aivan liian pitkälle. Poikien jalkapallojoukkue saa kaiken huomion ja glorian, kun taas tytöt joutuvat väistelemään käytävillä toisiaan törkeyksiin yllyttäviä pelaajia. Vuosittaisessa turnauksessa valitaan koulun pantavin tyttö, toisinaan pojat taas kähmivät tyttöjä mukamas salaa törmäämällä heihin käytävässä. Koulun rehtori ja muu henkilökunta ei ainakaan helpota tilannetta, sillä he nöyryyttävät oppilaita mielivaltaisilla vaatetarkastuksilla. Poikien alatyyliset tekstipaidat eivät ole huomautuksen arvoisia, mutta millinkin liian leveä kaula-aukko tytöllä johtaa häpeärangaistukselta tuntuvaan tarkasteluun ja ylisuuren urheilupaidan pukemiseen koko loppupäiväksi.

Viv päättää ottaa mallia äitinsä nuoruusvuosista punkkarina. Koulun vessoihin salaa jaettavat zinet (=pienet lehdet, oli ainakin minulle ihan uusi sana) kehottavat tyttöjä nousemaan epäreiluja pelejä ja sääntöjä vastaan. Kukaan ei osaa edes aavistaa, mihin käsiin piirretyt sydämet ja tähdet voivat vielä johtaa.

Jennifer Mathieun Näpit irti! on kirja, jota tämä maailma tarvitsee. Se pureutuu tuttuihin epäkohtiin turhempia alleviivaamatta tai toisaalta vähättelemättä. Kirja antaa lukijalle itselleen mahdollisuuden pohtia omia arvojaan ja maailmassa vallitsevia käytäntöjä. Mikä on ok? Mitä huonoille asioille voi tehdä?

Vaikka kirja on tietynlainen feminismin julistus, on se sitä hyvin hellästi ja armollisesti. Mathieu ei töräyttele vaikeaselkoisia termejä tarinan keskelle, vaan antaa feminismin versota nuorten maailmaan sopivalla tavalla. On ihan ok googlettaa tunnetut feministit, jos nimet eivät ole entuudestaan tuttuja. On jopa oikeus pelätä tuota suurta f-sanaa, joka saattaa tuntua vieraalta. On oikeus pelätä myös epäkohtiin tarttumista, sillä hei, se on oikeasti välillä todella pelottavaa.

”No mun mielestä kaikessa ei tarvitse olla nimilappua”, Claudia sanoo. ”Se koko sana on jotenkin pelottava, moni säikähtää sitä. Ne luulee että se tarkoittaa miesvihaa. Mä sanon mieluummin vaan että kannatan tasa-arvoa.”
”Mutta eikös feminismi tarkoita just sitä?” sanon. ”Tasa-arvoa. En mä usko että se tarkoittaa ettei halua seurustella tai jotain. Mutta en siis yritä olla hankala tai mitään.”

Näpit irti! on mukaansatempaava tarina, joka varmasti uppoaa nuoriin, mutta myös meihin aikuisiin. Teinivuodet ohittanut osaa lämmöllä jopa naureskella kirjan nostamille ajatusryöpyille: ”Tuntuu että räjähdän saman tien palasiksi silkasta häpeästä, mutta jostain syystä jäänkin henkiin.” Niinhän siinä usein käy. Kirjan kieli on rentoa, ja huomasin itse asiassa vasta näitä sitaatteja kirjoittaessani tekstin puhekielisyyden. Se on hyvä, sillä päälle liimattu puhekielisyys on yksi nuortenkirjojen noloimpia kompastuskiviä.

Mathieu ei myöskään jää tylsään tytöt vastaan pojat -asetelmaan, vaan tuo kirjaan myös intersektionaalisen feminismin teemoja. Vivin koulussa eivät ole sorretussa asemassa vain tytöt, vaan erityisen hankalaan paikkaan saattaa joutua etenkin jos ei ole valkoinen tai sattuu olemaan ihastunut saman sukupuolen edustajaan. Kaikki pojatkaan eivät ole idiootteja, vaan heidänkin joukostaan löytyy taistelijoita, jotka ovat valmiita nousemaan epäreiluutta vastaan.

Toivon totisesti, että tämä kirja päätyy mahdollisimman moneen koulukirjastoon. Ensinnäkin sen vuoksi, että se on pirun hyvä kirja. Mutta ennen kaikkea sen takia, että jokainen muistaisi yhdenkin teon merkityksen. Kuka tahansa meistä voi toimia alullepanijana suurelle muutokselle. Tai ainakin auttaa työntämään hyvää asiaa eteenpäin, jos nyt ei ihan eturivissä megafonia heilutellen, niin ainakin hieman sivummalla.

”Täähän on yhtä feministin toiveunta”, Lucy sanoo. ”Mutta ei tää ihan pelkkää unta ole, koska Roxane Gayta ei näy missään.”

allekirjoituslaura

★★★★½
Jennifer Mathieu: Näpit irti!
Käännös: Lotta Sonninen
Otava, 2018
Sivuja 310
Luettavaksi kustantajalta

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 9. Kirjan kansi on yksivärinen

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Jennifer Mathieu: Näpit irti!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s