Kun aloitimme Bibbidi Bobbidi Book -blogin kaksi ja puoli vuotta sitten, minulle oli aivan itsestään selvä asia, että kirjoittamiemme arvioiden perään tulee tähtiarvostelu asteikolla yhdestä viiteen. Se on asia, josta olen pitänyt kiinni emmekä ole varmasti missään vaiheessa tästä käytännöstä luopumassa.
Tähtien lisääminen arvioihin ei ole kuitenkaan täysin ongelmaton asia. Oletteko huomanneet, että esimerkiksi oopperaa tai balettia arvioidaan hirmuisen harvoin tähdillä? Sen sijaan teatteri- ja kirjallisuuskritiikeissä olemme tottuneet tähtiarvioihin. Elokuva- ja levyarvosteluja olisi vaikea edes kuvitella ilman tuomitsevia sakaroita. Näettekö minne olen menossa? Tähtiarviot ovat sitä yleisempiä mitä kauemmas niin kutsutusta korkeakulttuurista kuljetaan. Ja tämä jako viihteellisempään ja korkeaan kulttuuriin on elänyt hyvin vahvasti ihan lähimenneisyydessäkin (eikä liene edelleenkään täysin kuollut). Viihde-elokuvilla tai -musiikilla ei aiemmin ollut pääsyä sanomalehtien kulttuurisivuille, vaan arviot julkaistiin muilla osastoilla. Jako korkeaan ja matalaan oli selvä.
Miksi sitten halusin palavasti tähdet mukaan blogiimme? Puhtaasti siitä syystä, että ilman kriitikon mielipidettä osoittavaa tähtirivistöä arvio muuttuu helposti ympäripyöreäksi läpsyttelyksi. Graduaineistoa tutkiessani luin kymmeniä ja kymmeniä kirja-arvioita, joista en lopulta osannut tulkita suositteleeko arvioija tätä kirjaa vai ei. Olemme niin tottuneita antamaan palautteen voileipämallin mukaisesti kehuja ja moitteita vuorotellen, että kärkkäimmät mielipiteet tylsistyvät nopeasti pois. Aivan jumalaisen upean teoksen ja taas toisaalta täyden töppäyksen pystyy varmasti tulkitsemaan arviosta kuin arviosta, mutta sanalliset palautteet keskivertokirjoista uppoavat arvosteluasteikon harmaalle keskivyöhykkeelle.
Eivät tähtiarviotkaan silti erehtymättömiä ole. Ainakin minun on välillä TODELLA vaikeaa päättää mikä arvosana olisi kulloinkin sopiva. Tai että mitä arvosteluasteikkoa minun pitäisi edes noudattaa. Voinko arvioida korkealentoisen älykkään, mutta työlään kirjan samalla asteikolla kuin tyhjänpäiväisesti ärsyttävän, mutta omituisesti koukuttavan viihdekirjan? Pitäisikö aina korostaa käyttävänsä vaikkapa tietokirja- tai chick lit -asteikkoa vai pitäisikö kaikki lukemansa pystyä runttaamaan saman arvosteluasteikon alle?
Entä missä kohtaa lopullinen tähtiarvio pitäisi antaa? Olen yleensä lätkäissyt tähdet Goodreadsiin ja lukutaulukoihini melkein heti lukukokemuksen jälkeen, sillä olen ajatellut kirjan ja sen herättämien tunteiden olevan silloin parhaassa muistissa. Mutta entäpä kun parin viikon jälkeen alkaa pohtia kirjan olleen ehkä sittenkin puoli tähteä parempi kuin alkuperäisessä arviossa tuomitsi? Onko se ajan kanssa kypsynyt mielipide, vai onko siihen ehtinyt vaikuttaa muiden sanomiset tai ehkä omassa mielessä korostuneet kirjan hyvät puolet?
Monien kirjallisuuden ystävien kohdalla täyden viiden tähden antaminen tuntuu olevan myös erityisen hankalaa. Tunnistan tuo vaiheilun itsessänikin. Onko jokin kirja tosiaan niin hyvä, ettei sitä juuri pystyisi parantamaan vaikka mitä tekisi? Sitähän se täydellinen arvosana nimittäin tarkoittaa. Olen yrittänyt vähän loiventaa omia arvostelukriteerejäni, mutta helpompi minun on silti antaa kirjalle 4,5 kuin viisi tähteä. Se, että Goodreadsissa ei voi antaa kuin kokonaisia tähtiä tosin hankaloittaa tilannetta.
Onneksi bloggaaminen ei ole niin vakavahenkistä, joten olen yrittänyt olla stressaamatta liikaa. Annan arvion intuitiivisesti ja pyrin perustelemaan mielipidettäni tarkemmin tekstissä. Joskus huomaan tehneeni pienen arviointivirheen suuntaan tai toiseen, mutta sekin on jälkikäteen korjattavissa. Esimerkiksi viime vuoden parhaaksi kirjaksi valikoimani Sarah Crossanin Yksi tiristi minusta heti lukemisen jälkeen vain neljä ja puoli tähteä, vaikka se ehdottomasti oli täyden tähtirivin arvioinen teos.
Kaikesta huolimatta olen iloinen, että töissäni toimittajana en joudu antamaan kirjoille tähtiä. Blogiarviot perustuvat kuitenkin enemmän henkilökohtaiseen lukukokemukseeni kuin toimittajana kirjoittamani arviot, joten tuntuu helpommalta antaa sen perusteella tähtiä. Tietysti toimittajanakin arvioin kirjaa oman kokemukseni perusteella, mutta sanomalehtikritiikki ei missään tapauksessa ole niin henkilökohtainen kuin blogissa julkaistu arvio. Sanomalehteen painettu tähtirivistö tuntuu lisäksi jotenkin lopulliselta, vakavalta. Kun lukeminen kuitenkin on aina henkilökohtainen prosessi, voiko siitä toimittajan valta-asemassa edes antaa niin tarkkaa arviota?
Millä perusteella sinä arvioit kirjoja? Ovatko tähdet kritiikin pelastus vai vitsaus?
Bibbidi Bobbidi Book 
Jätä kommentti Miten annan tähtiarvioita? – Nyt paljastan, millainen on viiden tähden kirja – Bibbidi Bobbidi Book Peruuta vastaus