Enni Mustonen: Sotaleski

Jo vuodesta 2013 lähtien jokakeväinen perinteeni on ollut tarttua uuteen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan osaan. Luin sarjan ensimmäisen kirjan aivan sattumalta työskennellessäni Hämeen Sanomissa, enkä ole sen jälkeen halunnut missata yhtäkään palasta tästä tarinasta. Sarjassa seurataan aluksi orvoksi jääneen Ida Erikssonin taivalta piianpestistä lapsenlikaksi ja lopulta emännöitsijäksi. Sittemmin Ida on saanut tyttären sekä kaksospojat ja perustanut oman täyshoitolan. Sarjan viidennessä osassa (Ruokarouvan tytär) siirrytään seuraamaan Idan Kirsti-tyttären elämää. Tänä keväänä ilmestyneessä sarjan seitsemännessä osassa eli Sotaleskessä Kirstillä on jo omakin tytär, Viena.

Pahaenteistä nimeä kantava teos sijoittuu Suomen historian dramaattisiin vuosiin 1939–1944. Kirstin puoliso Iivo on matkustanut linnoitustöihin Karjalan kannakselle, jonne myös perheen äiti ja tytär matkustavat helteisenä kesänä 1939. Iivo on innoissaan paluusta Karjalaan, samoin Viena. Linnoitustyöt ovat kuitenkin vasta alkusoittoa paljon synkemmille ajoille. Kun sota syttyy, rintama kutsuu sekä Iivoa että Kirstin veljiä Voittoa ja Veikkoa. Vaikka miehet ottavat tehtävän vastaan pystypäin, Leppävaaran huvilassa heistä ollaan todella huolissaan. Vaikka oma väki vähenee, täyttyvät sänkypaikat kuitenkin pian sekä Helsingin että Karjalan jyrinöitä pakenevista naisista ja lapsista.

En ole suuri sotatarinoiden ystävä, mutta Mustosen tapa kuvata kotirintaman tunnelmia ja evakkojen hätää on koskettava ja koukuttava. Keskeisintä on kuitenkin syvä inhimillisyys, joka kirjan sivuilta huokuu. Paksun kirjan sivut kääntyilevät kuin itsestään, kun hyvin juonivetoinen kertomus imaisee lukijan mukaansa.

Kirjasarjan aikana Idan perheestä on tullut minulle hyvin rakas. Ymmärrän Idan ajatukset ja toimintatavat, mutta myös seuraavaa sukupolvea edustavan Kirstin elämänkulun. Voin vain kuvitella, että tulevissa kirjoissa olen valmis ottamaan myös Vienan vastaan sukutarinan jatkajana. On ihanaa lukea, kuinka myös kirjan muut henkilöt jatkavat elämäänsä. Miten miehiksi kasvaneet kaksoset kokeilevat siipiään omilla tahoillaan ja kuinka Voitto kohoaa aina Suomen keihästoivoksi asti. Idan perheen sattumuksista lukiessani tuntuu kuin lukisin oman sukuni tarinaa. Samaa sanoi itse kirjailijakin, kun pääsin häntä viime keväänä haastattelemaan. Samalla hän kertoi, että alun perin viidennen kirjan eli Ruokarouvan tyttären piti olla sarjan viimeinen, mutta nyt jatkoa on suunniteltu aina vuoteen 2022 asti. Sarjan kymmenennen osan nimenkin hän paljasti – se tulee olemaan Tekijä.

Sotalesken kuunneltuani paloin halusta palata sarjan aiempiin osiin, joita aloinkin sitten kuunnella järjestyksessä äänikirjoina. Nyt olen edennyt jo Ruokarouvan tyttäreen asti. On jännää palata näihin monen vuoden takaisiin suosikkeihini. Vuosia sitten sarjan alkuosissa minua kiinnostivat eniten kirjoihin ujutettu todelliset henkilöt ja heidän tarinansa. Halusin oppia viihdyttävässä muodossa lisää Sibeliuksista, Edelfelteistä ja muista ajan kulttuurihenkilöistä. Mitä pidemmälle sarja eteni, sen vähempi oli kiinnostukseni kirjan sivuhahmoiksi nostettuja todellisia ihmisiä kohtaan. Halusin lukea yhä enemmän Idasta ja hänen perheestään. Tämä on totisesti koukuttava sarja.

Ihan viiden tähden kirja tämäkään ei ole kaikesta hehkutuksesta huolimatta. Teoksessa on muutamia hitusen verkkaisempia jaksoja, ja eräs juonenkäänne on jo nähty aiemmin tämän kirjasarjan varrella. En erityisemmin perustanut kummastakaan.

No mutta. Jos kaipaat koukuttavaa lukemista kesäksi, tartu ehdottomasti Sotaleskeen tai johonkin sarjan aiemmista osista. Suosittelen kuitenkin lukemaan nämä kirjat järjestyksessä mahdollisten spoilereiden välttämiseksi. Ida ja Kirsti ystävineen ovat esimerkiksi mitä parhaimpia juhannusseuralaisia.

★★★★½
Enni Mustonen: Sotaleski
Otava, 2019
Sivuja 525
Luettavaksi kustantajalta töiden kautta

Helmet-lukuhaasteen kohta 19. Et pidä kirjan nimestä

Arviot sarjan aiemmista osista: Ruokarouvan tytär ja Taiteilijan vaimo