Täydellinen päätös upealle sarjalle! – Anniina Mikama: Tinasotamiehet

Joku etsii lukiessaan kauniita sanoja, toinen ennenkuulumattomia juonenkäänteitä. Minun ihannekirjani sivuilta sen sijaan nousee vastustamattoman voimakas lukuimu. Vaikka olen kuluneenkin vuoden aikana lukenut monia erinomaisia kirjoja, en ole hetkeen päässyt sellaiseen lukutilaan, jossa kirjaa ei malta laskea käsistään eikä lukemansa sivun alalaitaan uskalla vilkaista edes syrjäsilmällä. Kunnes koitti pääsiäinen. Aloitin Anniina Mikaman Tinasotamiehet-romaanin sunnuntaina. Sain sen luettua maanantaina. Nelisataasivuisen romaanin lukeminen noin vuorokaudessa vaatii minulta intensiivistä ahmintaa. Tinasotamiehistä ei lukuimua puutu.

Tinasotamiehet päättää kolmiosaisen Taikuri ja taskuvaras -sarjan. Trilogian avausosassa (Taikuri ja taskuvaras, 2018) katuvarkaana Helsingissä vuonna 1890 äveriäitä kaupunkilaisia putsaava Mina kohtaa taikuri Tomin, joka ottaa näpistelijän töihin taikateatteriinsa. Sarjan toisessa osassa (Huijarin oppipoika, 2019) tutustutaan puolestaan Tomin ystävän Wiktorin menneisyyteen 1820-luvun Krakovassa. Olen kirjoittanut sarjan keskimmäisestä osasta arvion tänne blogiin. Youtube-kanavaltamme löytyy puolestaan arvio trilogian kahdesta ensimmäisestä kirjasta. Tinasotamiehet on ehdottomasti yksi tämän kevään eniten odottamistani kirjoista.

Eletään vuonna 1891. Mina ja Tom ovat hioneet taikaesityksensä timanttisen upeaksi, mutta kulisseissa kuhisee. Mina ja Tom rakastavat toisiaan, mutta he eivät tiedä, voivatko koskaan jakaa elämäänsä yhdessä. Mina ei kestä ajatusta pelkästä ystävyydestä Tomin kanssa, joten hän harkitsee jo Tomin teatterin jättämistä taakseen. Edessä on kuitenkin jännittävä kesä, sillä Professori saa kirjeen Lontoosta. Koko seurue, mukaan luettuna Tomin mekaaninen kaksoisolento Tinasotamies, lähtee kohti saasteista suurkaupunkia. Matkan tarkoituksena ei ole kuitenkaan ainoastaan täyttää teatteria taikuutta ihmettelevällä yleisöllä, mutta Minalle retken todellista syytä ei paljasteta.

Tinasotamiehet sukeltaa päätä pahkaa Tomin menneisyyteen ja ratkoo sarjan aikana avoimiksi jääneitä kysymyksiä. Vaikka joitain juonikuvioita pystyy lukiessaan ennustamaan, olin kirjan puolivälissä aivan kujalla siitä mikä lopulta olisi Tomin ja Minan kohtalo. Ahmin tarinaa haluten tietää loppuratkaisun mutta samalla peläten kirjasarjan päättymistä.

Tinasotamiehissä oli muutama asia, jotka minua ärsyttävät. Ensinnäkin kun retkue saapuu Lontooseen, Mikama kaataa lukijan päälle aivan valtavan informaatioaallon. Hän on varmasti tehnyt taustatyönsä huolella, mutta hieman kevyempi ote historiallisiin faktoihin olisi riittänyt. En myöskään perustanut kursiivilla kirjoitetuista, toisinaan hyvin pitkistä Minan sisäisistä monologeista. Kursiivi tuntuu painottavan sanomaa turhan paljon, vaikka useimmiten Minan sisäinen puhe onkin hyvin vähäpätöistä pohdiskelua. Juonessa on myös sellaista korkealentoisuutta, joka meinasi mennä minulta ohi, mutta laitan sen tasan oman ymmärtämättömyyteni piikkiin.

Pohdin pitkään, antaisinko Tinasotamiehille 4,5 tähteä, mutta lopulta tuomio oli kiistatta täydet viisi tähteä! Tinasotamiehet on täydellinen päätös mielettömälle trilogialle! Se sai minut huudahtelemaan ääneen jännityksestä ja hetkittäin se jopa herkisti. Tällaista lukuimua saan nykyään kokea vain harvoin.

Taikuri ja taskuvaras voitti Topelius-palkinnon ja Huijarin oppipoika oli lanu-Finlandian finaalikuusikossa. Tinasotamiehet on kuitenkin mielestäni sarjan ehdoton kruununjalokivi, joka ansaitsisi kaiken mahdollisen tunnustuksen ja glorian. Kokonaisuutenakin sarja on uskomaton. Olisipa olemassa jokin kirjasarjapalkinto, sen tämä trilogia totisesti ansaitsisi!

★★★★★
Anniina Mikama: Tinasotamiehet
Sivuja 397
WSOY, 2020
Luettavaksi kustantajalta

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella

Ps. Onhan tämän kirjan käännösoikeudet myyty jo kaikkialle? Ja kai jokin iso studio aikoo tehdä tästä elokuvasarjan? Syytä nimittäin olisi!