Kirjarintamalla vaikka mitä uutta! – Nämä kevään 2022 uutuuskirjat haluan lukea

Huh ja hei millainen kirjakevät meillä on edessä! En tiedä ovatko kustantamot laittaneet jonkun Laura-vaihteen päälle vai kolottaako omaa lukuhammastani erityisen kipeästi, mutta tuntuu, että keväällä on vuorossa tavallistakin enemmän kirjoja, jotka on aivan PAKKO lukea. Onneksi hallinnoimme useampia kirjasomekanavia, niin pystyin hajauttamaan kiinnostavimpia kirjoja pariin eri listaan. Näiden lisäksi siirsin vielä nipun kirjoja omaan hyllyyn BookBeatissa. Lukeminen ei totisesti ole loppumassa kesken!

Tähän jo perinteiseksi muodostuneeseen postaukseen nostin 20 uutuuskirjaa, jotka haluaisin lukea mahdollisimman pian niiden ilmestymisen jälkeen. Tänään ilmestyneellä kirjatubevideolla esittelen vielä 21 muuta kirjaa, joiden ääreen minulla on myös kova hinku päästä. Kuten sanoin, lukulistan kutistumista olemattomiin ei tarvitse pelätä.

TAMMIKUU

Heather Morris: Kolme sisarta. Aula & co.
Koska lukumakuni noudattelee joiltain osin kirjakauppojen kliseisiä isänpäivämainoksia, ei tästäkään kirjalistasta selvitä ilman toiseen maailmansotaan ja erityisesti natsien kauheuksiin keskittyvää kirjaa. Heather Morrisin kaksi aiempaa tositapahtumiin pohjautuvaa romaania olivat vavahduttavia äänikirjakokemuksia, joten myös kolmen Auschwitziin joutuneen sisaren tarina varmasti koskettaa.

Eve Kulmala: Hauskan tytön käsikirja. Like.
Joskus jokin asia ärsyttää niin paljon, että itkun sijaan sitä vaan purskahtaa nauruun. Koomikko Eve Kulmala tarjoaa tällaisiin hetkiin aivan mielettömän hienoja humoristisia videoita (kuulostipa todella iäkkään ihmisen kuvaukselta) Instagramissa. Videoiden teemoja ovat muun muassa vähemmistöjen syrjintä, läskiviha sekä naisten asema. Hauskan tytön käsikirja jatkanee samaa teemaa, joskin hieman eri kulmasta. Eve Kulmala lukee myös itse teoksensa äänikirjaversion, joten se on ehdottomasti oma valintani tämän kirjan kohdalla. Boomerifiilistäni muuten korostaa entisestään se, että Kulmala on 23-vuotias. Tuon ikäisenä en todellakaan olisi osannut paketoida yhteiskuntakritiikkiä näin osuvaan pakettiin. En taida edelleenkään hallita sitä taitoa yhtä hyvin kuin Kulmala.

Angie Thomas & al.: Blackout. Otava.
Aluksi huomioni kiinnittivät tutut nimet: Angie Thomas ja Nicola Yoon. Mutta miksi kirjan kannessa on myös neljä muuta nimeä? Blackout-novellikokoelma käärii kansiensa väliin kuuden kirjailijan tarinat, joiden miljöönä on sähkökatkoksen pimentävä New York. Rakkautta ja romantiikkaa on tarjolla ilmeisesti runsain mitoin. Kuten olen todennut, en ole omimmillani novellien ääressä, mutta tämä kokoelma vaikuttaa varsin lupaavalta.

Jojo Moyes: Morsianten laiva. Gummerus.
Vanha kuivalahtelainen sanonta: Kun Jojo Moyesia julkaistaan, Laura kuulokkeet päähän sujauttaa. Vaikka ihan kaikki Moyesin kirjat eivät ole olleet itselleni aivan napakymppejä, on hän uskomaton tarinankertoja ja rakkausjuonien punoja. Morsianten laiva on jo nimenä niin herkullinen, että en millään malta odottaa pääsyä sen pariin. Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1946 ja Australiasta Britanniaan suuntaavaan valtamerilaivaan, joka ”on lastattu morsiamilla, joiden on tullut aika lunastaa avioliittolupauksensa, sekä sodasta palaavilla merijalkaväen nuorukaisilla”. Kiinnostaa, kiinnostaa!

Beth O’Leary: Törmäyskurssi. WSOY.
”Edessä pitkä automatka eksä takapenkillä – nasta lautaan vai jarru pohjaan?” Beth O’Learyn Kimppakämppä oli hurmaava lukukokemus ja Vaihtokauppa on pyörinyt lukulistallani ilmestymisestään saakka. Törmäyskurssi tarjoaa huolettoman roadtripin häihin, joskin huolettomuus karisee, kun kolarin seurauksena entinen poikaystävä päätyy jakamaan loppumatkan bensakustannuksia.

Veera Salmi: Oboin kirja. Otava.
”Huikea romaani maailmasta, josta lukutaito on hävitetty, ja pojasta, joka ei usko tarinoihin.” Kyllä kiitos ja tervetuloa! Kirjan esittelyn ensimmäinen lause oli niin kutkuttava, että tähän kirjaan on ehdottomasti tartuttava. Kaikesta päätellen 13-vuotiaalla Oboilla on edessään aikamoinen seikkailu. Erityinen maininta myös kirjan upealle kansitaiteelle! Katalogissa ei mainittu kannen tekijän nimeä, mutta isot aplodit sinne suuntaan!

HELMIKUU

Henna Karppinen-Kummunmäki: Tyttöjen vuosisadat. Avain.
En tiedä olenko itse kokenut jonkin tietokirjahurahtamisen vai onko ensi keväälle luvassa erityisen paljon kiinnostavia teoksia, mutta joka tapauksessa silmäni tarttuivat todella moniin lumoaviin tietokirjoihin. Tyttöjen vuosisadat kertoo tyttöjen elämästä aina keskiajalta 1800-luvulle. Pidän todella paljon tietokirjoista, jotka keskittyvät johonkin suhteellisen tiukasti rajattuun asiaan tai ilmiöön kertoen sen historiaa pitkältä ajanjaksolta. Henna Karppinen-Kummunmäki osuu tähän maaliin erinomaisesti.

MAALISKUU

Anni Saastamoinen: Ja mutta että sitten. Gummerus.
Älä aseta liian kovia ennakko-odotuksia, älä aseta liian kovia ennakko-odotuksia. Anni Saastamoisen Sirkka oli mainio äänikirjakokemus, joten hänen tuore Ja mutta että sitten -romaaninsa kiinnostaa luonnollisesti kovasti. Kirjan keskiössä ovat Luigi ja Laila, joista toinen nuolee haavojaan avioeron ja toinen ystävän kuoleman jälkeen. Ei mikään kovin hilpeä lähtötilanne, mutta tummaa huumoria on luvassa.

Sanni Ylimartimo: Pimeässä hohtavat tähdet. Karisto.
Minulla on kolme erinomaista syytä tarttua Pimeässä hohtavat tähdet -kirjaan. 1) Sen on kirjoittanut kirjatubestakin tuttu Varjokirjojen Sanni, jonka kirjoitusmatkaa olemme päässet seuraamaan. 2) Se on säeromaani. 3) Fanittamisesta kertova kirja kiinnostaa aina!

Timo Kalevi Forss: Leevi and the Leavings. Like.
Luulin tämän tekstin kirjoittamiseen saakka, että olen kuunnellut Timo Kalevi Forssin kirjoittaman Gösta Sundqvist – Leevi and the Leavingsin dynamo -äänikirjan, mutta väärässä olin. Se on tallennettu omaan hyllyyni BookBeatissa, mutta playta en ole ehtinyt painaa. Ylen taannoinen kuunnelma omaperäisestä muusikosta on kuitenkin saanut Leevi-kipinän taas kytemään, joten Forssin aiemmalle kirjalle jatkona toimiva tuore kirja pääsee kuuntelulistalle. Tällä kertaa ääneen pääsevät Sundqvistin luottomuusikot. On kiinnostavaa kuulla, millaista kuvaa bändistä ja etenkin sen keulahahmosta nyt maalataan.

Johanna Aulén: Tšernobylin koirat. WSOY.
Ja sitten tarjolle listan ensimmäistä sarjakuvaa. Kävin (muistaakseni) vuonna 2014 ihmettelemässä Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkiä ja autioitunutta Prypjatin kaupunkia. Tšernobylin koirat on dokumentaarinen sarjakuva, jossa tuohon ihmisten hylkäämään alueeseen tutustutaan koirien matkassa. Todella kiinnostavaa päästä pureutumaan tähän historialliseen tapahtumaan ja aavemaiseen paikkaan sarjakuvan muodossa.

Eoin Colfer: Fowlin kaksoset kiistävät kaiken. WSOY.
Kesällä 2020 luin kaikkia alkuperäiset Artemis Fowl -kirjat ja uhosin tarttuvani tuoreeseen Fowlin kaksoset -romaaniin ihan pian. Nyt vuotta myöhemmin tuo kirja lämmittää hyllyäni, mutta edelleen vakaa aikomukseni on tarttua siihen piakkoin. Ja kunhan saan sen luettua, pääsen tarttumaan tuoreeseen jatko-osaan. Spoilereiden pelossa en uskalla lukea mitään näihin kirjoihin liittyvää. Kuinkakohan pitkää sarjaa tässä sopii odotella?

HUHTIKUU

Enni Mustonen: Tekijä. Otava.
Odotan jo nyt kauhulla Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan päätösosaan tarttumista. Enni Mustosen kirjasarja on kulkenut rinnallani liki vuosikymmenen ajan. Ida tuntuu kuin omalta isoäidiltä, jonka vanhenemista olen viime kirjat seurannut sydän huolesta mykkyrällä. Puhun Ville-sedästä ja kiljahtelen riemusta Albert Edelfeltin ateljeessa toistellen tarinoita, jotka päässäni ovat kirkkaita kuin omat muistot. 1800-luvun loppupuolelta on nyt kuljettu läpi raskaiden sotavuosien sekä henkilökohtaisten ilojen ja surujen aina 1960-luvulle saakka. On jännittävää nähdä, millaisen kohtalon kirjasarjan aloittanut, nyt jo vanhukseksi varttunut Ida on Mustosen mielikuvituksessa saanut. Entä löytääkö Viena kaikkien kommervenkkien jälkeen elämälleen suunnan? Se on ainakin varmaa, että kevät 2023 tulee olemaan outo ja haikea, kun en voi tuttuun tapaan odottaa jatkoa rakkaaksi käyneelle sukutarinalle. Sydämeni on jo nyt hieman säröillä sen vuoksi.

Eve Hietamies: Numeroruuhka. Otava.
Jos Enni Mustosen uusin oli ihana paluu tuttujen hahmojen luokse, niin on myös Eve Hietaniemen Numeroruuhka. Luulin jo, että yhteinen matkamme Antti ja Paavo Pasasen kanssa olisi päättynyt, mutta ehei! Yösyöttö, Tarhapäivä ja Hammaskeiju -kirjoista tuttu Paavo on kasvanut jo nelosluokkalaiseksi. Ja senhän me varmasti kaikki tiedämme, että lapsen elämä ei suinkaan helpotu, vaikka yösyötöt, tarhapäivät ja hammaskeijun visiitit olisivat jo jääneet kauas taakse.

Eli Brown & Karin Rytter: Kummat – Osa 1. Tammi.
”Kummat ovat tavallisia esineitä joilla on epätavallisia ominaisuuksia: tulitikut jotka voivat pysäyttää ajan, teepannu joka ei koskaan tyhjene, jääkoukku joka jäädyttää veden, sulkakynä joka kirjoittaa eri kielillä, hiili joka ei koskaan sammu…” Kuinka ihanan mielikuvitukselliselta voikaan kirjan kuvaus kuulostaa! Kaksiosaisen fantasiasarjan ensimmäisessä kirjassa tyttö pakenee isänsä murhaajaa. Nuo kummat kiinnostavat ainakin minua aivan valtavasti!

TOUKOKUU

Adam Kay: Kayn poppakonstit. Art House.
Kohta voi vähän kirpaista ja Kolme yövuoroa jouluun on olivat hieman ällöttäviä, mutta erittäin hauskoja äänikirjoja. Jotenkin silmieni ohi on täysin livahtanut, että Adam Kay on julkaissut myös kirja Kayn anatomia (nerokas nimi!) ja toukokuussa ilmestyy suomeksi samanhenkinen kirja Kayn poppakonstit – Lääketieteen ällö ja hullu historia. Nämä lasten ja nuorten tietokirjat ovat hämmentävän paksuja, tuore tapauskin lähes 400 sivua. Kayn ronski huumori ja Henry Pakerin kuvitukset tekevät lukukokemuksesta luultavasti lennokkaan.

Ida Pimenoff: Kasvukausia. WSOY.
Viime aikoina minua ovat kiinnostaneet äitiys ja esseet. On siis sanomattakin selvää, että äitiyttä käsittelevä esseekokoelma on kevään tärppilistallani. Vanhemmuuden ja äitiyden moninaisia puolia pohdiskelevat muun muassa Johanna Venho, Silvia Hosseini ja Juha Itkonen.

KESÄKUU

Paula Noronen: Tarja Kulho – Paha saa palkkansa. Tammi.
Ilmeisesti tässä vaiheessa kesäkuu on vielä niin kaukana, että Räkkärimarketin kassan uusimmista seikkailuista paljastetaan vasta nimi. Juonikuvausta ja kansikuvaa odotellessa voidaankin todeta, että Tarja Kulhosta on tainnut tulla vakkari näissä odotetuimpien kirjojen listauksissani. Tämän kirjan aion ehdottomasti nautiskella äänikirjana, Paula Norosen itsensä lukemana.

Alice Oseman: Heartstopper. Tammi.
Jos on lainkaan seurannut (englanninkielistä) kirjasomea, on aika taitava, jos on täysin onnistunut välttämään Heartstopper-sarjakuvat. Olen niin fiiliksissä, että tämä sarjakuvaromaani on nyt suomennettu! Sarjakuvia toki minäkin jaksaisin lukea englanniksi, mutta onhan se tällaiselle laiskimukselle aina suuri voitto saada käteensä suomennettu opus. Heartstopper kertoo Charliesta ja Nickista, jotka kohtaavat koulussa ja ystävystyvät. Jalat alta vievä rakkaus tuo oman mausteensa tarinaan, kuten nuorten elämässä usein käy.

Satu Rämö: Hildur. WSOY.
Kylläpä WSOY on hyvin edustettuna tällä listalla! Ja tuntuu, että myös Satu Rämö ilmestyy näille koontilistoilleni tasaisin väliajoin. Tällä kertaa Rämö on hypännyt fiktion matkaan, sillä Hildur aloittaa uuden Islantiin sijoittuvan dekkarisarjan. En lue dekkareita niin paljon kuin haluaisin, mutta nyt tiedän, että valoisissa kesäilloissa voin sukeltaa ainakin yhden rikoskirjan vietäväksi. Islantilaisen mystiikan tarjoama lisämauste on ehdottomasti iso plussa tässä keitoksessa. Tähän kirjaan oli muuten jo lähemmäs 90 varausta Helmet-kirjastoissa, joten kannattaa olla ajoissa varaamassa kirjaa, jos sen haluaa itselleen pian ilmestymisen jälkeen.

Mitä kevään uutuuskirjaa sinä odotat eniten?