Marissa Meyer: Cinder (The Lunar Chronicles #1)

Marissa Meyerin paljon hehkutusta kerännyt Cinder oli istunut kirjahyllyssäni yli vuoden ennen kuin tartuin siihen muutama viikko sitten. Olin lukenut kirjasta noin 60 sivua ja sitten unohtanut sen kokonaan. Ja hitsit, se oli sittenkin hyvä.

Cinder aloittaa The Lunar Chronicles -sarjan, jota on tähän päivään mennessä ilmestynyt viisi osaa. Tarinat ovat uudelleenkerrontoja perinteisistä saduista ja nimensä mukaisesti Cinder perustuu löyhästi Tuhkimoon.

Cinder on Uuden-Pekingin lahjakkain mekaanikko. Hän on kyborgi, eli hänen kehonsa koostuu osittain koneen osista. Cinderin jalka ja käsi ovat metallisia, ja hänen aivoihinsa on istutettu jotakin, joka muistuttaa tietokonetta. Cinderin verkkokalvoille heijastuu tietokoneen ruutua muistuttava näyttö, jolla hän pääsee käsiksi internettiin ja joka myös havaitsee ihmisten kertomat valheet. Eräänä päivä Cinderin verstaalle tupsahtaa Kai, Uuden-Pekingin prinssi, rikkoutuneen androidinsa kanssa. Cinder lupautuu korjaamaan robotin, mutta matkaan tulee mutkia.

Kyborgina Cinder on halveksuttu, sillä tulevaisuuden maailmassa kyborgit ovat kakkosluokan kansalaisia. 16-vuotias Cinder elää äitipuolensa Adrin ja sisartensa Peonyn ja Pearlin kanssa, ja tuo työllään perheelle rahaa. Maailmassa riehuu kuitenkin rutto, joka tappaa kansalaisia kiihtyvällä vauhdilla, ja johon ei ole olemassa vastalääkettä. Kun Cinderin sisarpuoli Peony sairastuu ruttoon ja joutuu karanteeniin, myy äitipuoli-Adri Cinderin koehenkilöksi tutkimukseen, jossa etsitään rutolle vastalääkettä.

Testeissä Cinderistä paljastuu kuitenkin jotakin poikkeuksellista ja alkaa näyttää siltä, että Cinder saattaisi olla vastaus maapallon ongelmiin.

Tässä kohtaa saatat ajatella, että tämä ei kuulosta kovinkaan paljon alkuperäiseltä Tuhkimolta. No, se on ihan totta, mutta tulossa on jotain paljon parempaa. Cinder ei seuraa orjallisesti vanhaa satua, mutta sen ominaisuudet ovat silti nähtävissä tarinassa herkullisesti.

Olen peräänkuuluttanut maailman rakentamista aiemmissa suurin piirtein samaan genreen sijoittuvissa kirja-arvioissani (esimerkiksi täällä) ja jälleen kerran voin todeta, että siinä on onnistuttu erinomaisesti. Neljännen maailmansodan jälkeinen maailma on täynnä kiehtovia kyborgeja ja androideja, sekä pieniä yksityiskohtia, joista ei tunnu saavan tarpeekseen.

Tarinan henkilöt ovat myös helposti lähestyttäviä ja pidettäviä. Cinderiä käy sääliksi, kun lukee miten hänen äitipuolensa häntä kohtelee. Samalla tyttö on kuitenkin pystyvä ja itsenäinen sankari, joka ei jää turhaan tuleen makaamaan, vaan ottaa asiat omiin käsiinsä. Lisäksi myös prinssi Kai on kaikessa hurmaavuudessaan hellyyttävä. Hän on  nuori hallitsija, joka laukoo typeriä vitsejä maailman johtajien kokouksessa, mutta ottaa silti johtajan viittansa vakavasti. Cinderin ja Kain romanssin kehittyminen on herkullista luettavaa ja sen verkkainen kehitys kutkuttavaa. Loppuratkaisu tuo kuitenkin tässäkin suhteessa yllätyksen.

Lunar Chroniclesin toinen osa, Scarlett, perustuu Punahilkkaan. Cinderin perusteella odotettavissa on jälleen toimintaa, romanssia ja tietenkin sama supermielenkiintoinen maailman, johon Cinderkin sijoittui. Odotan innolla seuraavaa osaa!

Marissa Meyer: Cinder (The Lunar Chronicles #1)
Feiwel & Friends, 2012
Sivuja 390
Luettavaksi omasta hyllystä