Kesäkuu pääsi aivan kuin varkain yllättämään mut. Ihan kuin vasta äsken ois ollut toukokuun alku, kesätyöt alussa ja surkea kevätsää seurana. Nyt onkin jo kuukausi töitä takana, ulkona on oikeasti lämmintä ja vihreää. Kesä on mun lempiaikaa Suomessa, sillä rakastan mökillä olemista, uimista ja kaikkia niitä ihania ihmisiä siinä ympärillä.
Kesä on myös se aika vuodesta, kun mä saan luettua kaikkein eniten. Se yleensä liittyy siihen, että opintoja ei enää ole, eikä mitään ”pakkoluettavia” odota lukupinossa. Toisaalta, ei tää kevätkään mennyt huonosti, sillä sain yhteensä luettua 17 kirjaa.
Mukaan mahtuu niin hittejä kuin hutejakin, klassikoita ja uudempia tuttavuuksia. Kirjallisuuden sivuaineopintojen vuoksi mukana on myös sellaisia kirjoja, joita en varmasti olisi lukenut ilman yleisen kirjallisuuden lukupiirikursseja. Tässä kaikki alkuvuonna lukemani kirjat:
- Nicholas Sparks: See Me
- Virginia Woolf: Mrs. Dalloway
- Ernest Hemingway: Vanhus ja meri
- Henrik Ibsen: Nukkekoti
- Sarah J Maas: A Court of Thorns and Roses
- Sarah J Maas: A Court of Mist and Fury
- Walt Whitman: Song of Myself
- Rainer Maria Rilke: Duinon elegioita
- Katherine Mansfield: Puutarhakutsut
- William Shakespeare: Macbeth
- Marissa Mayer: Cinder
- Alice Munro: Valkoinen tunkio
- Sarah J Maas: A Court of Wings and Ruin (Arvio tulossa!)
- Nicholas Sparks: Usko rakkauteen
- Toni Morrison: Minun kansani, minun rakkaani
- Anne Berest, Audrey Diwan, Caroline de Maigret & Sophie Mas: How to be Parisian wherever you are
- Meredith Wild: Hardwired
Tällä listalla lemppareita on (llätys yllätys) Sarah J Maasin A Court of Thorns and Roses -sarja ja etenkin sen toukuun alussa ilmestynyt viimeinen osa. Kirjoitan ACOWARista vielä oman postauksen jossakin vaiheessa, kunhan pääsen toisen lukukerran loppuun. Saattaa olla, että vaikka kolmas osa olikin huikea, on keskimmäinen eli ACOMAF sittenkin sarjan upein teos.
Listalla keikkuvista klassikkoteoksista voin suositella erityisesti Alice Munron Valkoinen tunkio -novellikokoelmaa. Munron kerronnossa on jotain taianomaista ja kielikin on erityisen kaunista. Lisäksi tapahtumat sijoittuvat Kanadaan, mitä harvemmin kirjallisuudessa näkee (tai ainakaan itselleni on tullut vastaan).
Hömppäromantiikkaa on listalla myös jonkun verran. Ne on mun ei niin salaisia paheita, sillä musta on ihanaa laittaa aivot narikkaan ja seurata kuvitteellisten hahmojen suhdesotukja ja tunteiden vuoristorataa. Nicholas Sparksin See Me on viime vuonna ilmestynyt teos, kun taas Usko rakkauteen on jo yli 10 vuotta vanha. Molemmat oli silti ihan yhtä ihania ja koskettavia.
Mulla oli tänä vuonna tavoitteena lukea yhteensä 50 kirjaa, mutta tällä hetkellä sen saavuttaminen näyttää ehkä vähän epätodennäköiseltä. En vielä luovu tuosta luvusta, mutta tsekataan se kesän jälkeen uudestaan. Kuten sanottu kesä on musta parasta aikaa lukemiselle.
Ihanaa sunnuntaita ja uutta viikkoa sulle!
Bibbidi Bobbidi Book 
One thought on “Puolivälin tsekki: Tänä vuonna luetut kirjat”