Mark Manson: The Subtle Art of Not Giving a Fuck

Excuse my language, mutta otsikossa komeilee aikuisten oikeasti tämän syksyn parhaan self-help -kirjan nimi. Jostain syystä olen tänä syksynä uppoutunut self-helpiin jälleen kerran oikein kunnolla. Luulen, että se johtuu syksyn luonteesta toisena uutena alkuna. Syyskuu on vähän niin kuin toinen syntyminen keskellä vuotta, jos vuoden vaihtuminen on se ensimmäinen. Mark Mansonin The Subtle Art of Not Giving a Fuck iski silmään Urban Outfittersin kirjahyllyssä Barcelonassa juuri syyskuun alussa. Neljä päivää myöhemmin olin lukenut teoksen kannesta kanteen, vaikka kävelimme lomareissulla yli 15 000 askelta joka päivä nähtävyyksiä katsellen ja väsymys oli kova.

Kirjan päällyksessä lukee näin: ” This manifesto is a refreshing slap in the face for all of us so that we can start to lead more contended, grounded lives.”

bibobook_notgivingafck

Ja juuri siltä lukukokemuksen jälkeen tuntuikin. Manson kirjoittaa raikkaalla tyylillä ja lukiessa syntyy tunne, että pikemminkin käyt keskustelua jonkun kanssa kuin luet kirjaa. Tyyli on energinen ja myönnän, että se voi jakaa mielipiteitä, sillä se voi helposti myös kääntyä ärsyttäväksi. Alussa itseäni vaivasi fuck-sanan liiallinen toistaminen. Tämä ei edes johtunut kyseisestä sanasta, vaan siitä, että jos mitä tahansa sanaa toistaa niin useasti kuin fuck toistuu kirjan ensimmäisessä luvussa, niin ketä tahansa alkaa ärsyttää.

Ensimmäisen luvun jälkeen toisto kuitenkin väheni ja tekstejä työkseen editoivan otsasuonen tykytys helpotti. Mansonin pointti kävi luku luvulta selkeämmäksi ja loppujen lopulta tajusin, että koko kirjan perusajatus on varsin yksinkertainen. Tietyt asiat elämässä ovat tärkeitä ja niihin kannattaa panostaa. Lopuille kannattaa sanoa fuck it. Pidin erityisesti Mansonin ajatuksesta, jonka mukaan tapahtumille voi aina etsiä syyllisiä, mutta loppujen lopuksi sinä olet aina itse vastuussa. Olet vastuussa siitä, miten reagoit asioihin ja siitä, miten annat niiden vaikuttaa elämääsi. Olen huomannut soveltavani ajattelutapaa vielä viikkoja kirjan lukemisen jälkeenkin, mikä on erittäin harvinaista, sillä ainoastaan yksi kirja ennen Mansonin teosta on onnistunut samassa. (Ja se oli Jen Sinceron You Are a Badass, josta kirjoitin täällä.)

Tekstissä on muutamia turn-offeja median kanssa työskentelevälle. Manson kirjoittaa jokseenkin kärkkäästi massamediasta, mikä nostaa joka kerta allekirjoittaneen karvat pystyyn. Median mustavalkoinen syyttäminen suurista, laajoista ongelmista on yksinkertainen ja halpa ratkaisu, joka ei oikeastaan johda mihinkään. Toisaalta, hetken Mansonin ajatuksia pyöritelleenä, the guy has a point. Toiseksi, Manson kertoo useampaan kertaan, miten hänen teoksensa ei tarjoa nopeita ratkaisuja, kuten niin monet muut saman aihepiirin kirjat. Jossain vaiheessa lukijaa alkaa tympäisemään se, miten tekstistä puskee läpi muun self-help -kirjallisuuden mollaaminen.

The Subtle Art of Not Giving a Fuck on kuitenkin eheä kokonaisuus ja viihdyttävää luettavaa. Se ponkaisi yhdeltä istumalta tämän vuoden parhaiden self-help-kirjojen joukkoon, kuten jo tekstin alussa kirjoitinkin. Vahva suositus, jos aihealueen teokset kiinnostavat.

Synttäriviikko jatkuu huomenna videon merkeissä, stay tuned until then!

allekirjoitusminna

Mark Manson: The Subtle Art of Not Giving a Fuck
HarperOne, 2016
Sivuja 210
Luettavaksi omasta hylllystä
★★★★

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Mark Manson: The Subtle Art of Not Giving a Fuck

  1. Lotta sanoo:

    Tämä olikin mielenkiintoinen arvio, sillä ryhdyin juuri kuuntelemaan Mansonin kirjaa Bookbeatissa. Olen jo suht lyhyen aikaa kuunneltuani ehtinyt tarttua samoihin juttuihin, jotka sinuakin ärsyttivät – siksi onkin hyvä tietää, että edetessään kirja tasoittuu ja on kokonaisuutena hyvä. Ihanaa, jos se fuck-sanakin vähenee hiljalleen. 😀

    Itse olen tällä hetkellä vähän kahden vaiheilla sen suhteen, pidänkö noin suorasta ja päällekäyvästäkin tyylistä, mutta eiköhän siihenkin totu. Refreshing slap in the face – se on ainakin totta! Loistavaa, että kirjasta jäi sinulle ajatuksia muhimaan pidemmäksikin aikaa!

    Tykkää

    • Minna Markkanen sanoo:

      Fuck vähenee loppua kohden edettäessä niin paljon, että siinä jopa ihan yllättyy, kun se taas hyppää esiin. Itse ainakin totuin Mansonin tyyliin varsin nopeasti ja aloin pitääkin siitä viimeisten lukujen kohdalla. Kiitos kommentista! 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s