Kaksi sarjakuvaa Mielenterveysviikolle

Tiesitkö, että nyt vietetään Mielenterveysviikkoa? Kirjablogeissa tämä erittäin tärkeä aihe on näkynyt kuluneina päivinä laajalti kiitos Eniten minua kiinnostaa tie -blogin heittämän haasteen. Tämän viikon kirjastokäynnillä huomasin hyllyn, johon oli teemaviikon kunniaksi kerätty monenlaisia mielenterveyttä käsitteleviä kirjoja. Kaksi sarjakuvaa kiinnitti huomioni, ja näiden teosten kautta haluan tuoda Mielenterveysviikon myös tänne Bibbidi Bobbidi Bookin puolelle.

mielenterveysviikko_logo

Mielenterveys on asia, joka tulee helposti unohdettua kun kaikki on kunnossa. Mielenterveys on myös asia, josta suurin osa meistä tietää aivan liian vähän. Kamppailu mielenterveysongelmien kanssa ei välttämättä aina näy selvästi päällepäin, ja sen vuoksi sairauksia on aivan liian helppo vähätellä tai ohittaa olankohautuksella. ”Kaikkiahan meitä välillä vähän väsyttää, kaikkihan nyt joskus angstaavat.” Yleensä taustalla ei ole vihamielisyys tai ilkeys, vaan yksinkertaisesti liian vähäinen tietämys. Sen vuoksi Mielenterveysviikon kaltaiset valistamiskampanjat ovat kultaakin kalliimpia. Valistuksella en suinkaan tarkoita julisteiden kiinnittämistä täpötäydelle ilmoitustaululle ja värikkäiden esitteiden jakamista kadulla. Myös kirjallisuus voi avata ikkunoita maailmaan, jota muuten voi olla vaikea ymmärtää. Eikä suinkaan unohdeta kirjallisuuden voimaa neuvojana, vertaistukena, oppaana ja tunteiden sanallistajana.

Kirjablogeissa on tällä viikolla nostettu ahkerasti esille Anni Saastamoisen Depressiopäiväkirjat, josta kirjoitin arvion marraskuun alussa. Erittäin onnistunut kuvaus masennuksesta ja terveydenhuollon viidakossa suunnistamisesta, suosittelen kirjaa edelleenkin luettavaksi aivan kaikille! Myös John Greenin uusin kirja Kilpikonnan kuorella sopii Mielenterveysviikon teemaan, kärsiihän päähenkilö pakko-oireista ja suuresta sisäisestä ahdistuksesta.

Sarjakuvat (3)

Olen marraskuun aikana alkanut kiinnostua yhä enemmän sarjakuvista, joihin olen aiemmin tutustunut lähinnä Aku Ankkojen ja sanomalehtien katkelmien avulla. Nyt kun olen tutustunut kolmeen eri kirjaan (siitä kolmannesta lisää joskus myöhemmin), haluaisin yhä innokkaammin nostella lukupinoihini lisää sarjakuvia. Kuten nämä Mielenterveysviikkoon kiinteästi liittyvät teokset osoittavat, sarjakuvan keinoin pystyy esittelemään rusentavan aidosti vaikeitakin asioita.

Emmi Niemisen Keskiviikko kertoo nuoresta naisesta, joka joutuu käsittelemään lasista lapsuuttaan vielä vartuttuaankin. Sain juuri päätökseen Ani Kellomäen Kosteusvaurioita-kirjan, joten aikuisten alkoholinkäytön vaikutukset lapsiin ovat kummitelleet mielessäni. Niemisen mustavalkoisessa sarjakuvassa ahdistus ja pelko valuvat ruutujen sisältä myös lukijan rinta-alaan. Kuvissa nähdään konkreettisesti, kuinka omat pelot ja epävarmuudet voivat romuttaa koko ympäröivän todellisuuden ja kutistaa ihmisen pikkiriikkiseksi, pelosta tutisevaksi mytyksi.

Sarjakuvat (1)

Glyn Dillonin The Nao of Brown on yleisilmeeltään aivan erilainen kuin Niemisen mustavalkoinen tunneryöppy. The Nao of Brown -teoksen kauniin herkät ja värikkäät sivut on herätetty eloon vesiväreillä. Hahmojen ilmeiden ja eleiden tarkkuutta ei voi kuin ihailla. Tarinan päähenkilö Nao Brown kärsii pakko-oireisesta häiriöstä, joka tosin ei näyttäydy pakonomaisena käsien kuuraamisena, vaan väkivaltaisina kuvitelmina. Kynän survominen raskaana olevan naisen vatsan läpi suoraan kohdussa kasvavaan vauvaan on niin ahdistava ajatus, että sen kuvitteleminen sarjakuvankin ääressä on pelottavaa. Tunteiden hallinta ja oman elämänsä saaminen haltuun kulkevat kantavina teemoina läpi paksun ja loppuun asti harkitusti kuvitetun kirjan.

Toivottavasti tämä Mielenterveysviikko on antanut jonkinlaista apua ja lohtua sitä tarvitseville. Toivottavasti se on jakanut tiedonmurusia niille, jotka ovat olleet vailla ymmärrystä. Toivottavasti se on rohkaissut meitä kaikkia olemaan lähellä toisiamme ja tarvittaessa tarjoamaan apua. Ja toivottavasti nämä asiat eivät painu unholaan heti teemaviikon vaihtuessa uuteen.

allekirjoituslaura

Emmi Nieminen: Keskiviikko
Kumiorava, 2012
Sivuja 40
Luettavaksi kirjastosta
★★★½

Glyn Dillon: The Nao of Brown
Self Made Hero, 2012
Sivuja 204
Luettavaksi kirjastosta
★★★★

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s