John Green: Kilpikonnan kuorella

”Onnellisten loppujen ongelma on siinä, minä sanoin, että ne eivät ole oikeasti onnellisia tai ne eivät ole loppuja. Todellisessa elämässä jotkut asiat muuttuvat paremmiksi ja jotkut huonommiksi ja lopussa kuollaan.”

John Green on kyllä ihmeellinen kirjailija. Hän osaa mitä ilmeisimmin tavoittaa kirjoillaan kohdeyleisönsä eli nuoret lukijat, mutta kietoo tarinoidensa pyörteisiin myös meidät tästä lokerosta jo ulos kasvaneet. Tähtiin kirjoitettu virhe ilmestyi englanniksi viisi ja suomeksi neljä vuotta sitten, joten uutta kirjaa on odotettu jo tovi. Ei ihme, että sosiaalisessa mediassa on lokakuusta lähtien vilissyt jatkuvasti kuvia kirjasta, jonka kannessa on oranssi spiraali. Minä sukelsin Kilpikonnan kuorella -kirjaan tällä kertaa äänikirjan kautta.

16-vuotias Aza haluaa menestyä niin opiskelijana, ystävänä kuin tyttärenäkin. Hän kaipaa kuollutta isäänsä, jonka autosta on tullut tytön suuri rakkaus. Teinitytön kiireisisen arjen keskellä Aza joutuu taistelemaan myös päässä kuiskivien ajatusten kanssa. Pakko-oireet tuntuvat tempovan häntä yhä kovemmalla voimalla kiihtyvään syöksykierteeseen. Täydelliseen romahtamiseen ei ole kuitenkaan varaa, äiti ei kestäisi sitä. Lisäksi Aza yrittää hyvän ystävänsä kanssa ratkaista kadonneen miljonääri Russell Pickettin tapausta löytöpalkkion toivossa.

Kilpikonnan kuorella on tuttua Greenin laatua, jossa uppoudutaan teini-iän haasteisiin ja sivutaan myös suuria tragedioita. Ennakko-odotuksia tämä kirja ei kuitenkaan minun mielessäni täytä. Kirjan lähtöasetelman katoaminen ja salapoliisileikit tuntuvat päälle liimatuilta. Tarina olisi ollut eheämpi, jos koko neiti Etsivä -touhuilu olisi pyyhitty kirjasta pois. Sen sijaan Azan pakkomielteiseen ajatusmaailmaan heittäytyminen on kammottavan opettavaista, on hirvittävää kuvitella sitä hallitsemattomuuden ja kauhun spiraalia, jossa Azan tavoin lukemattomat oikeat ihmiset pyörivät.

Pientä silmäkulmien kostumista saattaa olla luvassa, mutta samanlainen kyynelkanavien aukaisija tämä ei ole kuin Tähtiin kirjoitettu virhe. Kaunis tarina, joka muistuttaa myös siitä, että jokaisesta hetkestä on yhtä monta tulkitsijaa kuin on kokijaakin.

”Loput ja alut valitaan itse, siis valitaan kehykset, tajuatko? Ehkä kuvaa ei pääse päättämään, mutta kehykset valitaan itse.”

John Green: Kilpikonnan kuorella
Lukija: Anna Saksman
Käännös: Jaakko Kankaanpää
WSOY, 2017
159 sivua, 7 tuntia 37 minuuttia
★★★½