Vieraskynä: Ihmiskoe nimeltä #nuortenkirjatorstai – eli miten päädyin lukemaan yli 40 kotimaista uutuusnuortenkirjaa vuodessa

Hei! Luet jälleen kerran Vieraskynä-postausta. Tämä teksti ei siis ole minun tai Lauran näppäimistöltä, vaan tällä kertaa ääneen päästetään Kirsin kirjanurkka -blogin Kirsi Hietanen. Kuten jo postauksen nimestäkin voit päätellä, Kirsi kertaa tekstissään bloggaamisen näkökulmasta hurjaa nuortenkirja-projektiaan. Pidemmittä puheitta, päästetään Kirsi ääneen. Enjoy! -Minna


bibobook_nuortenkirjatorstai4

Syksyllä 2017 osallistuin Twitterissä keskusteluun, jossa koetettiin vedota lehtiin lasten- ja nuortenkirjojen arvostelujen julkaisemiseksi. Eikö voitaisi julkaista juttu edes jokaisesta uudesta kotimaisesta kirjasta? Nuorten, erityisesti poikien, vähenevästä lukuharrastuksesta puhutaan syystäkin jatkuvasti huolestunein äänenpainoin. Erilaisia lukemisen hyödyllisyyttä todistavia tutkimuksia tehdään ja niistä kirjoitetaan, mutta samaan aikaan tuntuu, että juuri lasten-, nuorten- ja nuorten aikuisten kirjat saavat yhä vähemmän tilaa ja huomiota mediassa. Kuitenkin lienee selvää, että lukuharrastuksen viriämisen kannalta lapsuus ja nuoruus ovat otollista aikaa, vaikkei aloittaminen toki koskaan ole liian myöhäistä.

Myös kirjailija JP Koskinen jyrähti Twitterissä: ”Älkää taivastelko lehdissä, ettei lapset ja nuoret lue. Esitelkää ja arvostelkaa lasten- ja nuortenkirjoja, jotta ne näkyvät!” Taivastelu on helppoa ja halpaa, mutta toimeen pitäisi oikeasti tarttua. Tässä vaiheessa korvieni välissä alkoi tapahtua. Jonkun pitäisi tehdä jotain! Päätin, että juuri minä voin koettaa tehdä jotain! Pari vuotta luin kohtuullisen järjestelmällisesti läpi uutta kotimaista dekkarikirjallisuutta ja julkaisin lukemistani dekkareista kirjaesittelyjä blogissani. Minulla oli siis jo kokemusta hieman pähkähulluista ja itsetuhoisilta kuulostavista lukuprojekteista, joten miksi en voisi koettaa tätäkin.

bibobook_nuortenkirjatorstai1

Tuumasta toimeen!

Päätin siis, että koko vuoden 2018 ajan julkaisen kerran viikossa blogissani jutun, jossa käsitellään uutta kotimaista nuorten- ja nuorten aikuisten (YA-) kirjallisuutta. Motiivini olivat osin ylväät ja jalot, mutta toki myös itsekkäät. Halusin vastata tuohon JP Koskisen huutoon ja muiden Twitter-keskustelijoiden toiveeseen. Voisin tarjota ainakin Kirsin kirjanurkan tähän käyttöön, vaikkei se tietenkään sama ole kuin jonkin printtilehden panostus asiaan olisi.

Ihan vieraalle maaperälle en ollut sokkona astumassa, sillä olen aina jonkin verran lukenut ja seuraillut nuortenkirjallisuutta jo ihan ammattinikin takia. Työskentelen yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana, vaikka tällä hetkellä olenkin siitä tehtävästä pitkällä virkavapaalla. Blogissanikin olen esitellyt lukemiani nuorten- ja nuorten aikuisten kirjoja ja pitänyt siellä myös muutamia aiheeseen liittyviä teemaviikkoja. Pääsääntöisesti olen pitänyt lukemastani kovasti, joten tuskinpa olisi nytkään pelkoa mistään äärituskallisesta projektista. Samalla voisin kenties tarjota apua kouluissa työskenteleville kollegoilleni, jotka pohdiskelevat kirjavalintoja oppilailleen mutta jotka eivät millään ehdi itse tarpeeksi lukea uutta tarjontaa. Voisipa projektistani olla vetoapua jollekin uudelle tekijällekin, jos hyvin kävisi.

Koska lähdin isoa urakkaa suorittamaan ihan yksin, oli tehtävä jonkinlaisia rajauksia käsiteltävään materiaaliin. Päätin ottaa luettavakseni uudet kotimaiset nuorten- ja nuorten aikuisten kirjat. Ajatuksenani oli etsiä teokset, joiden kohderyhmän ikähaarukka asettuu johonkin 12 – 20-vuotiaiden tietämille, vaikka hyvä nuorten- ja nuorten aikuisten kirjallisuus sopii tietysti kaikille. Avuksi otin kustantamojen kirjakatalogit, joissa monissa on annettu ikäsuosituksia. Ihan vaivattomasti ja ongelmitta tämä ei ole sujunut, mutta onneksi blogin lukijat ovat olleet valppaita ja antaneet vinkkejä teoksista, jotka ovat jääneet minulta huomaamatta. Kirjatulvaa taltuttaakseni päätin vuoden 2019 alussa lahjoittaa kaiken saamani materiaalin jonkin valitsemani yläkoulun koulukirjaston täytteeksi. Lopuksi vielä nimesin projektini Nuortenkirjatorstaiksi ja annoin sille oman hästägin #nuortenkirjatorstai.

Lähdin vapaaehtoisurakkaani iloisesti ja niin innoissani, että otin varaslähdön vuoden 2017 loppuvuodesta ja kirjoitin jutut lukupinooni kertyneistä sopivista kirjoista. Samaan aikaan lähettelin viestejä kustantamoihin. Esittelin ideani lyhyesti ja tilasin arvostelukappaleita tulossa olevista teoksista. Kuten odotinkin, arvostelukappalepyyntöihini suhtauduttiin suopeasti ja kirjoja alkoi pian vuoden 2018 alettua ilmestyä postilaatikkooni. Päätin, että otan kirjat luettavakseni ja esittelyvuoroon saapumisjärjestyksessä.

bibobook_nuortenkirjatorstai2

Mitä olen lukenut ja kokenut?

Silmäily kevätkauden nuortenkirjallisuuteen osoitti, että näppituntumani kotimaisesta nuorten- ja nuorten aikuisten kirjallisuudesta oli varsin oikea. Luvassa olisi monipuolinen ja mielenkiintoinen sekä ennen kaikkea laadukas kattaus eri kirjallisuusgenrejä. Mukana oli monia tuttuja tekijöitä, joiden teoksia olin jo lukenutkin, sekä aivan uusia nimiä. Pääosa näistä uusista oli jo pitkän linjan kirjoittajia, mutta heidän teoksensa eivät vain olleet aiemmin osuneet käsiini. Lisäksi sekaan mahtui muutama esikoiskirjailija vähän laskutavasta riippuen.

Sarjat ovat selvästikin nuorten lukijoiden ja varmasti myös tekijöiden ja kustantamoiden mieleen. Kevät- ja kesäkaudella ilmestyneistä projektiini sisältyvistä 26 kirjasta kaikkiaan 17 kappaletta on joko uuden sarjan aloitusosa tai jatkoa jo ilmestyneille teoksille. Hurskas toiveeni oli alussa, että lukisin kaikista sarjoista myös edelliset osat, mutta siitä tavoitteesta olen valitettavasti joutunut tinkimään ajanpuutteen takia.

Karkea aihepiirijaottelu antaa tulokseksi yhdeksän kirjaa, jotka voi suoralta kädeltä laskea fantasia- tai ainakin spefiromaaneiksi. Spefin piiriin kuuluu vahvasti myös yksi dystopiaromaani, jossa keskeisessä osassa ovat virtuaalitodellisuus ja pelimaailmat. Samaten yhdeksän kirjaa käsittelee pääasiassa nuorten ihmissuhdeasioita eri näkökulmista. Kolmessa kirjassa keskiössä on jokin urheilulaji ja kahdessa mopot ihmissuhdekuvioiden ohella. Lisäksi sekaan mahtuu yksi historiallinen romaani ja yksi fanfiktio, joka kyllä mielestäni olisi ennemminkin aikuisille kuin nuorille suunnattu.

Yhtään huonoa tai heikkotasoista kirjaa ei ole vielä tämän projektin tiimoilla käsiini osunut. Nuorille ja nuorille aikuisille kirjoitetaan ja julkaistaan Suomessa korkealaatuista ja mielenkiintoista kirjallisuutta. Toivoisin, että muutkin keski-ikäiset ja kaikenikäiset lukijat ylipäätään etsiytyisivät kirjakaupoissa ja kirjastoissa myös näiden kategorioiden äärille. Siellä on tarjolla upeita elämyksiä, mahtavia tarinoita ja hienoa kirjallisuutta. Suomalainen nuorten- ja nuorten aikuisten kirjallisuus ovat maailman huippuja. Niistä voimme olla kaikki ylpeitä. Miksi emme sitten lukisi niitä myös? Toivon, että omalta osaltani olen projektillani edesauttamassa tätä.

Miltä nyt tuntuu?

Moni ystäväni on kauhistellut lähinnä mielipuoliselta kuulostavaa urakkaani. Ihan turhaan, sillä projektini on sujunut odotetusti eli ihan mukavasti. Joka viikolle on toistaiseksi riittänyt kirjoitettavaa, jopa niin, että neljännesvuosittaiset yhteenvedot olen joutunut julkaisemaan sunnuntaisin. Lukuelämykset ovat olleet viihdyttäviä, virkistäviä, koskettavia ja opettavia.

Nuortenkirjat ovat pääsääntöisesti nopealukuisia, vaikka sivumäärät saattavat olla melkoisia. Vastapainoksi joukossa on ollut hyvinkin vähäsivuisia ja väljätaittoisia teoksia, mikä on auttanut aikataulussa pysymisessä. Missään vaiheessa lukupino ei ole tämän projektin takia päässyt paisumaan masentaviin korkeuksiin, vaan tahti on ollut toistaiseksi tasainen. Kustantamojen katalogien perusteella varsinainen julkaisuruuhka on luvassa syyskuussa, joten sarjani jatkunee vielä vähän matkaa ensi vuoden puolellekin.

Mitään mullistavaa mediahuomiota tämä lähinnä yhden naisen ponnistukseni ei ole saavuttanut, enkä sitä toki odottanutkaan. Mutta kaikki saamani palaute on ollut positiivista. Blogin lukijat ovat kiitelleet sarjaani, koska siitä saa esimerkiksi helposti osviittaa lahjaostoksien mietintään. Kirjailijat ja kustantamot ovat jakaneet blogilinkkejä eri somekanavissa itseni lisäksi, ja ihan mukavasti jutut ovat myös kiinnostaneet blogin lukijoita.

Tähän asti lukemieni kirjojen listan ja linkit juttuihin löytyvät Kirsin kirjanurkan jutusta #nuortenkirjatorstai-projektin toinen osavuosikatsaus. Saman jutun lopussa on myös lista syyskaudella ilmestyvistä teoksista.

Hyvillä mielin ja intoa puhkuen siis käyn syksyn kirjapinon kimppuun. Tervetuloa seuraamaan!


bibobook_kirsinkirjanurkka1
Kirsi Hietanen on pitkän linjan kirjabloggaaja, jonka blogi Kirsin kirjanurkka on perustettu jo vuonna 2010. Nuortenkirja-projektistaan huolimatta Kirsi kirjoittaa paljon muustakin kirjallisuudesta. Siviiliammatiltaan Kirsi on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja.

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Vieraskynä: Ihmiskoe nimeltä #nuortenkirjatorstai – eli miten päädyin lukemaan yli 40 kotimaista uutuusnuortenkirjaa vuodessa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s