Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

”Viestittely hänen kanssaan on tylsää ja asiallista. Kuin yhteisestä sopimuksesta emme enää käytä emojeita. Voisin yhtä hyvin chattailla Verohallinnon asiakaspalvelijan kanssa. En kysy entisen poikaystäväni kuulumisia, eikä hän kysy minun kuulumisiani.”

Nuori nainen makaa asuntonsa parvekkeen lattialle levitetyllä matonpätkällä ja kuuntelee Linnanmäen ääniä. Poikaystävä on jättänyt hänet, eivätkä työt maistu yhtään niin hyvin kuin juuri sopivasti maustuneeseen dippiin upotetut sipsit. Elämään pitäisi löytää positiivisuuden kierre, joka kuljettaisi kohti hitusen lupaavampaa tulevaisuutta.

”Hän on paikalla WhatsAppissa, saan vastauksen heti. Näin helppoa meidän on pitää yhteyttä toisiimme, emmekä siitä huolimatta enää tee niin.”

Sisko Savonlahden kirja Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu on ollut kovasti esillä kesästä saakka. Minäkin lisäsin itseni kirjaston varausjonoon jo hyvissä ajoin, sillä olen seurannut Savonlahtea niin Twitterissa kuin aikoinaan Snapchatissakin. Lisäksi en todellakaan voi vastustaa kirjaa, jonka kansikuvaan on jemmattu pionien keskelle sipsejä.

Savonlahden teksti on vähäeleistä, mutta tarkkanäköistä ja nokkelaa. Etenkin kirjan alkupuolella monet kohdat saavat minut nauramaan ja lukemaan pätkiä ääneen poikaystävälleni. Kirjan päähenkilö esimerkiksi hakee tukea ystävästään, jolla ei myöskään ole työpaikkaa. Kun hän puhuu ”meistä työttömistä”, kimpaantuu ystävä: ”Sinä olet työtön. Minä olen Airbnb-yrittäjä.” Tällaisen ihmistyypin nostaminen esille vain muutamalla tarkasti harkitulla sanalla on kirjan parasta antia!

Huomaan myös samaistuvani kirjan päähenkilöön hyvin vahvasti. Eroaminen sosiaalisen median aikaan on hyvin erilaista kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Työelämäkään ei ole niin armollinen kuin monien vanhempien ”kyllä tekevälle työtä aina löytyy” -tarinoinnissa. Kirjan päähenkilö on toimittaja ja asuu lähellä Linnanmäkeä, aivan kuten minäkin. Onneksi en ole toistaiseksi joutunut ikävään työttömyyskierteeseen tai leipääntynyt ammattiini. Sen sijaan minäkin rakastan sipsejä ja ostaisin pioneja useammin, elleivät ne olisi niin kalliita ja harvoin saatavilla. Ottakaamme omaksemme siis ruokakauppojen ämpäreissä myytävät neilikat.

Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu kertoo monia hyvin olennaisia asioita tästä ajasta ja tämän ajan nuorista aikuisista. On hämmentävää, että kuulun nyt siihen ikäryhmään, joiden elämästä näitä ”sukupolviromaaneja” kirjoitetaan. Nämä tunteet, tilanteet, pelot ja halut voisivat hyvinkin olla minun elämästäni. Päähenkilö ei esimerkiksi kutsu poikaystäväänsä missään vaiheessa nimellä, tämä on joko tuleva poikaystävä, poikaystävä tai entinen poikaystävä. Minäkin kutsuin poikaystävääni sosiaalisessa mediassa pitkään Poikaystäväksi Gilmoren tyttöjen Roryn opiskelukaveria matkien. En tiedä ajatteliko Savonlahti tätä yhteyttä kirjaa kirjoittaessa, mutta minulle se oli alusta asti täysin selvä.

Yksi asia minua jäi kirjassa mietityttämään. Hyvin tavallisen fontin keskelle on ripoteltu TODELLA kummallisen näköisiä kysymysmerkkejä. Miksi ihmeessä kysymysmerkeiksi on päätetty ottaa tällaisia löräyksiä perinteisten suoraryhtisten merkkien sijaan? Onko tässäkin jokin piiloviesti?

Savonlahden kirja tuo mieleeni Maija Vilkkumaan kirjan Nainen katolla, siinä on samanlaista tarkkanäköistä kirjoitushetken kuvaamista. Siitä en mene takuuseen kuinka pitkäikäiseksi tämä kirja on luotu vai jääkö tämä vain yhden tietyn hetken tuotteeksi. Sen verran kirjaan kuitenkin ihastuin, että harkitsen sen ostamista osaksi omaa kirjakokoelmaani.

”Juuri tällaiset hetket voivat olla käänteentekeviä, ajattelin, juuri tällaisista hetkistä voivat käynnistyä positiivisuuden kierteet. Miten hienoa olisi päästä töihin ja saada rahaa. Miten hienoa olisi muistella, kuinka elämäni sai uuden suunnan maaliskuisena iltana, jolloin olin viemässä pulloja Piritorin S-markettiin. Asiat voivat muuttua!”

★★★★½
Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu
Gummerus, 2018
Sivuja 304
Luettavaksi kirjastosta

Ps. Kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa Helsingin Sanomien artikkeli, jossa Sisko Savonlahti pohtii muun muassa menestystarinoita ja epäonnistumisia. Jutussakin todetaan, että kirjan päähenkilö ei suinkaan ole Savonlahti itse, vaikka jotain yhtymäkohtia toki löytyy. Pakko silti tunnustaa, että välillä kuvitin kirjaa mielessäni vuosien takaisista snäpeistä tutuilla kasvoilla.